Kolmantena osapuolena valtion ja kansalaisten välisessä suhteessa: Tapaustutkimus ikääntyviä maahanmuuttajia julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käytössä tukevasta järjestöstä

Kirjoittajat

• Ulla Buchert Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0001-5129-6903
• Meri Kulmala Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0002-3834-9385

DOI:

https://doi.org/10.30668/janus.153326

Abstrakti

Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisointi on muuttanut olennaisesti tapaa, jolla kansalaisten sosiaaliset oikeudet toteutuvat. Valtiota edustaneiden ammattilaisten sijaan kansalaisten odotetaan asioivan itsenäisesti digitaalisesti. Digitaaliseen itsepalveluun kykenemättömät joutuvat kuitenkin hakemaan apua palvelujen käyttöön ulkopuolisilta tahoilta. Tässä artikkelissa tutkimme yhden järjestön osalta, mitä sen ikääntyville maahanmuuttajille julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön tarjottavassa asiointiavussa tapahtuu. Analyysi osoittaa, että järjestön neuvoja käyttää digitaalisia julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja asiakkaidensa puolesta ja hoitaa siten itseasiassa julkisen sektorin ammattilaisille kuuluvia tehtäviä. Hän edustaa julkista valtaa ilman virallista mandaattia sekä työskentelee ilman sen säätelyä ja työtä tukevia rakenteita. Kansalaisille syntynyt pakko turvautua kolmansiin osapuoliin suhteessaan valtioon on muuttanut heidän sosiaalisten oikeuksiensa toteutumisen epävarmaksi ja epätasa-arvoiseksi.