Isonvihan kollektiivisista tunteista elämänkaaritunteisiin

Gabriel Calamniuksen runokokoelmien poetiikka ja tunteet

Kirjoittajat

• Eeva-Liisa Bastman Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-6366-3544
• Saija Isomaa Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0003-0313-383X

DOI:

https://doi.org/10.33346/joutsen-svanen.176217

Avainsanat:

Historiallinen poetiikka, runokokoelma, tunneyhteisö, isoviha, tilannerunous, lamentaatio

Abstrakti

Artikkeli tarkastelee Gabriel Calamniuksen kahta suomenkielistä runokokoelmaa – Suru-Runot Suomalaiset (1734) ja Vähäinen Cocous Suomalaisista Runoista (1755) – historiallisen poetiikan ja tunteiden tutkimuksen näkökulmasta. Suru-Runot kuvaa isonvihan aikaisia kollektiivisia tunteita kaupunkivalituksen lajiperinteen kautta, käsitellen traumaattisia kokemuksia ja tehden niitä ymmärrettäväksi uskonnollisessa tulkintakehyksessä. Teos rakentaa suomalaista kokemus- ja tunneyhteisöä ja toimii kollektiivisen muistin välineenä. Vähäinen Cocous puolestaan edustaa tilannerunoutta, jossa tunteet jäsentyvät elämäntilanteiden mukaan. Kalevalamittainen poetiikka, kokoelmarakenne ja Calamniuksen hyödyntämät lajimallit vaikuttavat tunteiden esittämiseen ja merkityksellistämiseen. Artikkeli osoittaa, miten Calamniuksen runous osallistuu kokemusyhteisöjen rakentamiseen ja tarjoaa näkökulmia varhaisen uuden ajan kulttuurisiin tunteisiin sodan ja rauhan konteksteissa.