Idäntutkimus

Kirgistanin työmarkkinaparadoksi

Eugenia Pesci — 2024-11-03

Stalinin vainojen uhrien tutkimuksesta, määrästä ja “suomalaisuudesta”

Anni Reuter — 2024-11-03

Eläinkuvaukset neuvostoaikaisessa pohjoisessa alkuperäiskansakirjallisuudessa

Eeva Kuikka — 2024-11-03

Kansalaisjärjestö naisten aseman edistäjänä

Kamille Grigonyte — 2024-11-03

Uskaltautuako Uzbekistaniin?

Marja Jegorenkov — 2024-11-03

Keski-Aasian häilyvät rajat: Tapaus Mongolia

Kristiina Silvan — 2024-11-03

Keski-Aasian menetetyt vuosikymmenet

Olli Nurmi — 2024-11-03

Yllättävä vaihto Uzbekistaniin – uusia kokemuksia ja avautuvia mahdollisuuksia

Emil Jäntti — 2024-11-03

Moninaisia kohtaamisia opintomatkalla Uzbekistanissa

Susanna Leppähaara — 2024-11-03

Havaintoja kultajokien maasta

Kamille Grigonyte — 2024-11-03

Täältä tullaan, Almaty!

Juha-Matti Viitanen — 2024-11-03

Taškentin mosaiikit heräävät eloon

Johanna Porkkala — 2024-11-03

Abstracts in English

Mark E. Simon — 2024-11-08

Maahanmuuttajien representaatioita Venäjän itsenäisten taiteilijoiden musiikkivideoissa: autenttisuuden rakentamisen kolme strategiaa

Mark E. Simon — 2024-11-03

Tämä artikkeli erittelee taiteellisia keinoja, joiden avulla venäläiset riippumattomat pop-artistit konstruoivat musiikkivideoissaan Venäjälle saapuneiden maahanmuuttajien hahmoja. Työperäinen maahanmuutto on vielä suhteellisen marginaalinen aihe Venäjän taiteissa ja myös populaarikulttuurissa. Artikkeli analysoi kolmea musiikkivideota, joissa tämä teema on poikkeuksellisesti keskeinen: Shortparis-yhtyeen ”Pelottaa” (”Strašno” 2018), Manižan ”Vajaasti slaavilainen nainen” (”Nedoslavjanka” 2019) ja Fardin ”IVY” (”SNG” 2020). Vaikka nämä videot eivät edusta mainstream-taidetta, niiden analyysi avaa ensinnäkin maahanmuuttajien representaation ainutlaatuisuutta verrattuna Venäjällä vakiintuneisiin mediamalleihin. Toiseksi näiden kolmen musiikkivideon keskinäinen vertailu antaa mahdollisuuden havaita itsemäärittelyn erilaisia strategioita maahanmuuton aihetta hyödyntävillä artisteilla. Artikkeli lähtee liikkeelle Diane Railtonin ja Paul Watsonin rakentamasta musiikkivideotypologiasta määrittäen kunkin analysoidun musiikkivideon genren. Se tarkastelee myös miten kussakin videossa muusikot rakentavat autenttisuuttaan kuvaamiensa maahanmuuttajahahmojen kautta.

This article examines different artistic means used to construct images of immigrants in music videos by Russian independent pop artists. The topic of labour migration remains relatively marginal in Russian art and popular culture. The article analyses three music videos in which this topic is discussed: “Scary” (“Strashno”) by Shortparis (2018), “Insufficiently Slavic Woman” (“Nedoslavianka”) by Manizha (2019), and Fardi’s “CIS” (“SNG”) (2020). The works are not part of the mainstream, but their analysis is nevertheless important, firstly, because it allows us to recognise their originality in the representation of migrants compared to established media patterns. Secondly, comparing these videos reveals different strategies of self-positioning employed by the artists who have turned their attention to labour migration. Drawing on the conceptual framework proposed by Diane Railton and Paul Watson, this article identifies the genre of the analysed music videos and further demonstrates how, within each video, the artists construct their own authenticity through their engagement with immigrant imagery.

Venäjän kieli pääkaupunkiseudun linja-autonkuljettajien keskuudessa

Salla-Maija Teittinen — 2024-11-03

Tässä artikkelissa tarkastelemme venäjän kielen käyttöä lingua francana eli eri kielten puhujien yhteisenä kommunikaation kielenä pääkaupunkiseudun linja-autonkuljettajien keskuudessa. Tutkimusta varten on haastateltu kymmentä pääkaupunkiseudun liikennöitsijöiden palveluksessa olevaa kuljettajaa ja kolmea muuta kuljetusalan ammattilaista. Kuljettajien haastatteluissa on kartoitettu sitä, miten ja keiden kesken venäjän kieltä käytetään venäjäntaitoisten linja-autonkuljettajien jokapäiväisessä työssä. Kuljettajilta on myös kysytty heidän suhtautumisestaan venäjän käyttöön. Tutkimusaineistosta on lisäksi tarkasteltu lingua franca -käytöille tyypillisiä monikielisiä käytänteitä kuten suomen sanojen esiintymistä venäjänkielisessä puheessa. Tutkimuksen tulosten mukaan linja-autonkuljettajat suhtautuivat keväällä 2023 venäjän käyttöön hyvin käytännönläheisesti ja käyttivät sitä työssä työkavereiden ja matkustajien kanssa. Kuljettajat olivat kuitenkin tietoisia kielen muuttuneesta ja muuttuvasta asemasta.

This article examines the use of the Russian language as a lingua franca – a common language of interaction among speakers of different languages – within the community of bus drivers in the Finnish metropolitan area. Ten bus drivers employed by metropolitan area transport operators and three other transportation professionals were interviewed for the research. The interviews with the drivers explored how and among whom Russian is used in the daily work of bus drivers proficient in Russian. The drivers were also asked about their attitudes towards the use of Russian. The research material also looked at multilingual practices typical of lingua franca usage, such as the occurrence of Finnish words in Russian speech. According to the results of the study, in spring 2023 the drivers had a very pragmatic attitude towards the use of Russian and they tended to use the language with colleagues and passengers. Nevertheless, the drivers were aware of its changing and evolving status.

Nuorten filologien konferenssi Tartossa 10.–12.5.2024

Päivi Kuusela — 2024-11-03

Kirjoittajakutsu 2025

Mika Perkiömäki — 2024-11-08

Vakoilija vai tutkimusmatkailija? Mannerheimin matka Keski-Aasiaan ja Kiinaan

Leo Granberg — 2024-11-03

Itä-Eurooppa neuvostovallan alla

Mikael Hernesniemi — 2024-11-03

Katse keskelle Aasiaa

Mika Perkiömäki — 2024-11-03