Viipurin läänin metsät keskusteluissa, varallisuutena ja visualisaationa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa -teemanumero, toim. Antti Räihä, Pirita Frigren & Antti Vallius

Suomalaisen metsäkeskustelun juuret ovat syvällä. Pelko metsien loppumisesta näkyi ruotsalaisessa taloudellisessa kirjallisuudessa 1700-luvulta alkaen. Vastaava pelko kuvastui 1800-luvun alkuvuosikymmenten Suomen suuriruhtinaskunnan viranomaislausunnoissa, joiden mukaan varsinkin Viipurin läänin metsävarat oli osin käytetty loppuun. Alueen talonpoikaisväestön käsitys metsävaroista vaikuttaa poikenneen viranomaisten tulkinnasta, sillä sekä tukkipuukauppa että halkojen myynti Pietariin kasvoivat 1800-luvun jälkipuoliskolla. Julkinen keskustelu aihepiiristä oli niin ikään hyvin monipolvista. Tulkintojen ristiriitaisuutta visualisoivat niin ikään aikakauden maisemaa eri puolilta Viipurin lääniä kuvanneet teokset, jotka herättävät kysymyksiä alueen metsäisyydestä. Suomalaisessa yhteiskunnassa keskeisessä asemassa vuosisatoja olleet metsät ovat sisältyneet vahvasti myös kansallisen tilan kuvalliseen esittämiseen ja tätä kautta tapahtuneeseen erilaisten mielikuvien luomiseen.

Kansikuva: Osa Claes Wilhelm Gyldénin laatimasta Suomen metsävarakartasta (1850). Museovirasto.