Siirtymä sosiaalityöntekijästä tutkijaksi – Yhteistoiminnallinen autoetnografia sosiaalityön tutkijan ammatti-identiteetin rakentumisesta

Kirjoittajat

  • Mia Niemi Helsingin yliopisto
  • Eeva Rossi Lapin yliopisto
  • Riitta-Liisa Kinni Itä-Suomen yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.30668/janus.145589

Abstrakti

Sosiaalityön tutkijoilla ja opettajilla on usein kokemus työurasta sosiaalityöntekijänä. Tässä artikkelissa käsittelemme yhteistoiminnallisen autoetnografian avulla siirtymää asiakastyötä tekevästä sosiaalityöntekijästä sosiaalityön tutkijaksi akateemisella koulutus- ja ammattiuralla sekä tutkijan ammatti-identiteetin rakentumista. Siirtymää ja siihen liittyviä kokemuksia analysoimme gerontologisen sosiaalityön asiakkaiden haastattelujen aikana tuotettujen tutkimuspäiväkirjojen ja yhteisten nauhoitettujen keskustelujen pohjalta. Tutkijan kaksoisrooli ilmeni jännitteisenä aiemman sosiaalityöntekijän ammatillisen ja kehittymässä olevan tutkijan identiteetin välillä, erityisesti ammatillisten ja tutkimuksen käytäntöjen ollessa samankaltaisia. Siirtymään moniulotteisena ja dynaamisena prosessina yhdistyivät niin ammatilliset kokemukset toimintatavoista sekä tiedon tuottamisen merkityksistä kuin henkilökohtaiset tunteet liittyen esimerkiksi tutkimuksen hyödyllisyyteen, luokkataustaan, tai akateemiseen kuulumiseen ja kuulumattomuuteen. Ammatti-identiteettien muutoksen ja uudelleen muotoutumisen prosessi tuottaa uudenlaisia näkökulmia asiakastyön ja tutkimuksen suhteeseen.

Tiedostolataukset

Julkaistu

05-06-2025

Numero

Osasto

Artikkelit

Viittaaminen

Siirtymä sosiaalityöntekijästä tutkijaksi – Yhteistoiminnallinen autoetnografia sosiaalityön tutkijan ammatti-identiteetin rakentumisesta. (2025). Janus Sosiaalipolitiikan Ja sosiaalityön Tutkimuksen Aikakauslehti, 33(2), 151–168. https://doi.org/10.30668/janus.145589