Alkavat ja päättyvä säkeet

– säännöllinen vuorottelu ja sen poikkeamat Aleksis Kiven kertovissa runoissa

Kirjoittajat

• Sakari Katajamäki https://orcid.org/0000-0002-9031-5887

DOI:

https://doi.org/10.33347/jses.156889

Avainsanat:

kirjoittamisen intentio, kataleksis, kuusimitta, säkeiden vuorottelurakenteet, sisennykset

Abstrakti

Artikkeli käsittelee runosäkeiden metristä ja typografista vuorottelua ja siihen liittyviä poikkeamia Aleksis Kiven koko runotuotannossa. Runojen vuorottelurakenteet voivat koskea painollisten tavujen lukumäärää, säkeiden viimeisen runojalan tavumäärää, säkeiden sisennystä tai näiden elementtien erilaisia yhdistelmiä, joskus myös loppusointuja. Kivellä näennäisen säännöllisesti etenevä vuorottelu pitää sisällään monenlaisia metrisiä poikkeamia eivätkä säkeiden sisennyksetkään ole erityisen säännöllisiä. Kirjoitusprosessin aikana hän saattoi myös vaihtaa vuorottelurakenteesta toiseen. Tällainen vuorottelu ja siihen liittyvät poikkeamat avaavat uusia näkökulmia Kiven elinaikana julkaistuihin runoihin ja arkistossa säilyneisiin käsikirjoituksiin sekä niiden kirjoitusprosesseihin.