After a professor’s death

Family, community, and institutional responsibility at the Royal Academy of Turku, 1640–1713

Kirjoittajat

• Minna Vesa Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0002-5589-1352

Avainsanat:

varhaismodernit yliopistot, professoriperheet, akateeminen konsistori, kotitalous, Turun kuninkaallinen akatemia, perheiden toimeentulo, korporaatioyhteisö, institutionaalinen tuki

Abstrakti

Tarkastelen tässä artikkelissa, miten Turun kuninkaallisen akatemian konsistori tuki kuolleiden professorien perheitä vuosina 1640–1713. Tutkin konsistorin pöytäkirjoihin sekä akatemian käymään kirjeenvaihtoon perustuen, miten professorien leskiä ja lapsia autettiin ja mitkä tekijät vaikuttivat avun laajuuteen. Tutkimuksessa analysoin kolmea tuen muotoa: lesken armovuotta, perheiden omaisuuden hallinnointia ja suojaamista sekä toimenpiteitä lasten tulevaisuudennäkymien tukemiseksi erityisesti koulutuksen ja akateemisten virkanimitysten kautta. Artikkelin keskeinen väite on, että konsistori tarjosi rajallista mutta kuitenkin merkittävää institutionaalista tukea. Armovuosi oli vakiintunut oikeus, ja se myönnettiin käytännössä aina. Konsistori saattoi myös hallinnoida kuolinpesiä, sovitella riitoja, auttaa leskiä perimään saamatta jääneitä tuloja sekä tukea professorien poikia stipendeillä ja suosituksilla. Tuki ei kuitenkaan ollut järjestelmällistä. Konsistorin taloudelliset resurssit olivat rajallisia, mikä rajoitti suoraa taloudellista apua, ja tuen saaminen riippui usein leskien ja muiden perheenjäsenten aktiivisuudesta oman asiansa ajamisessa. Artikkelissa Turun akatemiaa tarkastellaan korporaatioyhteisönä, jonka valta ja vastuu ulottui sen välittömien jäsenten lisäksi myös heidän perheisiinsä. Tuen saamiseen vaikuttivat siten yhteisön resurssit ja sille kuuluvat vastuut sekä yksittäisten perheenjäsenten aktiivisuus avun saamiseksi.