Luovuuden sosiaalipolitiikka

Kirjoittajat

• Johannes Kananen Turun yliopisto

DOI: https://doi.org/10.30668/janus.141473

Abstrakti

Luovuuden sosiaalipolitiikka perustuu oletukseen, että kaikilla ihmisillä on luovaa potentiaalia ja että sosiaalipolitiikka voi vapauttaa tätä potentiaalia koko kulttuurin tasolla. Vakiintuneita käytäntöjä, jotka tähtäävät inhimillisen potentiaalin kollektiiviseen vapauttamiseen voidaan nimittää luovuuden sosiaalipolitiikaksi. Tarkasteltaessa nykyistä sosiaalipolitiikan tutkimusta, voi luovuuden sosiaalipolitiikan käsitteen asemoida suhteessa sosiaalisia investointeja, kapitalismin variaatioita, ekohyvinvointivaltiota ja hyvinvointitaloutta painottavia suuntauksia. Tällainen tarkastelu osoittaa, että sosiaalisia investointeja ja kapitalismin variaatioita käsittelevät suuntaukset ovat edistäneet taloustieteen imperialismia, jonka myötä uusklassisen talousteorian oletuksia ja menetelmiä on sovellettu sosiaalipolitiikan kannalta keskeisiin kysymyksiin. Luovuuden sosiaalipolitiikka nojautuu vaihtoehtoiseen, yhteistyötä painottavaan talousajatteluun ja asemoituu siten lähemmäs ekohyvinvointivaltiota ja hyvinvointitaloutta painottavia suuntauksia.