Sisukkaan kansan häpeä

Suomalainen kansanluonne ja tunteet Juhani Ahon Hajamietteissä kapinaviikoilta ja Eino Leinon Helsingin valloituksessa

Kirjoittajat

• Antti Ahmala Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0002-2559-9705

DOI:

https://doi.org/10.33346/joutsen-svanen.180862

Avainsanat:

Suomen sisällissota, arktinen hysteria, sisu, häpeä, päiväkirja, omaelämäkerrallisuus, Eino Leino, Juhani Aho

Abstrakti

Tarkastelen artikkelissani Suomen sisällissodan kokemusta ja tunteita kahdessa pian sisällissodan jälkeen ilmestyneessä teoksessa, Juhani Ahon kolmiosaisessa päiväkirjateoksessa Hajamietteitä kapinaviikoilta (1918–19) ja Eino Leinon romaanimaisessa Helsingin valloituksessa (1918). Kumpikin teos kuvaa kirjailijan kokemuksia punaisten haltuunsa ottamassa Helsingissä keväällä 1918. Tarkastelen erityisesti kulttuurisia tunteita ja suomalaisen kansanluonteen hahmottumista. Keskeisiksi tunne-elämän ilmiöiksi analyysissäni nousevat potentiaalisesti rakentavana näyttäytyvä häpeä sekä kansalliseksi ominaisuudeksi ymmärretty, hyvään tai pahaan taipuva sisu. Sisuun limittyvät niin ikään suomalaiskansalliseksi tulkittuun ”bipolaariseen” ”arktiseen hysteriaan” kytkeytyvät repivät tunteet, jotka Ahon ja Leinon tulkinnan mukaan ruokkivat sisällissodan hirmutöitä. Kirjailijat pyrkivät toisaalta tulkitsemaan sisällissodan syyksi itäisen tartunnan, bolševismin taudin, joka kantaa mukanaan venäläisen mentaliteetin oireita, moraalin rappiota ja tunteiden sekasortoa. Idän ja Lännen väliin sijoittuva suomalaisuus näyttäytyy erityisyytenä. Analysoin teoksia myös poeettisina kokonaisuuksina ja nostan esiin erityisesti Ahon laajan päiväkirjateoksen kirjallisuudellisia piirteitä.