Artikkelissa tarkastellaan julkisten työllisyyspalveluiden henkilöasiakaspalvelun asiantuntijoiden harkintaa katutason byrokratian teorian näkökulmasta. Aktiivisen työvoimapolitiikan tavoitteet, kuten yksilöllisen työnhaun tukeminen ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisy, toteutuvat vain, jos ne muuntuvat käytännöksi asiantuntijan ja työnhakijan kohtaamisissa.
Tutkimus perustuu kymmeneen puolistrukturoituun haastatteluun, jotka toteutettiin Helsingin, Turun ja Tampereen työllisyysalueilla kesällä 2025. Michael Lipskyn teorian pohjalta analyysi osoittaa, että asiantuntijat kokevat harkinnan muodollisesti laajaksi, mutta rakenteelliset reunaehdot, kuten resurssipaine, hallinnolliset prioriteetit, asiakaskunnan moninaisuus ja organisaatiokontrolli, tekevät sen käytöstä näennäistä työnvälityksessä ja ohjauksessa. Paradoksaalisesti harkintaa käytetään päättämään, ettei harkintaa kohdenneta työnhaun edistämiseen.
