Tässä tutkimuksessa tarkastelemme informaatioresilienssiä pelastustoimen palontutkinnan kontekstissa hyödyntäen Niklas Luhmannin järjestelmäteoreettista viitekehystä. Luhmannilainen näkökulma kiinnittää huomion erityisesti julkisten organisaatioiden kytkeytymisen samanaikaisesti useisiin yhteiskunnan osajärjestelmiin. Tunnistimme informaatioresilienssin tutkimuksessa kehittämistarpeita (1) informaatioresilienssin käsitteen operationalisoinnissa kompleksisoituvan ja verkostomaisen julkishallinnon tutkimuksessa, (2) käsitteen tarkastelun laajentamisessa varsinaisten kriisitilanteiden ulkopuolella yhteistyötä tekeviin organisaatioihin, sekä (3) konkreettisessa ymmärryksessä niistä tekijöistä, jotka edistävät tai estävät informaatioresilienssin syntymistä. Empiirinen aineistomme koostuu ryhmähaastatteluista (n=19) suomalaisilla pelastuslaitoksilla. Käytimme sosiaalisten järjestelmien teoreettisia analyysistrategioita, erityisesti kytkeytymisen analyysia ja funktionaalista metodia, tarkastellaksemme palontutkintaa monitoimijaisena toimintana, joka yhdistää sen yhteiskunnan osajärjestelmiin. Tulostemme mukaan informaatioresilienssin osatekijät painottuvat eri lailla riippuen siitä, mihin yhteiskunnan osajärjestelmään palontutkinnan tiedonmuodostus on kytkeytynyt. Havaintomme pelastustoimen tasapainoilusta avoimuuden ja erillisyyden välillä ilmentää julkishallinnon kompleksisuutta ja tarjoaa konkreettisemman ymmärryksen informaatioresilienssiin liittyvistä tekijöistä erityisesti informaatioresilienssin kehittymiseen vaikuttavien olosuhteiden näkökulmasta.
