Historiallinen Aikakauskirja

Aineistojen kirjoa

Anu Lahtinen — 2022-09-27

Historiallinen Aikakauskirja tarjoaa alkusyksyn numerossaan monenlaista luettavaa aikakaudesta toiseen, ja aiheiden kirjon lisäksi huomiota voi kiinnittää tutkimusaineistojen ja tutkittavien ryhmien kirjoon. Käytössä on niin tiliaineistoja, taideteoksia, henkilökohtaista kirjeenvaihtoa, fragmentaarisen arkisto- ja sanomalehtitiedon yhdistelyä, muistietoa kuin lautapelejä ja niihin liittyviä tietoja. Kokonaisuutena artikkelit osoittavat, miten monipuolisten lähteiden avulla menneisyydestä voidaan rakentaa tulkintoja.

Hyökkäys rannikolle

Mikko Huhtamies — 2022-09-27

Artikkeli käsittelee vuonna 1577 tataarien hyökkäystä jään yli Tallinnasta Uudenmaan rannikolle. Vihollinen ryösti Helsingin ja Sipoon kyliä vieden mukanaan viljaa, tavaraa, karjaa ja 240 ihmistä. Hyökkäys oli osa Ruotsin ja Venäjän välistä 25-vuotista sotaa. Artikkeli osoittaa, ettei hyökkäys ollut vain satunnainen ryöstöretki jäätyneen meren yli, vaan osa laajempaa aikaudelle tyypillistä strategista ajattelua, jossa keskeisenä tavoitteena oli vihollisen sotatoimien tukialueen ja sen asukkaiden veronmaksukyvyn heikentäminen. Taustalla oli Ruotsin Viron ja Liivinmaan sotatoimien huolto Uudenmaan rannikolta ja Helsingistä käsin. Tärkeässä osassa oli Narvan saarto (1561–1581) ja Helsingin rooli sen tukikohtana. Kaapparilaivasto on aiemmassa tutkimuksessa jäänyt olemattoman vähälle huomiolle. Ruotsilla oli näihin aikoihin yksi maailman suurimmista laivastosta, josta suuri osa oli 1570-luvulla Helsingissä. Laivasto sai muonituksensa Helsingin ja Sipoon maaseudulta talonpoikien päivätöinä tekeminä kuljetuksina. Uudellamaalla oli myös merkittävää telakkatoimintaa. Rannikon laivureilla oli tärkeä rooli sotamiesten, hevosten, muonan ja aseiden kuljetuksessa Viroon. Tämä kaikki teki Uudenmaan rannikosta viholliskohteen, jonne tataarien ryöstöretki kohdistui. Vihollisen silmissä Helsinki oli kaapparikaupunki, joka oli sitä ympäröivän maaseudun huollon ja työvoiman varassa.

Asiasanat: 25-vuotinen sota, Suomenlahti ja Helsinki, laivat ja laivanrakennus, sodan logistiikka ja takamaastot, autioituminen ja sodan tuhot, Narvan saarto

Ruoka, luokka ja affektit 1500-luvun lopun italialaisessa visuaalisessa kulttuurissa

Anna Repo — 2022-09-27

Renessanssin Italiassa alempien luokkien ruokakulttuuriin liitettiin monenlaisia negatiivisia mielikuvia, joita vahvistettiin aikakauden ravitsemuskirjallisuuden lisäksi visuaalisessa kulttuurissa. 1500-luvun lopun Italiassa valmistui useita niin kutsuttuja genremaalauksia, joissa ruoka ja syöminen liitettiin voimakkaasti alempiin luokkiin sekä ylikorostuneeseen seksuaalisuuteen.

Artikkeli tarkastelee kahden esimerkkiteoksen, Bartolomeo Passerottin Iloisen seurueen sekä Vincenzo Campin Ricotansyöjien kautta, kuinka 1500-luvun lopun italialainen visuaalinen kulttuuri välitti ja tartutti negatiivisia affekteja ja tunteita alempien luokkien ruokakulttuuriin ja ruokakulttuurista, ja kuinka teoksissa luokka, ruoka ja seksuaalisuus kietoutuivat toisiinsa kiehtovalla ja hämmentävällä tavalla. Lisäksi artikkeli tuo esiin kuvallisen lähdeaineiston ja erityisesti kuvataiteen käytön hedelmällisyyttä historiantutkimukselle.

Tarkastellut teokset kuvaavat alempien luokkien ruokailutottumuksia ja pöytätapoja ylhäältä katsoen, paheksuen ja moralisoiden, mutta myös naureskellen huvittuneina heidän yksinkertaisille nautinnoilleen ja estottomalle käytökselleen. Ne tekivät alemmista luokista karikatyyrin, toisen, jota vasten itseään voi peilata. Olennaista onkin huomata, että vaikka teokset kuvaavat alempia luokkia, ne antoivat materiaalia nimenomaan yläluokan identiteetin rakentamiseen.

Asiasanat: ruokahistoria, visuaalinen kulttuuri, affektit, renessanssin Italia, luokka

Kuinka nähdä ja puhua seksuaalisuuden, sukupuolen ja suhteiden moninaisuudesta historiassa?

Rose-Marie Peake — 2022-09-27

Artikkelissamme pohdimme historioitsijoille mahdollisia tapoja toisin katsoa queer-sensitiivisesti 1800-luvun suomenruotsalaisen, yhteiskunnallisesti aktiivin ja kosmopoliitin eliitin jälkeensä jättämiä aineistoja. Ensimmäinen aineisto koostuu vapaaherra ja harrastelijataiteilija August Mannerheimin (1805–1876) kolmesta 1830–1850-luvuille sijoittuvasta seksuaalisviritteisestä karikatyyristä. Osoitamme, että Mannerheimin työt linkittyvät eurooppalaiseen perinteeseen, jossa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on vahvasti läsnä. Toinen aineisto käsittää naimattomina pysyneiden naisasianainen ja filantrooppi Cely Mechelinin (1866–1950) ja ranskalaisen opettajan Marie de Verneuil’n (1859–1897) välisen tunteikkaan kirjeenvaihdon 1880–1890-luvuilla. Analysoimme Mechelinin ja Verneuil’n suhdetta 1800-luvun lopun aseksuaalin naisihanteen ja -roolin kautta pohtien, loivatko ne naisille sallitun kulttuurisen tilan toteuttaa intensiivisiä suhteita. Samalla puretaan myös aiemman tutkimuksen suhdenormatiivisuutta.

Asiasanat: Queer-historia, August Mannerheim, Cely Mechelin, Marie de Verneuil, karikatyyrit, kirjeet, 1800-luku

Kansainvälisyyden ja kulttuurin nimissä

Heli Rantala — 2022-09-27

Artikkeli käsittelee 1800-luvun alun Suomessa vaikuttaneen saksanjuutalaisen Friedrich Anton Meyerin (1771–1831) toimintaa oppineen kirjakulttuurin kentällä. Meyer (synt. Levin) ponnisti kirja-alalle monista marginaaleista, jotka olisivat voineet jopa katkaista hänen uransa. Juutalaisen akateemisen toimijan asettuminen Turkuun 1700- ja 1800-luvun taitteessa on ollut poikkeuksellista mutta Meyer onnistui integroitumaan paikalliseen kulttuuriin, ja hänestä tuli osa suomalaisen kirjakauppatoiminnan varhaista historiaa. Meyer oli paitsi kirjakauppias, myös kääntäjä, lainakirjaston pitäjä ja saksan kielen opettaja. Artikkelissa Meyerin toimintaa lähestytään yhdistämällä kirjahistoriallinen teema yksilötason elämäkerrallisuuteen. Tarkastelun lähtökohtana on Meyerin saksanjuutalainen tausta: miten se näkyi hänen toiminnassaan ja mitä Meyerin elämänvaiheet kertovat 1800-luvun alun pohjoiseurooppalaisesta kirjallisesta maailmasta? Fragmentaarista lähdemateriaalia hyödyntämällä artikkeli jäljittää niitä konteksteja ja toimintamahdollisuuksia, joiden puitteissa Meyer teki omia valintojaan ja uudisti suomalaista kirja-alaa.

Asiasanat: kirjakulttuuri, kirjakauppa, 1800-luku, Fiedrich Anton Meyer

Kandidaatti kunnanlääkärinä ja epävarmuuden kokemus

Sari Aalto — 2022-09-27

Tutkin artikkelissani lääketieteen opiskelijoiden eli kandidaattien kokemuksia lääketieteellisestä epävarmuudesta heidän työskennellessään kunnanlääkärien viransijaisina. Artikkelin aikarajaus ulottuu 1930-luvulta 1970-luvulle. Artikkeli pohjautuu pääosin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Svenska Litteratursällskapetin ja lääkäriseurojen vuonna 2004 toteuttaman Lääkärintyön muistot -keruun muistitietoaineistoon ja lääketieteen opiskelijoiden Medisiinari-lehden teksteihin. Lääketieteen kliinisen vaiheen opiskelijoilla oli opintojen loppuvaiheessa, suoritettuaan vaaditut opinnot klinikoilla mahdollisuus toimia kunnanlääkärien viransijaisina. Tällöin he työskentelivät ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja useimmiten yksin maaseudulla. Tilanne herätti tavallisesti epävarmuuden, jännityksen ja jopa pelon tunteita. Muistelmissaan lääkärit ovat kuvanneet potilastapauksia, jotka ovat erityisesti aiheuttaneet epävarmuutta. Lääketieteellinen epävarmuus voi liittyä tiedolliseen osaamiseen, lääketieteelliseen päätöksentekoon tai yleensä potilaaseen liittyviin tilannetekijöihin. Kunnanlääkärien viransijaisina toimineiden epävarmuus liittyi yleensä kandidaatin tiedon tai osaamisen puutteeseen, mikä johti valituksiin opetuksen liiallisesta teoreettisuudesta ja käytännön opetuksen lisäämisestä. Aineistossa tiettyjen teemojen toistuminen kertonee myös yhteisesti jaetusta ja medisiinariyhteisössä rakentuneesta kokemusmaailmasta. Lääketieteen kandidaateille vapaaehtoinen työskentely kunnanlääkärien viransijaisina oli tärkeä kokemus ja merkityksellinen vaihe tiellä itsenäisiksi lääkäreiksi.

Asiasanat: lääkärikoulutus, lääketieteellinen epävarmuus, lääketieteen opiskelijat, kunnanlääkärit

Lapuanpeli (1930) osallistavana ajankohtaismediana ja mediahistoriallisena lähteenä

Jaakko Suominen — 2022-09-27

Artikkelissa tutkitaan F. Tilgmann -yhtiön Kuvataide-osaston julkaisemaa Lapuanpeli-lautapeliä (1930), jonka aiheena oli Lapuanliikkeen vuonna 1930 järjestämä talonpoikaismarssi. Lautapeleissä oli aiemminkin käsitelty ajankohtaistapahtumia, erityisesti sotia, mutta äskettäinen poliittinen mielenilmaus oli pelien aiheena poikkeuksellinen. Käsittelemme artikkelissa peliä ajankohtaismediana sekä mediahistoriallisena lähteenä. Kuvaamme pelin julkaisukontekstia ja analysoimme sen sisällöllisiä piirteitä sekä tapoja esittää talonpoikaismarssia. Monica Ehrströmin kuvittama peli ei esittänyt talonpoikaismarssia täysin dokumentaarisesti vaan yhdisteli marssin tapahtumia vapaasti, korosti ja liioitteli sekä käytti myös kiertoilmaisuja patrioottisen, mutta samalla kuvitteellisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Asiasanat: lautapelit, talonpoikaismarssi, oikeistoradikalismi, mediahistoria, populaarikulttuuri

Kauppiaita ja kaappareita – Itämeren varhainen merihistoria

Jaakko Björklund — 2022-09-27

Arvio teoksesta: Mikko Huhtamies: Seitsemäs vyöhyke. Pohjoista merihistoriaa (1200–1600). Siltala 2022. 270 s. ISBN 978-952-234-987-3.

Silkkihuiveja ja hevoskauppaa – monipuolista ja monikulttuurista kaupankäyntiä menneisyydessä

Sanna Kuusikari — 2022-09-27

Arvio teoksesta: Johanna Wassholm & Ann-Catrin Östman (toim.): Att mötas kring varor. Plats och praktiker i handelsmöten i Finland 1850–1950. Svenska litteratursäll-skapet 2021. 309 s. ISBN 978-951-583-539-0. https://www.sls.fi/sv/utgivning/att-motas-kring-varor

Siirtolaishistoria uudistuu 2000-luvun muutospaineissa

Jari Nikkola — 2022-09-27

Arvio teoksesta: Jana Sverdljuk, Terje Mikael Hasle Joranger, Erika K. Jackson & Peter Kivisto: Nordic Whiteness and Migration to the USA. A Historical Exploration of Identity. Routledge 2020. 208 s. ISBN 9780367277185.

Unkariin kiintynyt diplomaatti

Anssi Halmesvirta — 2022-09-27

Arvio teoksesta: Barta Róbert: A magyarság vonzásában. Válogatás Carlile Aylmer Macartney írásaiból és beszédeiből. Kapitális Kft. Debrecen, 2021. 228 s. ISBN 978-963-490-207-2.

”Tuo Kaari on kyllä ihan mahdoton fantasiapakkaus!”– Menestyskirjailijan muotokuva

Anna Niiranen — 2022-09-27

Arvio teoksesta: Anna-Liisa Haavikko: Kaari. Kirjailija Kaari Utrion elämä. Siltala 2021. 512 s. ISBN 978-952-234-571-4.

Erään suurvallan anatomia

Marja Härmänmaa — 2022-09-27

Arvio teoksesta: Ari Helo: Amerikan Yhdysvaltojen historia, Omakustanne 2022. 622 s. ISBN 978-952-94-6019-9