Historiallinen Aikakauskirja

Eriarvoisuutta vastaan kunnallisen demokratian keinoin

Kati Maaria Katajisto — 2024-12-09

Artikkelissa tarkastellaan, miten kunnallinen demokratia, yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, mahdollisti taistelun eriarvoisuutta vastaan paikallisella tasolla. Artikkelin päähypoteesina on, että tasa-arvoisuuden vaatimus oli kunnallisen demokratian ytimessä. Sen avulla legitimoitiin uusien nousevien ryhmien vaatimukset, ja aikaisempien hallitsevien ryhmien oli sopeuduttava ja vastattava uudenlaisiin tasa-arvoisuuden vaatimuksiin ja haasteisiin. Pohjimmiltaan kyse oli tasa-arvoisuudesta sekä materiaalisena todellisuutena että immateriaalisena kokemuksena siitä, että oman kaupungin ja oman elämänpiirin asioihin oli mahdollista vaikuttaa. Kyse on siis periaatteessa samasta ilmiöstä, jonka Nobel -palkinnon saanut taloustieteilijä Amartya Sen on nostanut esiin tutkiessaan ruokakriisejä. Pelkästään ruokamäärät tai varallisuus eivät selitä yhteisöjen toimintaa, vaan kokemukset toiminnan moraalisesta oikeutuksesta ja yksilöiden ja ryhmien vaikutusmahdollisuuksista ovat yhtä keskeisellä sijalla. Artikkelissa tätä näkökulmaa tarkastellaan kiistanalaisena ja muutoksessa olevana prosessina, joka avaa Helsingin kaupungin kautta kurkistusaukon Suomen mittakaavassa suuren kaupungin eriarvoisuuden ja tasa-arvoisuuden manifestoitumiseen.

Aikalaisten elinpiirit olivat yhä hyvin eriytyneet, aina kaupungin rakennetta myöten, mutta demokraattinen kunnallisuudistus pakotti osapuolet yhteistyöhön. Tuon esiin, miten uudet nousevat ryhmät olivat monessa suhteessa altavastaajan asemassa. Silti valtuustosta tuli yhteisesti jaettu instituutio, jossa eriarvoisuuden käytäntöjä voitiin osoittaa ja purkaa tai ainakin lieventää neuvotteluin ja kompromissein. Demokratian asettamat rajat poliittisine voimasuhteineen, lait ja säännöt sekä kunnallishallinnon polkuriippuvuus estivät äkilliset muutokset, mutta kunnallinen demokratia avasi tien kohti demokraattista inkluusiota, jossa tasa-arvon käytännöistä ja toteutuksesta neuvoteltiin yhä uudelleen ja uudelleen eri ryhmien, intressien sekä eri asiantuntijanäkökulmien ristipaineessa. Naisten ja työväestön edustajien nousu valtuustoon aiheutti paradigman muutoksen siten, että kunnallishallintoa ei enää pidetty epäpoliittisena asiantuntijuutena, vaan eri asiantuntijanäkökulmat kilpailivat ratkaisuja tehdessä ja toivat esiin ratkaisujen poliittisen luonteen – mikä avasi tietä kohti tasa-arvoa.

Asiasanat: kunnallinen demokratia, tasa-arvo, eriarvoisuus, inkluusio, kunnallispolitiikka

“Niukasti elävän perheen lapselle huvipuisto”

Essi Jouhki — 2024-12-09

Artikkelissa tarkastelemme sotien jälkeisten kaupunkien rakentumista lasten ja leikin näkökulmasta. Leikkikentät yleistyivät suomalaisessa kaupunkikuvassa toisen maailmansodan jälkeen, mutta toistaiseksi niitä on tarkasteltu kasvavan Helsingin sekä aikuisten näkökulmasta. Tässä artikkelissa tarkastelemme leikkikenttien historiaa kahden tapausesimerkin, Jyväskylän ja Oulun, kautta. Selvitämme, millaisena lasten paikkana leikkikentät näyttäytyvät muistojen, valokuvien ja asiakirja-aineistojen välisessä vuoropuhelussa. Kysymme, millaisia merkityksiä muistelijat antavat leikkikentille sekä miten ne ovat tukeneet lasten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin – eli sosiaalisen kestävyyden – rakentumista. Käyttämämme 1950–70-luvuille ajoittuvat leikkikenttämuistot ovat aistivoimaisia, monipuolisia ja piirtävät kuvan leikkikentistä hyvinvointia lisäävinä ja kokemuksellisina lasten maailmoina.

Asiasanat: leikkikentät, lapset, hyvinvointi, sosiaalinen kestävyys, muistitieto, valokuvat

Ahtauden ja eriarvoisuuden kytkökset 1960- ja 1970-lukujen tiedekentällä

Annukka Sailo — 2024-12-09

1960-luvulla vanhat huolet korkean väestötiheyden ja ahtauden vaikutuksesta ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille kasvoivat. Artikkeli tarkastelee 1960- ja 1970-lukujen intensiivisen tieteellisen kiinnostuksen ja ahtaustutkimuksen syitä ja tuloksia kiinnittäen erityistä huomiota näkemyksiin ahtauden ja epätasa-arvon yhteyksistä. Hyödyntäen lähteinään aikakauden julkaistuja tutkimuksia, artikkeli analysoi poikkitieteellisiä debatteja, hypoteeseja ja teorioita ja yhdistää ne ajankohdan yhteiskunnallisiin ongelmiin ja huoliin.

Ahtautta tutkittiin erityisen intensiivisesti ympäristöpsykologiassa ja kaupunkisosiologiassa. Tutkimus johti uusiin teorioihin, näkemyksiin ja käsitteellisiin pohdintoihin, ja lopulta ahtaushuolten vähittäiseen hiipumiseen. Ympäristöpsykologit käsitteellistivät ahtautta uusin tavoin, irrottivat sen osittain fyysisistä suureista ja tutkivat sitä empiirisesti. Vaikka ympäristöpsykologien käsitys ahtauden kokemukseen vaikuttavista tekijöistä sisälsi statuksen merkityksen ja kontrollin tärkeyden, heidän näkemyksensä olivat yksilöllistäviä eivätkä ottaneet kantaa yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon. Sen sijaan kaupunkisosiologit korostivat sosioekonomisten erojen, rodun ja syrjinnän merkitystä terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien synnyssä ahtauden sijaan, kannattivat suunnittelua, joka tähtäsi eriytymiskehityksen kääntämiseen sekä vastustivat ratkaisuja, jotka palvelivat lähinnä valkoisen keskiluokan etuja.

Asiasanat: ahtaus, tiheys, epätasa-arvo, ympäristöpsykologia, kaupunkisosiologia, kaupunkitila

Lähiösuunnittelu sukupuolten tasa-arvon esteenä?

Arja Turunen — 2024-12-09

Nuorten arkkitehtien aloitteessa 1960-luvun puolivälissä käynnistynyt lähiökriittinen keskustelu vaati suomalaisen lähiösuunnittelun uudistamista. Sen hetkinen puutarhakaupungin idea, jota edusti esimerkiksi Espoon Tapiola, tuli hylätä, ja lähiöt tuli kaavoittaa isommalle asukasmäärälle ja niihin tuli asuntojen lisäksi sijoittaa työpaikkoja, palveluja ja vapaa-ajanviettopaikkoja. Tässä artikkelissa tutkin, miten sukupuolten tasa-arvoa ajanut Yhdistys 9 osallistui lähiökeskusteluun. Yhdistys 9:n tavoitteena oli parantaa sekä naisten että miesten asemaa niin sanotun radikaalin sukupuolirooli-ideologian mukaisesti. Sen näkökulmasta Tapiolan edustama lähiörakentaminen esti sukupuolten tasa-arvon toteutumisen, sillä se perustui perhemalliin, jossa äiti keskittyy perheenäidin tehtäviin ja isä käy työssä lähiön ulkopuolella. Tasa-arvo-ongelmien purkamiseksi Yhdistys 9 vaati, että alueet tulee suunnitella siten, että kodista lyhyt matka työpaikalle, kauppoihin ja palvelujen ääreen. Lisäksi alueille tuli sijoittaa kollektiivipalveluita eli kortteliravintoloita, päiväkoteja ja pesuloita, jotta äidit ja isät vapautuisivat kotitöiden tekemisestä ja heidän olisi aidosti mahdollista yhdistää kokopäivätyö täysipainoiseen perhe-elämään.

Asiasanat: sukupuoliroolikeskustelu, sukupuolten tasa-arvo, moderni arkkitehtuuri, kaupunkisuunnittelu, lähiöt, feminismi

Utopistinen dystopia

Ainur Elmgren — 2024-12-09

Tarkastelen keskusteluja ruotsalaisista esikaupungeista suomalaisessa julkisuudessa esikaupunkisuunnittelun murrosaikana 1950-luvulta 1980-luvulle. Pääasiallinen lähdeaineisto koostuu Kansalliskirjaston sanomalehtiarkiston digitoiduista sanomalehtiartikkeleista, jotka käsittelevät kolmea lähiötä: Tukholman Vällingbytä ja Farstaa sekä Espoon Tapiolaa. Vaikka Ruotsi ei ollut ainoa inspiraation lähde suomalaisen esikaupunkisuunnittelun innovaatiolle, positiiviset ja negatiiviset mielikuvat ruotsalaisista esikaupungeista olivat näkyvästi esillä suomalaisessa lehdistössä. Näistä lähiöistä niin sanotut ABC-kaupungit (arbete, bostad, centrum - työ, asunto, keskus), kuten Vällingby ja Farsta, suunniteltiin omavaraisiksi, mutta ne alkoivat pian muistuttaa tavanomaisia nukkumalähiöitä ja niitä käsiteltiin lehdistössä todellisten tai kuviteltujen sosiaalisten ja psykologisten ongelmien kasvualustana. Aluksi esikaupunkilaisten suurten ikäluokkien työväenluokkainen tausta tunnistettiin taustatekijäksi ”lähiöahdistuksen” patologiassa. 1970-luvulta lähtien lähiöihin muutti paljon maahanmuuttajia, ja siitä lähtien lähiöiden maine on liitetty etnisen segregaation ongelmaan. Hyvinvointivaltion aikaisempien vuosikymmenien lähiöistä tuli nostalgian kohteita, joiden mainetta saatettiin jopa hyödyntää kaupallisesti keskiluokkaistuneissa ja sittemmin yksityistetyissä ABC-keskuksissa.

Asiasanat: ABC-kaupungit, puutarhakaupunki, lähiösuunnittelu, yhdyskuntasuunnittelu, lähiöahdistus, hyvinvointivaltio, nostalgia, dystopia, utopia, Farsta, Tapiola, Vällingby

Uhasta suojelun kohteeksi ja välineeksi

Iida Kalakoski — 2024-12-09

Katsausartikkeli tarkastelee suomalaisten, vuosina 1964, 1985 ja 2010 voimaanastuneiden rakennussuojelulakien suhdetta ihmisen toimintaan ja toimijuuteen. Keskeinen havainto on, että rakennussuojelulakiemme säädöskieli sivuuttaa ihmistoiminnan ja mikäli ihmisen toimintaan viitataan, se nähdään, erityisesti kahdessa ensimmäisessä laissa, ennen kaikkea rakennusperinnön arvoja uhkaavana tekijänä. Kun lakitekstejä ja niiden muutosta seuraamalla voidaan huomata, että suomalainen lainsäädäntö kehittyy tiiviissä vuorovaikutuksessa kansainvälisen rakennus- ja kulttuuriperintöä käsittelevän keskustelun kanssa.

Asumisen utopioita sadan vuoden takaa

Hanna Tyvelä — 2024-12-09

Toukokuussa 1921 Helsinkiin kokoontui Naisten Asuntopäiville arvovaltainen joukko järjestötoiminnan ja puolueiden vaikuttajia. Heidän tavoitteenaan oli pohtia asuntopolitiikan ja asuntosuunnittelun ajankohtaisia kysymyksiä. Tarkoituksena oli selvittää, miten asuntopolitiikassa ja asuntosuunnittelussa tulisi parantaa naisten elinoloja. Asiantuntijapuheenvuoroja esittivät arkkitehdit Signe Lagerborg-Stenius ja Akseli Toivonen, taloustieteilijä Laura Harmaja ja kansanedustaja Miina Sillanpää. Lisäksi esiteltiin arkkitehti Wivi Lönn piirustuksia työläisväestön perheasunnoista.

Neuvottomille

Anu Lahtinen — 2024-12-09

”Oletko neuvoton”, tiedusteli René Gothóni opiskelijoille tarkoitetussa oppaassaan kolmisenkymmentä vuotta sitten.1 Neuvottomaksi näytti julistautuvan muutama kirjallisuusalan toimija, kun Tekijänoikeusneuvosto antoi lokakuussa 2023 lausuntonsa teoksien lainaamisesta toisessa teoksessa.

Eino Murtorinne 1930–2023

Hannu Mustakallio — 2024-12-09

Uusimman ajan kirkkohistorian emeritusprofessori Eino Murtorinne kuoli Helsingissä 15.7.2023. Hän oli 92-vuotias, syntynyt Kiuruvedellä 25.11.1930.

Historiallinen Aikakauskirjan 120-vuotista taivalta juhlistettiin 14.11.2023

Helena Laukkoski — 2024-12-09

Historiallinen Aikakauskirja 120 vuotta juhlaseminaari kokosi Tieteiden talolle väkeä marraskuisena iltapäivänä. Juhlaseminaarin järjestivät Suomen Historiallinen Seura, Historian Ystäväin Liitto ja Historiallisen Aikakauskirjan toimitus.

Normeilla on ollut keskeinen asema suomalaisessa esteettömyyspolitiikassa

Anna Koivukoski — 2024-12-09

Esteettömyydessä on pohjimmiltaan kyse ihmisten yhdenvertaisista osallistumismahdollisuuksista yhteiskunnassa sekä ihmisoikeudesta, jonka toteuttamiseen Suomi on sitoutunut kansainvälisissä sopimuksissa. Julkisessa keskustelussa esteettömyyden merkitys on usein hämärtynyt, kun aihetta on käsitelty lähinnä rakennusbyrokratian yhteydessä. Rakennusyhtiöiden näkökulmassa esteettömyys on tyypillisesti näyttäytynyt kaupungin rakentamista ja asumista rajoittavana ongelmana. Tällaisessa keskustelussa on heijastunut ymmärtämättömyys esteettömyyden luonteesta, ja sille on ollut myös tyypillistä keskustelun kohteina olevien ihmisten toiseuttaminen.

Vaikka esteettömyyttä säätelevä normisto on sinänsä Suomessa varsin kattava, jatkuvat vaatimukset norminpurkutalkoista uhkaavat viedä kehitystä taaksepäin. Vaikka – tai oikeastaan koska – esteettömyyden tiellä usein on pikemmin asenteita kuin konkreettisia esteitä, yhteiskunnallisen esteettömyyden toteutumista ei voi luottaa pelkkien asenteiden varaan. Siksi esteettömyyskeskustelussa on myös oltava valppaana käsitekaappausten varalta.

Eriarvoisuuden ja tasa-arvoisuuden kaupunki

Tiina Männistö-Funk — 2024-12-09

Voisiko paremman kaupungin rakentaa pullasta? Tätä kokeiltiin vuonna 1967, kun muotoilija Kaj Franckin Taideteollisessa oppilaitoksessa ohjaaman Yleisen sommittelun kurssin lopputyönä rakennettiin Helsingin Kallioon väliaikainen leikkikenttä. Kurssilaiset pystyttivät Toisella linjalla sijainneelle tyhjälle tontille kaikenlaista lapsia houkuttelevaa, muun muassa suuren pullaveistoksen. Unkarilaissyntyinen kuvanveistäjä Zoltan Popovits toteutti leikkikentälle taikinasta muovaillun kaupungin pienoismallin, joka oli tarkoitettu syötäväksi.

Viestejä antiikin Pompejista

Joonas Vanhala — 2024-12-09

Arvio teoksesta: Ari Saastamoinen: Räävitöntä! Pompejilaisia graffiteja. Gaudeamus 2020. 286 s. ISBN 978-952-345-068-4.

Gastronomian historiaa 1800-luvun pikkukaupungissa

Ritva Kylli — 2024-12-09

Arvio teoksesta: Erkki Fredrikson: Pöydän iloja pikkukaupungissa. Ynnä unohdettuja reseptejä nykykeinoin valmistettavaksi. Kirjokansi 358, SKS Kirjat 2023. 346 s. ISBN 978-951-858-520-9.

Naistenlehti kotirintaman ja isänmaan tukena

Arja Turunen — 2024-12-09

Arvio teoksesta: Seija Aunila & Jukka-Pekka Heiskanen: Kotien salainen armeija. Naiset tiukassa ohjauksessa sotavuosina. Atena 2022. 334 s. ISBN 987-951-1-423-01-0.