Terveydenhoitajien kokemuksia interpersoonallisen ohjauksen (IPC) käytöstä opiskeluterveydenhuollossa
Avainsanat:
opiskeluterveydenhuolto, terveydenhoitaja, masennus, mielenterveystyö, interpersoonallinen ohjaus (IPC)Abstrakti
Nuorten mielenterveyspalveluiden ruuhkautumisen vuoksi on keskeistä varmistaa terveydenhoitajien riittävä mielenterveysosaaminen toisen asteen oppilaitoksissa. Terveydenhoitajia on koulutettu IPC-menetelmän (Interpersonal Counseling) käyttöön nuorten masennusoireiden ehkäisyssä ja hoidossa, mutta tietoa terveydenhoitajien kokemuksista menetelmän käytöstä on vähän.
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhoitajien kokemuksia IPC-menetelmän käytöstä opiskeluterveydenhuollossa. Tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudulla sijaitsevan kaupungin opiskeluterveydenhuollon yksikössä. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluina harkinnanvaraisesti valituilta, IPC-koulutuksen käyneiltä terveydenhoitajilta (n=11) ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittivat, että terveydenhoitajien kokemukset IPC-menetelmän käytöstä liittyivät nuoreen, opiskeluterveydenhoitajan työhön sekä ammatilliseen osaamiseen ja menetelmän hallintaan. IPC-menetelmä koettiin hyödylliseksi erityisesti lievistä masennusoireista kärsiville motivoituneille nuorille. IPC-koulutus vahvisti terveydenhoitajien mielenterveyden tukemiseen liittyvää osaamista ja tarjosi käytännön työvälineitä, joita hyödynnettiin myös IPC-ohjauksen ulkopuolella. Menetelmän toteuttamista rajoittivat ajanpuute, nuorten monimuotoiset mielenterveyshaasteet sekä sopivien asiakkaiden tunnistaminen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että IPC-koulutus tukee terveydenhoitajien ammatillista osaamista. Opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitajien työpanos on mitoitettu kohdistumaan lakisääteisiin terveystarkastuksiin, mikä rajoittaa paikoin heidän mahdollisuuksiaan tarjota IPC-ohjausta. Jatkotutkimuksia IPC-menetelmän käytettävyyden vahvistamisesta tarvitaan kansallisella tasolla.
