Kaksi Almaa

– teema ja sen muunnelmat

Kirjoittajat

• Satu Grünthal https://orcid.org/0000-0001-6962-7782

DOI:

https://doi.org/10.33347/jses.156372

Avainsanat:

runous, näytelmäluonnos, näytelmä, teema, peilautuminen

Abstrakti

Artikkelissa tarkastellaan Aleksis Kiven runoa ”Alma” (1866) sekä keskeneräiseksi jäänyttä myöhempää näytelmäluonnosta Alma toisiaan täydentävinä ja ristiriitauttavina teksteinä etenkin päähenkilöiden näkökulmasta. Analyysin perustana on ajatus, että runon ja näytelmäluonnoksen päähenkilöt ilmentävät eräänlaista ydin-Almaa, jota kutsutaan Alman teemaksi ja jossa tiivistyvät Kiven runouden naishahmojen keskeiset piirteet. Artikkelissa ehdotetaan, että runon ja näytelmäluonnoksen päähenkilöt ja heidän kauttaan koko tekstit peilautuvat toisiinsa tarjoamalla kaksi erilaista ratkaisuvaihtoehtoa nuoren naisen elämän suureen kysymykseen, rakkauden mahdollisuuteen ja toteutumiseen joko elämässä tai kuolemassa. Alma-näytelmäluonnoksen tulkitaan eksplikoivan ja tekevän näkyväksi vaihtoehtoja, jotka jäävät runossa häivähdyksiksi. Kiven luonnoksessa hyödyntämä teatteri- ja lajiperinteen kirjo tuo peilaamiseen sekä syvyyttä että huumoria, sillä Alma-teema valottuu niin sisäkkäisnäytelmän, tragedian, melodraaman, komediallisten aineisten kuin satuperinteenkin kautta. Lisäksi siihen kutoutuu intertekstuaalisia aineksia etenkin Danten ja Shakespearen tuotannosta.