Hoitotiede

Hoitotiede yhteiskunnassa - XVIII kansallisen hoitotieteellinen konferenssi Tampereella 11.–12.6.2024

Minna Koskimäki — 2024-11-24

Laadullinen vignette tutkimusmenetelmänä monialaisen yhteistyöosaamisen arvioimisessa sote-alan monialaisessa koulutuksessa

Reetta Mustonen — 2024-11-24

Vignetet ovat tarinoita tai tapahtumakuvauksia hypoteettisesta tilanteesta, joiden avulla tutkittavia voidaan pyytää kertomaan, miten he toimisivat. Vignettemenetelmää on käytetty laajalti sote-alaan ja sen koulutukseen liittyvässä tutkimuksessa, mutta vigneten kehittämisvaiheita ei ole aina raportoitu. Tutkimusta laadullisen vigneten käytöstä tutkimusmenetelmänä monialaisen yhteistyöosaamisen arvioinnissa sote-alan monialaisessa koulutuksessa on vähän. Suomenkielistä menetelmäkirjallisuutta aiheesta ei ole saatavilla. Tämän menetelmäartikkelin tarkoituksena on kuvata systemaattisen kehittämisprosessin vaiheet laadulliselle, teoriaperustaiselle vignetelle, jota käytetään monialaisen yhteistyöosaamisen arviointimenetelmänä sote-alan monialaisessa koulutuksessa. Tuloksissa kuvataan tapausesimerkissä kehitetyn vigneten viisivaiheinen prosessi: 1) monialaisten tiimien ominaispiirteiden sisältöelementtien määrittäminen, 2) tosielämän ilmiöitä heijastavan kontekstin ja tarinan valitseminen, 3) käsikirjoituksen luonnostelu, 4) monialaisten tiimien ominaispiirteitä kuvaavien käsitteiden arviointi, ja 5) käsikirjoituksen vertaisarviointi sisältövaliditeetin varmistamiseksi. Systemaattisen prosessin mukaan kehitetty validoitu, teoriapohjainen vignette soveltuu havainnollistamaan monialaista yhteistyötä. Prosessin noudattaminen edistää vigneten kehittämisvaiheiden systemaattista raportointia. Systemaattinen vigneten kehittämisprosessi voi soveltua tuottamaan myös muihin sote-alan konteksteihin validoituja, teoriaperustaisia vignettejä, joilla voidaan kerätä luotettavaa aineistoa.

Yetitabletilla® pelaamisen vaikutukset ikääntyneiden laaja-alaiseen toimintakykyyn ja fyysiseen sekä sosiaaliseen aktiivisuuteen palvelukotiympäristössä: Kvasikokeellisen interventiotutkimuksen protokolla

Saara Kukkohovi — 2024-11-24

Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata kvasikokeellisen interventiotutkimuksen tutkimusprotokolla. Interventiolla arvioidaan ja kuvataan Yetitabletilla® pelaamisen vaikutuksia ja hyötyjä palvelukodeissa asuvien ikääntyneiden laaja-alaiseen toimintakykyyn ja aktiivisuuteen verrattuna tavanomaiseen hoivaan ja palvelukotien aktiviteetteihin. Interventio toteutetaan iäkkäiden ympärivuorokautisen hoivan palvelukodeissa, ja tutkimukseen osallistuvat palvelukotien asukkaat jaetaan asuinpaikkansa mukaisesti koe- ja kontrolliryhmiin. Koeryhmässä tutkittavat (n=35) pelaavat digipelejä Yetitabletilla® henkilökunnan ohjaamana 12 viikon ajan, ja kontrolliryhmässä tutkittavat (n=35) jatkavat normaaleja päivittäisiä toimia ja aktiviteetteja.Tutkimusaineisto kerätään toimintakykymittauksilla, jotka tehdään ennen (viikko 0) ja jälkeen (viikko 13) intervention. Mittauksilla selvitetään mahdollisia muutoksia tasapainossa, kävelykyvyssä, ala- ja yläraajojen lihasvoimassa ja sosiaalisessa osallisuudessa. Mielialaa mitataan ennen ja jälkeen pelaamisen hymynaamamittarilla, ja fyysistä aktiivisuutta mitataan aktiivisuusrannekkeella koko intervention ajan. Aineisto analysoidaan tilastollisin menetelmin. Henkilökunnan näkemyksiä digipelaamisen hyödyistä asukkaiden toimintakykyyn ja aktiivisuuteen selvitetään koeryhmän muodostaneiden palvelukotien henkilökunnan puolistrukturoiduilla ryhmähaastatteluilla (n=18). Aineisto analysoidaan aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tulokset määrittävät, voidaanko digipelaamista Yetitabletilla suositella ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan yksiköihin asukkaiden toimintakyvyn ja aktiivisuuden tukemiseksi ja edistämiseksi.

Tunneälytestin kehittäminen sosiaali- ja terveysalan kansalliseen valintakokeeseen ammattikorkeakouluissa

Anne Pienimaa — 2024-11-24

Tunneälyllä on positiivinen vaikutus opiskelijoiden opintomenestykseen ja suoriutumiseen käytännön harjoittelussa. Tunneälyn arviointi tarkoituksenmukaisella ja luotettavalla testillä voi auttaa ammattikorkeakouluja valitsemaan alalle soveltuvia hakijoita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ja testata objektiivinen ja oikeudenmukainen tunneälytesti SOTE-alan opiskelijavalintaan. Tunneälytestin (EMI-T) kehittäminen perustui systemaattisen kirjallisuuskatsaukseen (n=26) ja fokusryhmähaastatteluihin (n=5), joiden tulosten mukaan tunneäly koostuu seitsemästä osa-alueesta. Testin sisältövaliditeettia arvioitiin asiantuntijapaneeleilla (n=3) ja kahdella pilottitutkimuksella (pilotti 1: n=346; pilotti 2: n=205). Testin psykometrinen arviointi toteutettiin keväällä 2021 valtakunnallisessa valintakokeessa (N=4808). Analyysimenetelminä käytettiin sisällön analyysiä, tehtäväkohtaista luotettavuusindeksiä, kuvailevia menetelmiä, Pearsonin korrelaatiokerrointa ja osiovasteanalyysiä hyödyntäen TestGardener-sovellusta. Testin oikeudenmukaisuutta arvioitiin varianssianalyysillä, Tuckey:n testillä ja lineaarisella regressioanalyysillä. EMI-T arvioi neljää tunneälyn osa-aluetta: tunteiden tunnistamista ja ymmärtämistä, tunteiden hyväksymistä, tunteiden hallintaa sekä sosiaalista tunnetietoisuutta. Testin tehtävät olivat helppoja, mutta yksiselitteisiä. Lisäksi EMI-T näyttäisi mahdollistavan oikeudenmukaisen opiskelijavalinnan. EMI-T osoittautui helpoksi, mutta objektiiviseksi, oikeudenmukaiseksi ja kattavaksi testiksi. EMI-T:n psykometrisen arvioinnin tuloksia voidaan hyödyntää testin ja SOTE-alan opiskelijavalinnan kehittämisessä.

Intervention Mapping -menetelmä hoitotyön intervention kehittämisessä

Leena Tuominen — 2024-11-24

Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata Intervention Mapping -menetelmän käyttöä hoitotyön intervention suunnittelussa käyttäen esimerkkinä suolistosyöpää sairastavien potilaiden omia voimavaroja tukevaa ohjausinterventiota. Menetelmä tarjoaa näyttöön perustuvan ja systemaattisen lähestymistavan hoitotyön kehittämiseen. Se sisältää kuusi vaihetta: intervention tarpeen ja tavoitteen määrittely, tarkoituksen ja tavoiteltavien tulosten määrittely, menetelmien valinta, tuottaminen, käyttöön otto ja arviointi. Vaiheet muodostavat teoriaan ja tutkimustietoon perustuvan suunnitelman intervention toteuttamiseen ja arviointiin. Artikkelissa kuvatun esimerkin perusteella Intervention Mapping -menetelmä on selkeä ja systemaattinen menetelmä näyttöön perustuvan hoitotyön intervention suunnittelun apuna. Intervention suunnittelu ja testaaminen saattaa olla haastava ja pitkä prosessi. Se edellyttää sitoutumista, tieteellistä tarkkuutta ja peräänantamattomuutta interventiotutkimuksen toteuttamiseen. Menetelmän hyödyt näkyvät erityisesti suunnitteluprosessin läpinäkyvyydessä, systemaattisuudessa ja näyttöön perustuvuudessa sekä tuloksellisuudessa. Tutkimuksen aikana opitaan, mitkä strategiat toimivat parhaiten hoitotyön tulosten parantamiseksi.

Hypoteettinen perehdytysmalli hoitajan ammatillisen pätevyyden kehittymisen tukena

Kirsi Lindfors — 2024-11-24

Vastavalmistuneen sairaanhoitajan tulee ensimmäisen työvuotensa aikana löytää paikkansa työyhteisössä ja pätevöityä niin kliinisesti kuin ammatillisestikin työssään. Hän tarvitsee tukea ja ohjausta sekä perehdyttäjältään että koko työyhteisöltä ensimmäisen työvuotensa ajan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perehdytyksen osatekijöitä, joilla voidaan tukea vastavalmistuneen sairaanhoitajan ammatillisen pätevyyden kehittymistä siirtymävaiheen aikana alkaen ensimmäisestä työpäivästä jatkuen ensimmäisen työvuoden loppuun. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää hypoteettinen perehdytysmalli hyvälle perehdytykselle. Tutkimuksen aineistona käytettiin kahden aikaisemmin julkaistun osatutkimusten tuloksia. Ensimmäisen osatutkimuksen aineisto kerättiin perehdyttäjiltä (n=152) ja toisen osatutkimuksen aineisto vastavalmistuneilta sairaanhoitajilta (n=72). Osastutkimusten tuloksista muodostunut aineisto analysoitiin käyttämällä deduktiivis-induktiivista sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin päätteeksi saatu aineisto kvantifioitiin. Sisällönanalyysin tuloksena rakentui hypoteettinen perehdytysmalli, jossa perehdyttäjän, työyhteisön ja itse perehdytyksen merkitys korostui muita osatekijöitä vahvimmin. Muut perehdytysmallin osatekijät olivat perehdytysohjelma, lähiesihenkilön rooli, työympäristö ja yhteiskunta. Hypoteettinen perehdytysmalli tarjoaa uudenlaisen lähestymistavan perehdytykseen, jossa perehdyttäjän lisäksi myös työyhteisöllä on tärkeä rooli perehdytyksen onnistuneeksi toteutumiseksi.

Näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumisen arviointi - mittarin kehittäminen ja kansallinen kysely

Heidi Parisod — 2024-11-24

Näyttöön perustuvan hoitotyön (NPH) kehittämistarpeiden tunnistaminen edellyttää luotettavaa mittaria. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää mittari NPH:n ja sen tukirakenteiden arvioimiseksi (NPHTot-mittari), kuvata NPH:n toteutumista hoitotyöntekijöiden arvioimana sekä validoida NPHTot-hoitotyöntekijät -mittariversio hoitotyöntekijöiltä kerätyn aineiston perusteella.

Mittarin kehittäminen eteni seuraavasti: 1) teoreettisen viitekehyksen määrittäminen, 2) sisällön validointi ja 3) pilotointi. Mittaria hyödynnettiin vuonna 2021 toteutetussa kansallisessa kyselyssä. NPHTot-hoitotyöntekijät -mittariversion psykometrinen testaus sisälsi sisäisen johdonmukaisuuden (Omega, item-analyysi), rakenteellisen validiteetin (konfirmatorinen faktorianalyysi) sekä herkkyyden (t-testi) tarkastelun.

NPHTot-mittarista laadittiin kolme versiota, jotka ovat suunnattu 1) hoitotyöntekijöille, 2) hoitotyön johtajille ja 3) asiantuntijoille. Kukin versio koostuu kahdesta osasta: A) yksilötason tekijöistä ja B) organisaatiotason tukirakenteista. Kyselytutkimus osoitti hoitotyöntekijöiden (n = 1289) arvioimana NPH:n tukirakenteissa, kuten näytön levittämisessä, käyttöönotossa ja johtajilta saatavassa tuessa, kehittämistarpeita. NPHTot-hoitotyöntekijät -mittariversion molemmissa osissa todettiin hyvä sisäinen johdonmukaisuus (Omega 0,931 ja 0,966), rakenteellinen validiteetti sekä herkkyys. Analyysin perusteella mittarin rakenteeseen tehtiin tarvittavat muutokset.

Kehitetty mittari tarjoaa luotettavan menetelmän arvioida NPH:n tukirakenteita ja kehittämistarpeita.

Tutkimustiedon käytön valmiudet, toteutuminen ja sitä edistävät tekijät hoitohenkilökunnan näkökulmasta

Tuula Mattila — 2024-11-24

Näyttöön perustuvan hoitotyön ytimessä on tutkimustiedon käyttö, joka sisältää tutkimustiedon tarpeen tunnistamisen, hankinnan, lukemisen, arvioinnin ja käyttöönoton. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hoitohenkilökunnan tutkimustiedon käytön valmiuksia, sen toteutumista ja tunnistaa tutkimustiedon käyttöä edistäviä tekijöitä.

Tutkimus toteutettiin poikkileikkauskyselynä. Aineisto kerättiin kesä-heinäkuussa 2021 yhden yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueen ja yhden kaupungin terveyspalveluiden hoitohenkilökunnalta (N=10 699). Kyselyyn vastasi 714 henkilöä (vastausprosentti 6,7 %). Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin ja induktiivisella sisällönanalyysilla.

Tutkimustiedon käytön valmiuksia tarkasteltaessa suhtautuminen tutkimustiedon käyttöön oli melko myönteistä ja henkilökohtaiset valmiudet tutkimustiedon käyttöön arvioitiin keskivertaista paremmiksi. Suurin osa tutkittavista koki tutkimustiedon käytön kuuluvan työnkuvaansa, mutta sille varattu aika arvioitiin vähäiseksi. Tutkittavista 372 vastasi tutkimustiedon käyttöä edistäviä tekijöitä kartoittaneeseen avoimeen kysymykseen mainiten yhteensä 1025 tekijää. Näistä tunnistettiin seitsemän yläluokkaa: Toimenpiteet, Voimavarat, Organisaatiokulttuuri ja arvot, Tutkimukseen liittyvät tekijät, Organisaation toiminta, Tuki ja Tutkimustiedon käytön osaaminen. Näyttöön perustuvan toiminnan edistämiseksi tulevaisuudessa tulee vahvistaa tutkimustiedon käyttöä. Tämä vaatii hoitohenkilökunnan, johtajien, kouluttajien ja tutkijoiden systemaattista yhteistyötä.

Imeväis- ja lapsikuolleisuus lastenneuvolan diskurssina suomalaisissa sanomalehdissä – diskurssihistoriallinen näkökulma

Ari Haaranen — 2024-11-24

Lastenneuvolat ovat palvelleet lapsia ja perheitä jo sadan vuoden ajan. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lastenneuvolatyötä ja sen merkityksen rakentumista suomalaisissa sanomalehdissä. Tässä artikkelissa kuvataan imeväis- ja lapsikuolleisuuden diskurssia.

Aineisto muodostui vuosina 1922–2022 julkaistuista sanomalehtiartikkeleista (n=227), jotka kerättiin Kansalliskirjaston digitaalisesta aineistokokoelmasta. Aineisto analysoitiin diskurssihistoriallista lähestymistapaa (DHA) mukaillen.

Imeväis- ja lapsikuolleisuuden vähentäminen on ollut keskeinen lastenneuvolan diskurssi, joka on esiintynyt sanomalehdissä lastenneuvolan satavuotisen historian ajan. Erityisesti diskurssi painottui 1920- ja 1930-luvuilla ja sen avulla kuvattiin ja perusteltiin lastenneuvolan toimintaa ja sen tuloksellisuutta paikallisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Kuolleisuuden vähentäminen oli ajalle ominaista kansallista eetosta ja sitä pidettiin keskeisenä yhteiskunnan kehittymisen indikaattorina. Diskurssi on säilynyt lastenneuvolan uutisoinnissa nykypäivään saakka, ja siitä on muodostunut osa Suomen ja suomalaisuuden kansallista kertomusta.

Imeväis- ja lapsikuolleisuuden vähentämisestä on muodostunut Suomen kehittymistä ja edistyksellisyyttä kuvaava esimerkki. Sanomalehtiä analysoimalla voidaan tuottaa tietoa lastenneuvolan historiallisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta merkityksestä eri aikoina ja siten lisätä ymmärrystä lastenneuvolasta ja sen merkityksestä yhteiskunnassa.

”Vaikka sais leikkii” – Lasten näkökulmia neuvolan hoitotyöhön

Laura Ortju — 2024-11-24

Lapsella on oikeus osallistua terveyteensä liittyvään päätöksentekoon ja olla aktiivinen toimija terveydenhuoltopalveluissa, kuten lastenneuvolassa. Hoitotyön kohtaamisessa saavutettu osallisuuden kokemus voi edistää lapsen hyvinvointia, auttaa terveydenhoitajaa tunnistamaan lapsen tarpeet sekä vähentää neuvolaan liittyviä pelkoja. Tämän kuvailevan tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa lasten positiivisia ja negatiivisia kokemuksia neuvolasta sekä kuvata kehitysehdotuksia neuvolan hoitotyöhön liittyen.

Lasten näkökulmia kartoitettiin osallisuutta tukevalla monimenetelmällisellä tutkimuksella lapsinäkökulmaisessa viitekehyksessä. Aineiston tuottamisen menetelminä käytettiin tutkijalähtöistä roolileikkiä sekä virikkeellisiä haastatteluja, jotka sisälsivät sadutusta, piirtämistä, maalaamista ja roolileikkivideoiden katselua. Vanhemmilta pyydettiin tulkintoja oman lapsen aineistoon liittyen. Yhteensä 11 lasta ja heidän 12 vanhempaansa osallistuivat tutkimukseen. Aineisto analysoitiin monimenetelmällisesti käyttäen sisällönanalyysia, semioottista analyysia ja tutkijatriangulaatiota.

Lapset kuvasivat neuvolassa positiiviseksi leluja, leikkimistä ja palkitsemista. Negatiiviseksi lapset kokivat rokottamisen, sairaalamaisen ympäristön sekä aikuisten lasta rajaavan toiminnan. Lapset toivoivat neuvolaan enemmän mahdollisuuksia leikkiä ja liikkua sekä värikkäämpää hoitoympäristöä.

Lasten myönteisten hoitokokemusten ja osallisuuden tukemiseksi neuvolassa on kiinnitettävä huomiota lapselle luontaisen toiminnan sallimiseen sekä muokattava hoitoympäristöä...

Minäpystyvyyttä tukevan digitaalisen peli- intervention vaikuttavuus varhaisnuorten tupakoimattomuuden edistämisessä

Johanna Nyman — 2024-11-24

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kehitetyn minäpystyvyyttä tukevan digitaalisen peli-intervention vaikuttavuutta varhaisnuorilla peruskoulun 4.–6. luokilla. Tässä ryvästetyssä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa aineisto kerättiin 15 peruskoulusta. Tutkimukseen osallistuvat varhaisnuoret (n = 781) jaettiin satunnaisesti koe- ja verrokkiryhmiin. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, joissa kartoitettiin varhaisnuorten tupakasta kieltäytymiseen liittyvää minäpystyvyyttä ja sen lähteitä sekä motivaatiota olla käyttämättä tupakkaa ja nuuskaa kolmena mittausajankohtana: ennen interventiota, intervention jälkeen ja kolmen kuukauden seurantapisteessä. Aineisto analysoitiin tilastollisilla analyysimenetelmillä käyttäen lineaarista sekamallia. Kun koeryhmän tuloksia verrattiin verrokkiryhmän tuloksiin, koeryhmällä havaittiin myönteisiä muutoksia tupakasta ja nuuskasta kieltäytymiseen liittyvän minäpystyvyyden lähteissä intervention jälkeen, ja nuuskasta kieltäytymisen osalta kolmen kuukauden seurannassa. Lisäksi kolmen kuukauden seurannassa 12-vuotiaiden osalta koeryhmällä havaittiin myönteisiä muutoksia tupakasta kieltäytymiseen liittyvässä minäpystyvyydessä verrattuna verrokkiryhmään. Vastaavia muutoksia havaittiin myös varhaisnuorilla, joilla oli tupakoiva kaveri tai tupakoiva vanhempi. Tutkimuksessa saatiin lupaavia tuloksia digitaalisen peli-intervention käytöstä varhaisnuorten tupakasta kieltäytymiseen liittyvän minäpystyvyyden tukemisessa ja siten tupakka- ja nikotiinituotteiden ennaltaehkäisyssä. Tulokset tukevat intervention käyttöönottoa kouluissa.

Nuorten kehonkuvan ja syömiskäyttäytymisen muutokset ja yhteys mielenterveyteen 20 vuoden aikana

Kaisa Mishina — 2024-11-24

Tausta: Kehonkuvalla on keskeinen merkitys nuoren hyvinvoinnille. Ongelmat kehonkuvassa ja syömisessä voivat jatkua aikuisuuteen, heikentäen toimintakykyä sekä elämänlaatua ollen yhteydessä myös masennus- ja ahdistusoireisiin. Tässä tutkimuksessa kuvataan ajallisia muutoksia nuorten kehonkuvan ja syömisen ongelmissa sekä näiden yhteyttä mielenterveyden oireisiin.

Menetelmät: Time-trend kyselytutkimus toteutettiin 13-16-vuotiaille suomalaisnuorille (N=6660) vuosina 1998, 2008, 2014, ja 2018. Kehonkuvan ja syömisen ongelmia arvioitiin ”Body Image and Eating Distress” -kyselyllä ja mielenterveyttä ”Vahvuudet ja vaikeudet” -kyselyllä.

Tulokset: Eniten oireilevien tyttöjen määrä väheni (1998: 20% vs. 2018: 13%). Tyytymättömyys omaan kehoon (79% vs. 58%), laihduttaminen (40% vs. 23%) ja pelko lihomisesta (64% vs. 57%) väheni tytöillä. Nuorilla, joilla oli eniten kehonkuvan ja syömisen ongelmia, oli myös enemmän mielenterveyden oireita (tytöt OR 1.32, 95% CI 1.23-1.41; pojat: OR 1.35, 95% CI 1.18-1.54).

Päätelmät: Tyttöjen kehonkuvassa on nähtävissä paranemista viimeisen 20 vuoden aikana, mutta ongelmat ovat silti yleisiä ja tyypillisempiä kuin pojilla. Kehonkuvan ja syömisen ongelmien yhteys mielenterveyden oireisiin vahvistaa...

Saattohoitopassi tukee vanhuspalveluiden ammattilaisia elämän loppuvaiheen hoidossa

Pirita Forsius — 2024-11-24

Vanhuspalveluissa on tunnistettuja puutteita elämän loppuvaiheen hoidon osaamisessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Saattohoitopassi on palliatiivisen hoidon kansallisten suositusten mukainen täydennyskoulutusverkkokurssi, joka on tehty erityisesti vanhuspalveluissa työskentelevien perusosaamisen kehittämiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Saattohoitopassin suorittaneiden vanhuspalveluiden työntekijöiden näkemyksiä kurssin vaikutuksista omaan osaamiseen sekä esihenkilöiden arvioita kurssin vaikutuksista yksiköiden toimintaan. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä (n=1945). Vanhuspalveluiden työntekijät vastasivat väittämiin, joissa he arvioivat kurssin vaikutuksia osaamiseensa ja esihenkilöt arvioivat koulutuksen merkitystä yksiköilleen. Tulosten perusteella vanhuspalveluissa osataan aiempaa paremmin tunnistaa ja hoitaa elämän loppuvaiheeseen liittyviä oireita sekä tunnistaa lähestyvä kuolema. Läheisten kohtaaminen on entistä helpompaa ja heidät huomioidaan aiempaa paremmin. Ennakoivia hoitosuunnitelmia tehdään yksiköissä aiempaa enemmän. Enemmistö työntekijöistä arvioi kurssin helpottaneen työtään. Lähes kaikki esihenkilöt katsoivat, että koulutuksesta oli hyötyä yksikön toiminnalle. Saattohoitopassi on lisännyt elämän loppuvaiheen hoidon osaamista ja siten saattanut auttaa ammattilaisia tarjoamaan laadukkaampaa hoitoa. Koulutusta voidaan suositella kaikille vanhuspalveluissa työskenteleville, erityisesti lähihoitajille ja opiskelijoille.