Toisen maailmansodan jälkeen globaali tiedejärjestelmä on kasvanut eksponentiaalisesti. Derek De Solla Price ennusti 1960-luvun alussa tieteellisten julkaisujen määrän kaksinkertaistuvan noin 15 vuoden aikajaksolla. Hänen arvionsa perustui analyyseihin tieteellisten artikkelien abstraktien kasvuvauhdista vuosina 1907–1960
Tieteellisen tutkimuksen ja julkaisutoiminnan kasvun myötä on moninkertaistunut tutkimukseen ja korkeakoulutukseen käytetty julkinen rahoitus. Kasvavia tutkimusinvestointeja on seurannut vaatimus, että yhteiskunnan tarjoamat rajalliset resurssit on käytettävä hyödyllisesti ja tehokkaasti. Toisaalta 1970-luvulta lähtien useissa kehittyneissä länsimaissa on tapahtunut ideologinen siirtymä kohti julkisen hallinnon ja julkisten varojen käytön tehokkuutta ja markkinamekanismeja korostavaa uutta julkishallintoa (New Public Management). Näiden kehityskulkujen seurauksena useissa länsimaissa (ml. Suomi) on siirrytty kilpailun positiivisia vaikutuksia korostavan tiedepolitiikan aikakauteen
Tiedejärjestelmää koskevan tilastoinnin ja mittaamisen myötä on yleistynyt myös yliopistojen tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden bibliometrinen tarkastelu sekä kansainvälinen vertailu
Julkaisutoiminnan mittarien käyttö rahoituksen perusteena on saanut kansainvälisessä ja kotimaisessa tiedeyhteisössä ristiriitaisen vastaanoton. Tulosohjauksen on katsottu edustavan tieteelle vierasta ja akateemisen vapauden vastaista ohjailua, jolla on myös ei-toivottuja vaikutuksia tutkimus- ja julkaisutoimintaan
Australiassa yliopistojen perusrahoitusmalliin sisältyneen julkaisumääriä mitanneen julkaisuindikaattorin tiedetään lisänneen 1990-luvulla yliopistojen henkilökunnan julkaisuaktiivisuutta erityisesti viittausvaikuttavuudeltaan heikommissa lehdissä
Koska julkaisupaineen oletetaan johtaneen laadun kustannuksella tapahtuvaan julkaisutehtailuun, tässä artikkelissa kysymme 1)
Lisäksi kysymme 3)
Julkaisutuottavuuden kehitystä arvioidaan suhteuttamalla suomalaisten yliopistojen tuottamien tieteellisten julkaisujen määrä yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilökunnan henkilötyövuosien määrään (julkaisuja/henkilötyövuosi) ajalla 1998–2016. Henkilötyövuodet olisivat saatavilla KOTA -tietokannasta vuodesta 1991 alkaen, mutta aloitamme tarkastelun vuodesta 1998. Tästä vuodesta alkaen viikkotyötuntien määrä on laskettu yhdenmukaisesti 37 tunnin mukaan, kun tätä ennen viikkotuntien määrä oli 30 tuntia
Yliopistojen tuottamien tieteellisten julkaisujen määrä on saatavilla KOTA-tietokannasta vuodesta 1994 alkaen, mutta tarkastelu aloitetaan henkilötyövuosien tavoin vuodesta 1998. Julkaisumäärät vuosilta 1998–2009 on saatu laskemalla yhteen Kota-tietokannasta Suomessa ja ulkomailla julkaistut artikkelit ja monografiat. Vuosien 2010–2016 osalta on laskettu Vipunen-tietokannasta vertaisarvioidut artikkelit (julkaisutyypit A1, A2, A3, A4) sekä tieteelliset erillisteokset ja toimitetut teokset (C1 ja C2). Siirtymä KOTA-aineistosta Vipunen-aineistoon ei kuitenkaan ole täysin saumaton. Vuodesta 2010 julkaisutyyppiluokitusta on täsmennetty niin, että Vipusen tilastoissa voidaan erottaa toisistaan vertaisarvioidut (julkaisutyyppi A) ja vertaisarvioimattomat (julkaisutyyppi B) tieteelliset artikkelit. Emme pysty varmuudella sanomaan missä määrin KOTA-tilaston tieteelliset julkaisut sisältävät vertaisarvioitujen lisäksi myös vertaisarvioimattomia julkaisuja. Tästä syystä julkaisumäärät on laskettu Vipunen-tietokannasta sekä pois- että mukaan lukien julkaisutyyppeihin B1, B2 ja B3 kuuluvat vertaisarvioimattomat artikkelit. Vuoden 2016 julkaisutiedoissa on puutteita, joten olemme arvioineet vertaisarvioitujen määräksi 28000 ja kaikkien tieteellisten julkaisujen määräksi 32000.
Yliopistojen rahoitusmallin mukaisen tuottavuuden osoittaminen on vain yksi mahdollinen kilpailua ja julkaisupainetta tutkijoiden keskuudessa aiheuttavista motiiveista. Lisäksi on huomioitava erityisesti tutkimusrahoituksesta ja tehtävistä käytävän kilpailun kiristyminen. Tässä artikkelissa tarkastelemme kilpailun kiristymistä tutkijakoulutuksen saaneiden henkilöiden määrän eli tutkimusrahoitusta ja –tehtäviä hakevan potentiaalisen joukon lisääntymisenä. Tätä tarkastellaan yliopistojen tuottamien ylempien korkeakoulututkintojen ja tohtorintutkintojen määrällä. Nämä tiedot vuosilta 1998–2015 on saatu KOTA- ja Vipunen-tietokannoista. Lisäksi arvioimme tutkimusrahoituksesta käytävän kilpailun lisääntymistä vertaamalla yliopistojen budjettirahoituksen ja ulkopuolisen rahoituksen määriä, joita koskevat tiedot on saatu Tilastokeskuksesta (tietoaineisto: Korkeakoulusektorin tutkimustoiminnan menot rahoituslähteen mukaan korkeakouluittain 1991–2015). Pohjoismaiden välistä vertailua varten käytetään OECD:n tilastoihin perustuvia tietoja yliopistojen ulkopuolisen tutkimusrahoituksen osuudesta Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vuosina 1998–2015 (tietoaineisto: Gross domestic expenditure on R-D by sector of performance and source of funds).
Vertaamme suomalaisten tutkijoiden julkaisutuottavuuden ja julkaisutoiminnan laadun, erityisesti kansainvälisen tieteellisen vaikuttavuuden, kehitystä kooltaan vastaaviin Pohjoismaihin (Ruotsi, Tanska ja Norja). Tähän tarkoitukseen käytämme Opetushallinnon Vipunen-tietopalvelun Bibliometriikka-osiosta saatavia Web of Science -julkaisujen lukumääriä, viittausindeksejä ja Top10-indeksiä vuosilta 1998–2014. On muistettava, että tässä tarkastelussa ovat mukana kaikki tietyn maan organisaatioiden tuottamat, ei vain kyseisen maan yliopistojen tuottamat julkaisut. Voidaksemme verrata julkaisutuottavuutta olemme myös suhteuttaneet edellä mainittujen Pohjoismaiden WoS-julkaisujen määrän OECD:n tilastoimiin tietoihin tutkimushenkilöstön henkilötyövuosista (total researchers, FTE) vuosilta 1998–2014 (tietoaineisto: Main Science and Technology Indicators).
KOTA- ja Vipunen-tietokannoista sekä Tilastokeskuksesta saatavat tiedot henkilötyövuosista, julkaisuista, tutkinnoista ja rahoituksesta on laskettu kolmen vuoden keskiarvoina (Taulukko 1). Aineistossa suomalaisten yliopistojen yhteisjulkaisut esiintyvät useaan kertaan.
Henkilötyövuodet (KOTA ja Vipunen) | Vertaisarvioidut julkaisut (KOTA ja Vipunen)* | Kaikkitieteellisetjulkaisut (KOTA ja Vipunen)** | Ylemmät kk-tutkinnot (KOTA ja Vipunen) | Tohtorintutkinnot (KOTA jaVipunen) | Budjettirahoitus (Tilastokeskus) | Ulkopuolinenrahoitus (Tilastokeskus) | |
---|---|---|---|---|---|---|---|
1998–2000 | 12420 | 20881 | 20881 | 11571 | 1103 | 331876 | 315390 |
1999–2001 | 12921 | 21002 | 21002 | 11651 | 1176 | 343579 | 347066 |
2000–2002 | 13529 | 21054 | 21054 | 11724 | 1195 | 356957 | 373468 |
2001–2003 | 14129 | 21587 | 21587 | 12022 | 1229 | 381630 | 392344 |
2002–2004 | 14639 | 22707 | 22707 | 12358 | 1293 | 409411 | 417915 |
2003–2005 | 14888 | 23759 | 23759 | 12640 | 1359 | 427521 | 428483 |
2004–2006 | 15014 | 24868 | 24868 | 12879 | 1410 | 439542 | 440105 |
2005–2007 | 15074 | 25417 | 25417 | 13311 | 1452 | 456738 | 453740 |
2006–2008 | 15144 | 25529 | 25529 | 16279 | 1487 | 475593 | 481680 |
2007–2009 | 15315 | 25571 | 25571 | 15415 | 1565 | 508415 | 513586 |
2008–2010 | 16389 | 24717 | 26612 | 15581 | 1562 | 537540 | 562837 |
2009–2011 | 17258 | 24495 | 28191 | 12478 | 1604 | 543057 | 618053 |
2010–2012 | 18056 | 24298 | 29702 | 13576 | 1607 | 541633 | 672735 |
2011–2013 | 17957 | 25242 | 30320 | 13596 | 1675 | 528444 | 690026 |
2012–2014 | 17940 | 26846 | 31198 | 14855 | 1865 | 620111 | 655660 |
2013–2015 | 17741 | 27267 | 31515 | 15316 | 1881 | 629739 | 648141 |
2014–2016 | 17672 | 27371 | 31571 |
* sisältää opetus- ja kulttuuriministeriön tiedonkeruun julkaisutyypit A1, A2, A3, A4, C1 ja C2.
** sisältää opetus- ja kulttuuriministeriön tiedonkeruun julkaisutyypit A1, A2, A3, A4, C1, C2, B1, B2 ja B3.
Suomalaiset yliopistot tuottivat tarkastelujakson alussa keskimäärin 21000 julkaisua vuodessa. Vuoden 2005 jälkeen julkaisumäärä ylitti 25000 ja pysyi tällä tasolla vuoteen 2009, jolloin KOTA-aineisto päättyy. Vuodesta 2010 siirrytään Vipunen-aineistoon, jolloin julkaisumäärä laskee hieman alle 25000, jos tarkastelu rajataan vertaisarvioituihin julkaisuihin. Vertaisarvioitujen julkaisujen määrä kuitenkin ylittää 27000 tarkastelujakson lopulla, jolloin kasvua vuoden 1998 tasosta on kaikkiaan 28 prosenttia. Jos julkaisuiksi lasketaan myös vertaisarvioimattomat julkaisut, julkaisumäärä osoittaa kasvua suhteessa Kota-aineistoon, ja ylittää 31000 tarkastelujakson lopulla – tällöin kasvua vuoden 1998 tasosta on 49 prosenttia.
Yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilökunnan henkilötyövuosien määrä oli tarkastelujakson alussa noin 12000. Vuonna 2004 jälkeen henkilötyövuosien määrä saavutti 15000 ja oli 15500 vuonna 2009, jolloin KOTA-aineisto päätyy. Vipunen-tietokannassa henkilötyövuosien määrä on selvästi korkeampi, lähes 18000, joten siirtymä aineistojen välillä ei ole saumaton. Kasvua henkilötyövuosien määrässä koko tarkastelujaksolla on 44 prosenttia. Tutkimusresurssien käytön ja tuotosten, kuten julkaisujen, välillä on viive
Tarkastelujakson alussa suomalaiset yliopistot tuottivat 1,9 julkaisua henkilötyövuotta kohti (Kuva 1). Julkaisutuottavuus näyttää 2000-luvun alussa hieman laskeneen, kuten aiemmat selvityksetkin ovat osoittaneet
Kaikkiaan suomalaisissa yliopistoissa tarkastelujaksolla 1998–2015 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita oli yli 240000 ja tohtoreita valmistui yli 26000. Yliopistot tuottivat tarkastelujakson alussa keskimäärin 11571 ylempää korkeakoulututkintoa ja 1103 tohtorintutkintoa vuodessa. Tarkastelujakson lopulla ylempien korkeakoulututkintojen tuotanto oli 29 prosenttia vuoden 1998 tasoa korkeampi, ja tohtorintutkintojen tuotannon osalta havaitaan kasvua 65 prosenttia (Taulukko 1). Rahoituskilpailun kiristyminen näkyy erityisesti ulkopuolisen rahoituksen kasvuna. Tarkastelujakson alussa yliopistot käyttivät tutkimukseen budjettirahoitusta 331876 euroa ja ulkopuolista rahoitusta 315390 euroa. Tarkastelukauden lopussa ulkopuolisen rahoituksen määrä oli kasvanut vuoden 1998 tasosta 110 prosenttia, eli huomattavasti enemmän kuin budjettirahoituksen määrä, joka kasvoi 79 prosenttia (Taulukko 1 ja Kuva 2). Suurimmillaan ulkopuolisen rahoituksen osuus oli 2011–2013.
OECD:n tietojen mukaan ulkopuolisen tutkimusrahoituksen osuus yliopistojen tutkimusmenoista on ollut tarkastelujaksolla 1998–2015 Suomessa muita Pohjoismaita suurempi, vaikkakin osuus on Ruotsissa ollut lähes yhtä suuri (Kuva 3).
OECD:n tietokannasta haetut tiedot Pohjoismaiden tutkimushenkilöstön työvuosista ja Vipunen-tietopalvelusta haetut tiedot Web of Science -tietokantaan indeksoitujen julkaisujen määrästä, viittausindeksistä ja Top10-indeksistä on laskettu neljän vuoden keskiarvoina tarkastelujaksolta 1998–2014 (Taulukko 2 ja 3). Aineistossa kansainväliset yhteisjulkaisut on ositettu julkaisuun osallistuneiden maiden kesken.
1998–2001 | 33711 | 42958 | 19199 | 18990 |
1999–2002 | 35761 | 42958 | 21315 | 18990 |
2000–2003 | 38023 | 47091 | 23294 | 20116 |
2001–2004 | 39562 | 47655 | 24012 | 20298 |
2002–2005 | 40235 | 50657 | 26194 | 20803 |
2003–2006 | 40680 | 51925 | 27019 | 21247 |
2004–2007 | 39999 | 51332 | 28342 | 22198 |
2005–2008 | 39968 | 51691 | 30725 | 23427 |
2006–2009 | 40285 | 49767 | 32878 | 24695 |
2007–2010 | 40538 | 48163 | 35025 | 25663 |
2008–2011 | 40789 | 48886 | 37277 | 26383 |
2009–2012 | 40686 | 48651 | 38371 | 26948 |
2010–2013 | 40273 | 52872 | 39141 | 27458 |
2011–2014 | 39487 | 57205 | 40135 | 28155 |
1998–2001 | 25113 | 50428 | 24666 | 16331 |
1999–2002 | 25426 | 50290 | 24686 | 16281 |
2000–2003 | 25884 | 50274 | 25060 | 16481 |
2001–2004 | 26336 | 50470 | 25402 | 16917 |
2002–2005 | 26737 | 51213 | 26040 | 17853 |
2003–2006 | 27774 | 52437 | 26983 | 19401 |
2004–2007 | 28894 | 53948 | 28085 | 21393 |
2005–2008 | 30418 | 55859 | 29463 | 23691 |
2006–2009 | 32214 | 57689 | 31033 | 26129 |
2007–2010 | 32995 | 59177 | 33010 | 28142 |
2008–2011 | 33593 | 60800 | 35206 | 30070 |
2009–2012 | 33973 | 63024 | 37737 | 31802 |
2010–2013 | 34464 | 65765 | 40585 | 33116 |
2011–2014 | 35529 | 68630 | 43419 | 34341 |
Julkaisutuottavuutta voidaan vertailla Pohjoismaiden välillä suhteuttamalla Web of Science-julkaisujen määrä OECD:n tilastoimiin tietoihin kaikkien tutkijoiden henkilötyövuosista (total researchers, FTE). Tässä tarkastelussa olemme verranneet henkilötyövuosien neljän vuoden keskiarvoa julkaisumäärien keskiarvoon samalta nelivuotiskaudelta. Vertailun kannalta on ongelmallista, että OECD:n aineisto sisältää ihmistieteiden henkilötyövuodet täysimääräisesti, mutta Web of Science -aineistossa ihmistieteiden julkaisut ja viittaukset ovat aliedustettuna. Ihmistieteiden osuus julkaisuista on kuitenkin lähes sama kaikissa vertailumaissa: Suomi 9,2 prosenttia, Ruotsi 8,2 prosenttia, Tanska 7,9 prosenttia ja Norja 10,1 prosenttia
Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa Web of Science -julkaisujen määrä on kasvanut vuosina 1998–2014, mutta Suomen osalta julkaisuja suhteessa henkilötyövuosiin on koko tarkastelujakson ajan selvästi muita vertailumaita vähemmän (Kuva 4). Indeksoinnin piiriin lisätään jatkuvasti uusia lehtiä, joten tietokannan kasvu vaikuttaa Web of Science -julkaisumäärään. Julkaisumäärään vaikuttaa myös julkaisutoiminnan kansainvälistyminen, ja mahdollisesti myös tietoinen suuntaaminen Web of Science -indeksoituihin lehtiin. Tämän aineiston perusteella ei siis voida päätellä julkaisutuottavuuden kasvaneen.
Suomalaisten Web of Science -julkaisujen keskimääräinen tieteenalan keskitasoon suhteutettu viittauskeskiarvo (viittausindeksi), sekä osuus saman tieteenalan viitatuimpaan kymmenykseen kuuluvista julkaisuista (Top10-indeksi), on koko tarkastelujakson ajan ollut muita vertailumaita alempi (lukuun ottamatta vuosia 1998–2002, jolloin Norjan julkaisujen viittausindeksi oli samalla tasolla). Kuitenkin indeksit ovat Suomessa, samoin kuin vertailumaissa, tarkastelujakson lopussa hieman korkeampia kuin tarkastelujakson alussa, eli kehitys on ollut samansuuntainen (Kuvat 5 ja 6). Näin ollen voidaan todeta, että suomalaisen julkaisutoiminnan kansainvälinen vaikuttavuus ei ole tarkastelujaksolla ratkaisevasti heikentynyt.
Julkaisupaineen kasvua ja julkaisujen laadun rapautumista pidetään usein itsestään selvyyksinä, jotka seuraavat julkaisutoiminnan mittaamisesta ja tähän perustuvasta yliopistojen tulosohjauksesta. Oletus on, että kaikki tutkijat julkaisevat entistä enemmän, mikä vääjäämättä tapahtuu tieteellisen laadun kustannuksella
Vipunen-tietopalvelusta saatavat Web of Science -julkaisumäärät suhteutettuina OECD:n tietokannoista saataviin tutkimushenkilöstön työvuosiin osoittavat, että vuosina 1998–2014 julkaisuja henkilötyövuotta kohti on Suomesta vähemmän kuin muista Pohjoismaista. Vaikka WoS-julkaisut edustavatkin vain osaa tieteellisestä julkaisutoiminnasta, ei vaikuta siltä että Suomessa julkaisutuottavuus olisi muihin Pohjoismaihin verrattuna poikkeuksellisen korkea
Kuten Norjan kokemukset osoittavat, kansallisen yliopistojen rahoitusmallin vaikutus tutkijan julkaisutoimintaan riippuu paljon siitä, missä määrin yliopistot käyttävät paikallisesti kansallisen mallin kriteereitä tulosohjauksessa
Mistä johtuu se, että tuottavuus ei ole kasvanut tiedepoliittisesta linjasta ja insentiiveistä huolimatta? Yksi mahdollinen tekijä on valitun tiedepoliittisen linjan tuottama, kilpailuun perustuvan projektimuotoisen tutkimusrahoituksen osuuden kasvu yliopistosektorilla 1990-luvulta lähtien. Suomalaisten yliopistojen kasvu on tapahtunut 1990-luvulta lähtien suhteessa enemmän projektimuotoisen tutkimusrahoituksen kautta kuin kasvattamalla perusrahoitusta
Suomen yliopistokentässä viime vuosikymmeninä toteutetut rakenteelliset uudistukset ja erilainen kehittämistoiminta koskevat yliopistojen muun henkilökunnan lisäksi tutkijoita ja opettajia. Tämä voi osaltaan selittää tutkimustuottavuuden kehitystä: tutkijat ja opettajat käyttävät työaikaansa muuhunkin kuin ”puhtaaseen” tutkimukseen ja opetukseen, ja muun työn osuus on mahdollisesti kasvanut 1990-luvulta lähtien käsi kädessä tuloksellisuus- ja tilivelvollisuusvaatimusten kanssa. Yliopistojen opettajien ja tutkijoiden käymässä ajankohtaiskeskustelussa tämä on yleinen selitysmalli, mutta toisaalta tutkimuksia uudistus- ja kehittämistoiminnan vaikutuksesta opettajien ja tutkijoiden työajan käyttöön ja tuloksellisuuteen ei Suomessa juurikaan ole. Aarrevaaran ja Pekkolan
Kansainvälisen vertailun perusteella suomalaisen senioritason yliopistojen opettajien ja tutkijoiden työajasta 37 prosenttia kului 2000-luvun lopulla tutkimustyöhön ja 33 prosenttia opetukseen, mikä tutkimustyön osalta on vertailumaiden keskitasoa. Nuoremman henkilökunnan kohdalla vastaavat luvut olivat 58 prosenttia ja 24 prosenttia, mikä tutkimuksen osalta on vertailumaiden huippua. Hallintotehtäviin suomalaisilla yliopistotyöntekijöillä ei kulu erityisen paljon aikaa kansainvälisessä vertailussa. Tutkimus sisältää ajallisen vertailun 1990-luvun alun tilanteeseen joidenkin maiden osalta, ja sen perusteella tutkimukseen käytetyn ajan osuus ei ole systemaattisesti muuttunut suuntaan tai toiseen senioritason henkilökunnan kohdalla, nuorempien kohdalla on havaittavissa pieni tutkimuksen osuuden lasku
Julkaisutuottavuuden muuttumattomuus voi heijastaa myös sitä, että Suomen yliopistollinen tutkimusjärjestelmä oli jo tarkastelujaksomme alussa 1990-luvulla varsin kehittynyt, jolloin merkittävät parannukset tutkimusresurssien käytössä eivät ole todennäköisiä. Tähän ilmiöön viittaavat eräät ekonometriset tehokkuusanalyysit. Esimerkiksi Worthingtonin ja Leen (2008) analyysi Australian yliopistojen tutkimuksen ja opetuksen tehokkuuskehityksestä vuosituhannen vaihteessa osoitti, että tutkimuksen tehokkuus kasvoi uudemmissa yliopistoissa, jotka saavuttivat tehokkuudessa vanhemmat, vakiintuneet yliopistot tarkastelujaksolla 1998–2003. Vanhemmat, johtavat yliopistot eivät kuitenkaan pystyneet tehostamaan toimintaansa samaan aikaan, joten tehokkain tapa käyttää resurssit (ns. production frontier) ei parantunut. Chen, Hu ja Yang
Mistä johtuu julkaisupaineen ja -tehtailun kokemus? Osin mahdollisesti samoista syistä kuin julkaisutuottavuuden muuttumattomuus. Projektimuotoisen kilpaillun rahoituksen kasvu on luonut tilanteen, jossa tutkijoiden on meritoiduttava aktiivisesti mm. julkaisemisen kautta varmistaakseen itselleen resurssit ja toisaalta tullakseen valituiksi erilaisiin tehtäviin. Tohtorikoulutuksen kasvu on 1990-luvulta lähtien lisännyt merkittävästi tohtoreiden määrää aiempiin vuosikymmeniin verrattuna, minkä takia tutkijakoulutuksen ja -kompetenssin saaneita henkilöitä on selvästi enemmän kuin aiemmin. Tutkijatyövoiman kasvu lisää kilpailua resursseista ja tehtävistä yliopistoissa, vaikka kaikki tohtorikoulutuksen saaneet eivät päädykään tutkimustehtäviin.
Julkaisupaineen kokemukset voivat siis osittain olla tuloksellisuutta korostavan tiede- ja yliopistopolitiikan instrumenttien seurausta. Yhtäältä 1990-luvulla käyttöön otettu yliopistojen rahoitusmalli on luonut yliopistoille insentiivin lisätä julkaisutoimintaa viimeistään vuodesta 2007, kun julkaisut ovat olleet yhtenä rahoitusmallin indikaattorina. Tämä yliopistotason insentiivi voi ”valua” yliopistojen johdolta laitosten ja tiedekuntien johtajien kautta akateemiselle henkilökunnalle vaatimuksina julkaista enemmän. Julkaisujen erottelu vertaisarvioinnin ja kanavan perusteella voi lisätä julkaisupaineen kokemusta, koska vaatimusten mukaisten julkaisujen tuottaminen voi olla osalle tutkijoista entistä haastavampaa. Suurin osa yliopistoista käyttää myös monia eri julkaisutoiminnan määrää, kansainvälisyyttä, laatua ja vaikuttavuutta kuvaavia mittareita toimintansa seurantaan ja kehittämiseen. Julkaisufoorumin kaltaisten julkaisukanavaluokitusten merkitys yliopistojen sisäisissä yksikkö- tai yksilötason arviointijärjestelmissä näyttää korostuvan ihmistieteissä, joissa vaihtoehtoisia viittauksiin perustuvia julkaisutoiminnan laatuindikaattoreita ei ole
Julkaisupaineen ja -tehtailun kokemukseen voivat vaikuttaa myös muutokset julkaisukäytännöissä, etenkin tutkimusyhteistyön ja yhteisjulkaisemisen kasvu. Tutkimuskysymysten, aineistojen ja työvälineiden luonne vaikuttaa olennaisesti siihen, missä määrin uusien tutkimustulosten tuottaminen edellyttää yhteistyötä. Kovissa tieteissä uusien tulosten tuottaminen usein vaatii entistä kalliimpia ja tehokkaampia laskenta- ja havaintolaitteita, sekä laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Vastaavasti alojen välillä on eroja siinä, millainen työpanos käsitetään tekijyyden arvoisena kontribuutiona. Tekijyys on monilla aloilla edellyttänyt osallistumista tutkimukseen julkaisun kirjoittajana. Etenkin aloilla, joilla yhteistyö ja työjako tutkijoiden kesken on yleistynyt, tekijöiksi voidaan hyväksyä myös tutkijat, jotka ovat osallistuneet aineiston tuottamiseen, analyysiin tai tulkintaan, tai materiaalien, laitteistojen ja menetelmien kehittäjät
Norjan kansalliseen julkaisuaineistoon perustuvassa tarkastelussa havaittiin vakinaisen opetus- ja tutkimushenkilöstön julkaisutuottavuuden nousseen välillä 2005–2007 ja 2011–2013