Poliisien tulkintoja suostumuksesta ja seksuaaliväkivallasta nuorten seurustelusuhteissa
DOI:
https://doi.org/10.30668/janus.114709Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan seksuaali- ja väkivaltarikosten esitutkinnassa työskennelleiden poliisien puhetapoja suostumuksesta ja sen määrittelystä nuorten seurustelusuhteisiin liittyneissä raiskausepäilyissä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä puolistrukturoidusta ryhmähaastattelusta (n=21), joita on analysoitu hyödyntämällä diskurssianalyysia. Haastateltavien työkokemuksiin perustuvat näkökulmat keskittyivät nuoriin naisiin uhreina ja heidän poikaystäviinsä epäiltyinä tilanteissa, joissa ei ollut käytetty fyysistä väkivaltaa. Poliisit kuvasivat suostumuksen puuttumista uhrin suorana painostamisena tai ilman suoraa painostusta tapahtuneena yhdyntätilanteena, jonka tahdonvastaisuutta uhri ei ilmaissut tai jonka tahdonvastaisuuden hän ymmärsi jälkikäteen. Aineistosta identifioitiin kolme diskurssia, joita analysoitiin sen kannalta, miten niissä tuotettiin sukupuoleen ja nuoruuteen sekä uhrin ja epäillyn positioihin liittyviä jäsennyksiä. Nämä diskurssit nimettiin uhrisensitiiviseksi, nuoria naisia vastuuttavaksi ja nuoria miehiä puolustavaksi puhetavaksi.
Tiedostolataukset
Julkaistu
Numero
Osasto
Lisenssi
Copyright (c) 2022 Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.
Tekijänoikeudet julkaistavaksi hyväksyttyyn tekstiin siirtyvät kansainvälisen tekijänoikeuskäytännön mukaisesti Janus-lehdelle.
Tekstiä voi vapaasti käyttää opetuksessa ja muihin ei-kaupallisiin tarkoituksiin siten, että lähteenä mainitaan tekijä, tekstin otsikko ja lehden numero (CC BY-NC-ND -lisenssi).
Käsikirjoitus julkaistaan paperimuodossa ja vuoden 2018 alusta Open Access -periaatteen mukaisesti välittömästi avoimena verkkojulkaisuna. Lehti ei peri kirjoittajamaksuja.
