Pietarin LHBTIQ+-aktivistien ulkopuolisuudesta ja suhteisuudesta
Avainsanat:
LHBTIQ -aktivismi, Venäjä, Identiteetti, Kansalaisaktivismi, Subjekti, QueerAbstrakti
Venäjän lainsäädäntö ja ilmapiiri on kiristynyt 2010-luvulta lähtien vähemmistöjä ja toisinajattelijoita tukahduttavaksi. Samaan aikaan LHBTIQ+-aktivismi on usein määritelty ulkomailla mediassa ja tutkimuksessa uuskonservatiivisen Venäjän liberaaliksi saarekkeeksi. Näiden ääripäiden väliin sijoittuva suhteinen ja valtarakenteisiin kietoutunut aktivistien arki on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle. Tätä taustaa vasten tarkastelen artikkelissa sitä, miten LHBTIQ+-aktivistit määrittelivät identiteettejään ja toimintaansa – subjektiuttaan – 2010-luvun lopun Pietarissa. Etnografisessa tutkimuksessani lähestyn aktivismia suhteisena toimintana, jonka kautta aktivistit muodostavat subjektipositioitaan. Aktivistit lähtevät kaduille, kyseenalaistavat normeja tai vetäytyvät pienempiin yhteisöihin ja yksityisempiin tiloihin. Lisäksi tarkastelen, kuinka kansainvälisten, yhä hienosyisempien termien hyödyntäminen ja niiden kehitteleminen yhteisöllisesti voi lisätä aktivistien ylpeyttä uuskonservatiivisella Venäjällä marginalisoiduista identiteeteistään. Se vahvistaa heidän kuuluvuuden tunnettaan paikalliseen liikkeeseen, joka on samalla kansainvälisesti verkottunut.
Since the 2010s, the legislation and atmosphere in Russia have increasingly suppressed its minorities and dissidents such as LGBTIQ+ (lesbian, gay and bisexual, transgender, and intersex and queer) activists. In this run of events, LGBTIQ+ activism has been defined abroad in media and research as a liberal island in neoconservative Russia. Little attention has been paid to the relative power structures located between these ends in activists’ everyday lives. Against this background, using an ethnographic research approach, I ask how activists formed their subject positions in St Petersburg in the late 2010s. I suggest that by mirroring and balancing, but also hiding and revealing these positions, activists have taken to the streets, questioned norms and retreated into smaller communities and more private spaces. I also show that increasingly more defined collective terms referring to identities have not only increased their sense of pride in Russia but also strengthened their sense of belonging to a local movement.
