Joutsen / Svanen. Kotimaisen kirjallisuudentutkimuksen vuosikirja

Kriitikoiden Säkeitä

Tellervo Krogerus — 2025-05-23

Otto Manninen suomen kielen huoltajana

Petri Lauerma — 2025-05-23

Lukijalle

Pirjo Lyytikäinen — 2025-05-31

Joutsen/Svanen -lehden vuosikirjana 2025 ilmestyvä Ui merta ne unten tuo julki runoilija Otto Mannista käsittelevän uusimman tutkimuksen artikkelien ja katsausten muodossa. Näiden kirjoitusten sisällöstä kerrotaan tarkemmin Johdanto-artikkelin lopussa. Johdanto-artikkelissa valotetaan myös Mannisen elämän vaiheita ja aiemman tutkimuksen hänestä luomaa kuvaa.

Kiitämme lämpimästi saamastamme tuesta.Antologiamme rahoituksen ovat myöntäneet Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahasto ja WSOY:n kirjallisuussäätiö, kiitos että mahdollistitte julkaisumme. Kiitämme myös artikkelien referee-arvioijia, joiden työ oli todella arvo- kasta julkaisumme laadun varmistamisessa. Mainittakoon myös, että sytykkeenä julkaisullemme toimi syksyllä 2024 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tiloissa järjestetty Otto Mannisen juhlaseminaari, jota rahoitti Jenny ja Antti Wihurin rahasto.

Kutsumme lukijoita löytöretkille unten merillä purjehtineen Säkeiden mestarin maailmaan!

Toimittajat

Vievät vedet

Pirjo Lyytikäinen — 2025-05-23

Tutkin artikkelissani Mannisen symbolistisissa runoissa esiintyviin tunnerakenteisiin erityisesti niiden hajanaistavien eli diffuusien rakennepiirteiden valossa. Nojaan Reuven Tsurin hahmotteleman kognitiivisen poetiikan ideoihin ja käsitteisiin. Eräänlaiseksi johtoajatukseksi voisi nostaa esiin Tsurin ajatuksen, että diffuusiuden eli hajanaisuuden tai epämääräisyyden suosiminen ja rationaalisen kontrollin välttäminen ovat avainasemassa runon tunnepotentiaalin luomisessa. Keskityn artikkelissani runojen kokonaisuuksiin ja semanttisen tason ilmiöihin, mutta kiinnitän huomiota myös soinnutteluun ja rytmiin kuvaston ja teemojen tunnevaikutuksia vahvistavina elementteinä. Nostan esiin sen miten erityyppiset runot kokonaisuuksina rakentuvat tunteen tai tunteiden ilmaisuiksi ja pohdin emotionaalisen crescendon ja ekstaattisen sulautumiskokemuksen eli oseaanisuuden roolia Mannisen symbolismissa.

”Sa veistät kalliosta kantelees”

Satu Grünthal — 2025-05-23

Artikkelissa tarkastellaan Otto Mannisen oman runouden metriikkaa ja runomittoja; käännösrunous on rajattu sen ulkopuolelle. Yleiskatsauksen jälkeen artikkeli fokusoi Manniseen toisaalta kalevalamitan, toisaalta muutamien harvinaisempien indoeurooppalaisten mittojen käyttäjänä. Runoja analysoidaan soveltaen Pentti Leinon metristä teoriaa ja pohtien Mannisen metristen ratkaisujen ikonisuutta ja merkityksiä runojen semanttisen sisällön kannalta. Kohdittain runoutta peilataan myös runoilijan omaan elämään ja kääntäjäntyöhön.

Äännesymboliikkaa Otto Mannisen runoudessa

Riikka Rossi — 2025-05-23

Artikkeli tarkastelee Otto Mannisen runouden äännesymboliikkaa ja Mannisen runojen monimuotoista äänteellistä kuviointia. Aihetta lähestytään viimeaikaisen äännesymboliikan tutkimuksen valossa sekä hyödyntämällä laskennallisia menetelmiä. Frekvenssi- ja formanttianalyysi täsmentävät kuvaa äänteiden esiintymistiheydestä Mannisen Säkeitä ja Säkeitä II -kokoelmissa sekä vokaalien painopisteistä Mannisen runoissa. ”Yö”- ja ”Veet viihtyy…” -runoja analysoimalla artikkeli nostaa esille erityisesti u- ja y- vokaalien symboliikan tumman ja kirkkaan sävyn rakentajana Mannisen runoissa sekä osoittaa Mannisen runojen äänteellisen kuvioinnin yhteyden symbolismin suggestiiviseen poetiikkaan. Tapaustutkimus Mannisen runoudesta osoittaa äänteiden ja merkityksen suhteen monimuotoisuuden ja toisaalta näyttää, millaisia haasteita tähän tutkimuskenttään liittyy.

Otto Mannisen varhaisrunous ja rekilauluperinne

Hanna Karhu — 2025-05-23

Artikkeli käsittelee Otto Mannisen varhaisrunouden yhteyksiä kansanlauluihin osana yleiseurooppalaista, kirjallisuuden kansanlauluista kiinnostunutta virtausta. Teksti tarjoaa uutta tietoa Mannisen runouden tavoista viitata kansanlauluperinteeseen ja laajentaa suullisen perinteen ja kirjallisuuden vuorovaikutuksen käsittelyä suomalaisen kirjallisuuden sisäisestä, kansallisesta ilmiöstä laajempiin yhteyksiin. Vertailukohtana artikkelissa käsitellään ranskalaista runoutta 1800-luvun loppupuolelta ja siinä esitetään, että kuten Ranskassakin, myös Suomessa uudemmista kansanlauluista etsittiin uudenlaisia malleja tuottaa kirjallista runoutta. Keskiössä ovat Mannisen runouden yhteydet uudempaan riimillisen kansanlauluperinteeseen eli rekilauluun sekä siihen minkälaisia merkityksiä rekilaulurytmiin viittaaminen runoissa synnyttää.

Otto Mannisen Säkeitä-kokoelman tarkastelua sarjallisuuden näkökulmasta

Vesa Haapala — 2025-05-23

Artikkelissa tutkitaan Otto Mannisen Säkeitä-kokoelmaa (1905) sarjallisuuden näkökulmasta. Artikkelissa analysoidaan Mannisen kokoelmaa teoskokonaisuuden muodostumista tarkkaillen. Mannisen kokoelma koostuu kolmesta osastosta, joista kukin hyödyntää erilaista runojen sarjoittamista. Kullakin osastolla on oma ekspositionsa ja tapansa sulkea osasto. Artikkelissa pohditaan, miten sarjallisuus vaikuttaa kunkin osaston temaattiseen jäsentymiseen.

Otto Manninen antiikin tekstien kääntäjänä

Sari Kivistö — 2025-05-23

Artikkelin tavoitteena on luoda kuvaa Otto Mannisesta suomentajana vastaanoton ja käännöskritiikin valossa. Käyn artikkelissani ensin tiiviisti läpi Mannisen käännöstyön päälinjoja. Keskityn sen jälkeen erityisesti hänen antiikin tekstien käännöksiinsä aikalaisarvioiden silmin. Polkuna aikalaisvastaanottoon toimii Kansalliskirjaston digitoitu sanoma- ja aikakauslehtiarkisto, jonka avulla voidaan luoda kuvaa siitä, mikä merkitys Mannisen antiikin tekstien suomennoksilla omana aikanaan oli ja millaisia kritiikkejä Mannisen suomennoksista laadittiin. Arvioijien joukossa oli lukuisia ajan merkkihenkilöitä, kuten Eino Leino, Edwin Linkomies, J. A. Hollo ja J. V. Lehtonen. Aikalaisarvioiden valossa nähdään, millaisiin piirteisiin käännöksissä erityisesti kiinnitettiin huomiota ja mitä puolia Mannisen luomassa käännöskielessä arvostettiin tai (toisinaan) kritisoitiin. Artikkeli pyrkii täsmentämään käsitystä Mannisen käännöstoiminnasta, käännöskielen piirteistä ja siitä, mitä merkityksiä erityisesti antiikin tekstien suomentamisessa nähtiin 1900-luvun alussa.

Otto Manninen ja hänen jälkensä

Pirjo Lyytikäinen — 2025-05-23