Ennakkojulkaiseminen uudistaa tieteentekemisen käytäntöjä

Tiedelehtien ennakkojulkaiseminen (online first) on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi, ja se on muuttamassa tiedonvälityksen käytäntöjä eri tieteenaloilla. Myös Hallinnon Tutkimus -lehti on nyt siirtynyt hyväksyttyjen käsikirjoitusten ennakkojulkaisemiseen. Tämä tarkoittaa, että hyväksytyt artikkelit, katsaukset, puheenvuorot ja lektiot ovat luettavissa hyväksymispäätöksen ja toimittamisen jälkeen lehden Ennakkojulkaisut-osiossa. Lehden siirtyminen ennakkojulkaisemiseen on askel kohti ajankohtaisempaa ja saavutettavampaa tiedeviestintää. Toivomme, että tämä kehitys palvelee lukijoitamme ja edistää hallintotieteellisen tutkimuksen vaikuttavuutta.

Ennakkojulkaisemiselle on hyvät perusteet. Arvostettujen tiedekustantajien julkaisuissa tutkijat ovat voineet joutua odottamaan kohtuuttoman kauan tekstien julkaisemista artikkelin hyväksymispäätöksestä. Pahimmillaan tällainen viive voi jopa johtaa tutkimustiedon vanhenemiseen tai tutkijanuran hidastumiseen. Tiedekustantajat ja lehdet kilpailevatkin nyt sisällöllisen laadun lisäksi enenevässä määrin myös julkaisunopeudella.

Luonnontieteitä, taloutta, tekniikkaa ja tilastotiedettä painottavat julkaisutietokannat, kuten arXiv, ovat pitkään olleet edelläkävijöitä ennakkojulkaisemisessa. Myös yksittäisillä tieteenaloilla, kuten lääketieteellä (medRxiv) ja biologialla (bioRxiv), on ollut vankka asema ennakkojulkaisemisessa. Viime vuosina myös yhteiskunta- ja humanistiset tieteet ovat päässeet paremmin mukaan kehitykseen ja vakiinnuttaneet asemansa osana ennakkojulkaisemista suosivia tietokantoja ja käytänteitä.

Ennakkojulkaisemista on myös kritisoitu ja vastustettu. Brittiläisen tutkijaryhmän (Fyfe ym. 2017) selvitysraportti paljastaa, kuinka nopea julkaiseminen ja siihen linkittyvä teknologia palvelevat akateemisten lähtökohtien lisäksi myös kaupallisia tarpeita, mikä puolestaan voi vaarantaa esimerkiksi julkaisuprosessin laadunvalvontaa.

Ennakkojulkaisemisen luotettavuutta koskevat epäilyt voivat liittyä myös siihen, että yleisessä keskustelussa ovat usein sekoittuneet eri statuksella olevat julkaisun vaiheet. Tiedekustantajat (ks. esim. Elsevier, n.d.) viittaavat usein ensimmäisen tason julkaisuasteella tutkijan itse julkaisemaan käsikirjoituksen ennakkoversioon (preprint), joka ei ole vielä läpäissyt vertaisarviointia. Vasta käsikirjoituksen hyväksymisen jälkeen on kyse ennakkojulkaisemisesta. Tässä lehtien käytännöt vaihtelevat. Joissakin tapauksissa ennakkojulkaisut ovat välittömästi avoimia kaikille lukijoille. Jotkut lehdet taas ovat rajoittaneet niin sanotulla embargo-ajanjaksolla ennakkojulkaisuja tietyille lukijaryhmille ennen kuin käsikirjoitukset siirtyvät kokonaan julkisiksi.

Suomessa ennakkojulkaiseminen liittyy avoimen tieteen ihanteisiin (TSV 2025), joilla tavoitellaan tutkimusjulkaisujen saavutettavuutta verkossa ilmaiseksi ja esteettömästi. Toisaalta ennakkojulkaiseminen – ja avoin julkaiseminen ylipäänsä – kytkeytyvät myös tieteellisten seurojen taloudellisiin haasteisiin, jotka ovat luoneet seuroille painetta siirtyä painetuista numeroista kohti digitaalista julkaisemista. Ennakkojulkaisemisen nopeaa aaltoa ajavat siten ihanteiden lisäksi myös varsin raadolliset realiteetit.

Suomalaisten tieteellisten aikakauslehtien välillä julkaisukäytännöt näyttävät vaihtelevan vielä melko paljon. Suuri osa lehdistä on siirtynyt käytäntöön, jossa lehden digitaaliset numerot ovat avoimesti luettavissa. Joissakin lehdissä vain artikkelien abstraktit ovat avoimesti luettavissa. Jotkut lehdet ovat myös ottaneet käyttöön uuden numeron kohdalla esimerkiksi 12 kuukauden embargo-ajanjakson, jonka jälkeen numero vapautuu avoimesti luettavaksi. Varsinaista ennakkojulkaisemista on kuitenkin otettu varsin niukasti käyttöön. Tästä näkökulmasta Hallinnon Tutkimus -lehti toimii Suomessa suunnannäyttäjänä.

Avoin julkaisupolitiikka yhdistettynä ennakkojulkaisemisen käytäntöihin on tuonut Hallinnon Tutkimus -lehden toimitukseen nopeuden lisäksi joustavuutta, sillä lehden numerot eivät ole enää sidoksissa painettujen sivumäärien kustannuksiin. Vuoden 2025 toiselle numerolle tämä tarkoittaa, että luettavanasi on nyt huikea määrä tasokasta tutkimustekstiä. Lehden numero sisältää 17 käsikirjoitusta, jotka koostuvat artikkelien lisäksi katsauksista, puheenvuoroista ja lektioista.

Tämän numeron punainen lanka on hallinnon ja työelämän murros. Digitalisaation, yhteiskehittämisen ja monialaisuuden risteyskohdassa etsitään uusia rakenteita, mutta myös korjataan vanhoja. Lehden artikkeleissa tarkastellaan muutosta yhtä lailla johtajien, työntekijöiden, lasten ja nuorten kuin hallinnon rakenteidenkin näkökulmista.

Jonna Pauliina Koposen ja Lotta Salinin tutkimus vie meidät IT-palveluyritysten etäjohtamisen arkisiin jännitteisiin. Kuinka löytää tasapaino sopivan ja liiallisen viestinnän, asiakeskeisyyden ja suhdekeskeisyyden sekä työhyvinvoinnin ja -pahoinvoinnin välillä? Kirjoittajat tarjoavat etäjohtajille konkreettisia välineitä näiden ristiriitojen hallintaan.

Anni Kyöstin ja Miia Laasasen artikkelissa yksinäisyys ja ostrakismi avautuvat kuntapalveluiden rajapinnoilla. Nämä ovat ilmiöitä, jotka vaativat yhtä aikaa ammattilaisverkoston tiivistä yhteistyötä sekä lasten ja nuorten oman äänen kuuluviin saamista. Osallisuus nähdään tarkastelussa suojaavana voimana haavoittavia kokemuksia vastaan.

Taloyhtiöiden odotuskuilu tilintarkastuksessa tulee tutuksi Lili-Anne Kihnin ja Julia Issakaisen artikkelissa. Hallitusten puheenjohtajien näkemykset muistuttavat, että myös lakisääteiset prosessit kaipaavat jatkuvaa kehittämistä, jotta odotukset ja koetut hyödyt voisivat vastata toisiaan.

Teknologisoituvan tietotyön taustalla tapahtuvat tukitoiminnot nousevat päärooliin Eija Kärnän tutkimusryhmän artikkelissa. Yhteiskehittäminen kuntaorganisaatiossa paljastaa, kuinka ammatillinen toimijuus voi uudistua kohti aidosti yhteisöllistä otetta tekoälyn ja robotiikan rinnalla.

Tuomo Alasoini syventyy luottamuksen ja kontrollin uudelleenjärjestäytymiseen itseohjautuvassa hybridityössä. Perinteiset sosio-ideologiset kontrollimuodot eivät yksin riitä paikkaamaan yhteisöllisyyden rapautumista, mikä haastaa organisaatiot etsimään uusia keinoja arjen yhteistyön tukemiseen.

Aluedemokratian askeleet ovat Santeri Lajusen tutkimuksen kohteena, kun hän vertailee hyvinvointialueiden lautakuntarakenteita. Tuloksena piirtyy kaksi erilaista toimielinmallia – kummassakin lautakuntien rooli poikkeaa kuntasektorin perinteestä.

Monialaisen yhteistyön käsitteellinen polyfonia on Taru Liljan tutkimusryhmän tarkastelussa. Kasvatuksen, opetuksen sekä sote-alan diskursseissa yhteistyö rakentuu työntekijälähtöisesti, lapsen ja perheen roolin jäädessä taustalle.

Seurantatutkimuksessaan Tomi J. Kallio kollegoineen kuvaa, miten yliopistojen suoriutumisen arviointi on kehittynyt vuosina 2010–2020. Kehittyminen on ollut hidasta, ja henkilöstö suhtautuu arviointiin yhä kriittisesti, vaikka toiminnasta voidaan tunnistaa myös hyviä käytäntöjä ja mahdollisuuksia.

Maija Viitasaaren tutkimusryhmän artikkeli tarkastelee päihderiippuvuuden tunnistamista ja hoitoa työelämässä. Tulokset paljastavat, että organisaatioiden käytännöt vaihtelevat ja tunnistamisessa on osaamisaukkoja. Kirjoittajat ehdottavat monitasoista Common Good -lähestymistapaa henkilöstöjohtamiseen, joka yhdistää yhteistä hyvää korostavat arvot konkreettisiin ja selkeisiin ohjeisiin.

Anne Lindforsin ja Kimmo Lindin tutkimus luotaa potilas- ja kansanterveysjärjestöjen toiminnanjohtajien henkilökohtaisia työtavoitteita. Haastattelut paljastavat kolmannen sektorin johtamisen kaksijakoisuuden, jossa yhdistysidentiteetti ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen kulkevat käsi kädessä managerialismin kanssa. Järjestöjen johtajuutta jäsennetään niin yhteiskunnallisten, organisatoristen kuin yksilöä koskevien tavoitteiden lähtökohdista.

Hannele Väyrysen tutkimusryhmän artikkeli tutkii kotihoidon työvoimapulaa esittelemällä geroteknologian kustannusvaikuttavuuden arviointimallin. Kirjallisuuteen, työpajoihin ja haastatteluihin perustuva malli auttaa mittaamaan ja johtamaan teknologia-avusteisen kotihoidon vaikuttavuutta sekä resurssien säästöjä. Kunnianhimoisena tavoitteena on tuoda päätöksenteon tueksi selkeät indikaattorit.

Näiden korkeatasoisten artikkelien lisäksi lehden numerossa on kolme katsausta, yksi puheenvuoro ja kaksi lektiota etätyöstä, johtamisesta, monialaisesta yhteistyöstä ja tutkimuksen metodiikasta. Toivon, että lehden monipuoliset tekstit tarjoavat sinulle sekä tutkimukseen liittyviä oivalluksia että käytännön virikkeitä organisaatioiden kehittämiseen. Hyviä lukuhetkiä!

Ville Pietiläinen, päätoimittaja

LÄHTEET

Elsevier (n.d.). Elsevier policies: article sharing. Luettu 30.5.2025, from https://www.elsevier.com/about/policies-and-standards/sharing.

Fyfe, A., Coate, K., Curry, S., Lawson, S., Moxham, N., & Røstvik, C. M. (2017). Untangling Academic Publishing: A history of the relationship between commercial interests, academic prestige and the circulation of research. https://doi.org/10.5281/zenodo.546100

Tieteellisten seurain valtuuskunta (2025, toukokuu 13). Julkaisujen avoimuus. https://avointiede.fi/fi/asiantuntijaryhmat/julkaisujen-avoimuus