Tämä käsitteellinen tutkimus esittelee paradoksaalisen kompleksisuusteorian ja tarjoaa teoreettisen viitekehyksen kompleksisten järjestelmien vuorovaikutuksessa syntyville jännitteille ja ristiriidoille. Nämä jännitteet ja ristiriidat ilmenevät johtamisen paradokseina. Itseorganisoituminen johtaa kompleksisen järjestelmän vastakkaisiin dynamiikkoihin, jotka pakottavat toimijat tulkitsemaan niitä sopeutumisen edellytyksenä. Vastakkaisten rakenteiden, ilmiöiden ja toimijoiden keskinäisriippuvuus tekee ongelmista moniulotteisia ja monitulkintaisia. Ristiriitojen arvaamattomuus heijastaa kompleksisten järjestelmien
epävakautta, mikä edellyttää paradoksien kestävää hallintaa hyveellisten kehien edistämiseksi. Ristiriitojen dynaaminen pysyvyys ilmentää systeemisen polkuriippuvuuden muotoa, joka voi luoda noidankehiä. Artikkelissa esitellään kolme tutkimusagendaa paradoksaalisen kompleksisuusteorian tutkimiseksi. Tulokset laajentavat ja syventävät ymmärrystä johtamisen paradoksien systeemisistä syistä.
