Kansantaloudellinen aikakauskirja

Julkisen talouden kestävyyden varmistaminen tarvitsee lisätoimia

2024-02-16T15:47:36+02:00

Käsittelen tässä kirjoituksessa etupäässä valtion velkaa ja velan dynamiikkaan vaikuttavia tekijöitä. Tämä erityisesti siitä syystä, että valtion velkaan liittyy paljon erilaisia väärinkäsityksiä, ja valtion velkaantumisen riskit ovat kuitenkin viime kädessä lapsiemme ja lastenlapsiemme kontolla. Asia on siis mitä tärkein, ja epäilemättä myös taloustieteilijöille kiintoisa teema. Toisaalta velka on jossakin määrin myös välttämätöntä nykyisessä talousjärjestelmässämme. Eläkesäästöt maailmalla on sijoitettu korkorahoitusvaateisiin ja juuri valtionvelkaan. Toisen velka on jonkun varallisuutta, mutta varallisuutta vain siinä tapauksessa, että velat maksetaan takaisin. Suomen hallituksen yksi tehtävä on varmistaa, että valtio pitää huolta taloudellisista velvoitteistaan kaikissa olosuhteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulee pystyä varmistamaan valtion velkakestävyys pidemmällä aikavälillä. Talouspolitiikalla on tässä tietenkin aivan keskeinen rooli. Siksi valtiovarainministerin tehtävä on tässä ajassa erityisen vaativa, mutta toisaalta hyvin mielenkiintoinen.

Kommentti ministeri Purralle

2024-02-23T08:39:03+02:00

Tämä kirjoitus perustuu kommenttipuheenvuorooni valtiovarainministeri Riikka Purran Taloustieteellisen yhdistyksen 13. joulukuuta 2023 pitämään esitelmään. Kommentti ei ole suora vastaus hänen esitelmäänsä, sillä sitä ei ollut käytettävissä ennen tilaisuutta.

Havaintoja talouspolitiikan arviointineuvoston raportista ja hallituksen talouspolitiikasta

2024-02-15T19:01:55+02:00

Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti on jälleen kerran kattava läpileikkaus keskeisistä talouspolitiikan teemoista. Raportti antaa hyvän pohjan käydä tutkimustietoon perustuvaa analyyttista talouspoliittista keskustelua. Tässä kommentaarissa keskitytään vain osaan raportin tärkeistä teemoista, erityisesti työllisyyspolitiikkaan ja finanssipolitiikkaan. Koska kevään kehysriihessä hallitus on ilmoittanut tekevänsä lisää talouden sopeutustoimia, neuvoston arviot potentiaalisista sopeutuskeinoista ovat erityisen kiinnostavia.

Vastaus Markus Lahtiselle

2024-03-04T19:01:51+02:00

Kiitän Markus Lahtista talouspolitiikan arviointineuvoston raporttia koskevista kommenteista. Lahtinen yhtyy pitkälti neuvoston arvioihin ja suosituksiin. Jatkan keskustelua Lahtisen esiin nostamista teemoista avaamalla vielä tarkemmin, miksi päädyimme arviointineuvostossa korostamaan työllisyysvaikutusarvioihin liittyvää epävarmuutta ja millä perusteilla suosittelemme, että pääministeri Orpon hallitus päättää myös veronkorotuksista. Kommentoin myös lyhyesti Lahtisen mainitsemaa ohipuhumisongelmaa.

Finanssipolitiikan valvonnan arvio 2023: Hallituksen pyrkimys taittaa julkisen talouden velkasuhteen kasvu on perusteltu – lisää toimia tarvitaan

2024-02-09T11:49:09+02:00

Tämä artikkeli perustuu pääosin joulukuussa 2023 julkaistuun Valtiontalouden tarkastusviraston Finanssipolitiikan valvonnan (FV, 2023) raporttiin. Finanssipolitiikan valvonta antaa kaksi kertaa vuodessa arvion hallituksen finanssipolitiikasta. Tämä pohjautuu kotimaisessa finanssipoliittisessa laissa Valtiontalouden tarkastusvirastolle säädettyyn asemaan ja sen tehtäviin kansallisena, EU-lainsäädännön mukaisena riippumattomana finanssipolitiikan valvontaelimenä (Independent Fiscal Institution, IFI). Tässä artikkelissa tuodaan esiin uusimman raportin arviot suhdanteesta ja velkaantumisesta, hallituksen finanssipolitiikasta ja EU-säännöistä.

Ekonomisti viestijänä: suomalaisten ekonomistien mediasuhteesta

2024-01-02T17:39:39+02:00

Tarkastelen, millainen on suomalaisten ekonomistien suhde mediajulkisuuteen. Kysyn, miksi ekonomisti esiintyy mediassa, miten ekonomistit pyrkivät hankkimaan medianäkyvyyttä ja millaisia eroja erilaisissa tehtävissä toimivien ekonomistien mediasuhteissa on. Empiirisesti artikkeli nojaa 17:n mediajulkisuudessa esiintyvän ekonomistin teemahaastatteluihin. Haastatteluaineiston perusteella mediajulkisuudessa esiintyminen on keskeinen osa eritoten pankki- ja etujärjestöekonomistien toimenkuvaa. Mediajulkisuudessa edistetään politiikkatavoitteita ja hankitaan näkyvyyttä työnantajalle. Ekonomistit työskentelevät tiiviisti organisaatioidensa viestintäammattilaisten kanssa ja pyrkivät vakiinnuttamaan paikkansa talouden rutiinikommentaattoreina, joiden puoleen toimittajien on helppo kääntyä. Yliopistolla tai esimerkiksi ministeriössä työskentelevän ekonomistin mediasuhde on usein pidättyväisempi, kun mediatyön osuus päivittäisestä toimenkuvasta on vaatimattomampi. Medianäkyvyyden tavoittelu on silti keskeinen osa erilaisissa tehtävissä työskentelevien ekonomistien arkea.

Tutkimuksia työvoimaan osallistumisesta ja isyysvapaauudistuksesta

2024-02-17T11:29:38+02:00

Kannet ja sisällysluettelo

2024-03-25T10:18:00+02:00

Tiedoksi

2024-03-05T18:49:48+02:00

Taloustieteen Nobelin muistopalkinto 2023 Claudia Goldinille uraauurtavasta tutkimuksesta naisten asemasta työmarkkinoilla

2024-02-09T11:06:21+02:00

Nobel-komitean taloustieteen palkinto, virallisemmin Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi, myönnettiin vuonna 2023 työn taloustieteilijälle ja taloushistorioitsijalle, professori Claudia Goldinille. Elinor Ostromin ja Esther Duflon jälkeen hän on kolmas nainen, jolle palkinto on myönnetty ja ensimmäinen nainen, joka saa palkinnon yksin. Palkinto myönnettiin siitä, että ”hän on edistänyt ymmärrystämme naisten työmarkkinatulemista” (engl. “for having advanced our understanding of women’s labour market outcomes”).

Talouspolitiikan vahtikoirista ja palveluskoirista

2024-02-29T10:46:06+02:00

Julkisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen suuntaaminen

2024-03-05T14:08:35+02:00

Työn tuottavuuden kasvu on ollut heikkoa Suomessa viimeiset 15 vuotta. Tässä artikkelissa arvioidaan taloustieteellisen tutkimuksen pohjalta sitä, miten julkinen tutkimus- ja kehitysrahoitus tulisi suunnata tuottavuuden kiihdyttämiseksi. Parhaita kohteita ovat sellaiset, jotka parantavat sekä talouden innovaatio- että omaksumiskykyä, ja Suomen kaltaisessa pienessä avotaloudessa omakumiskyvyn merkitys saattaa olla suuri. Tällaisessa ympäristössä korostuu perustutkimuksen ja koulutuksen rooli.

Onko tuottavuuden kasvun tyrehtymiseen mitään muita lääkkeitä kuin tutkimus ja koulutus?

2023-11-15T11:28:59+02:00

Artikkelissa pohditaan, mitkä tekijät voisivat selittää tuottavuuden kasvun hidastumisen Suomessa ja missä määrin kehitys poikkeaa muista maista. Erityisen huomion kohteena ovat investoinnit, investoinnit yleensä ja erityisesti teollisuuden investoinnit, ja vielä erikseen investoinnit rakentamiseen. Keskeinen huomio on se, että ongelma liittyy nimenomaan nettoinvestointeihin, koska pääoman kuluminen/poistot ovat Suomessa poikkeuksellisen suuret. Koska myös rakentamisen osuus on poikkeuksellisen suuri, kovin vähän tilaa jää tuotannollisille investoinneille. Kysymys herääkin, auttavatko satsaukset koulutukseen ja tutkimukseen tässä tilanteessa, jossa investoinnit kiinteään pääomaan jatkuvasti supistuvat.

Rahoitustoiminnan vakaudesta finanssivetoisessa maailmassa

2024-01-24T16:25:37+02:00

Oli aika, jolloin pankit näyttivät erinomaisia tuloksia ja sitten yllättäen räjähtivät kuin atomipommi. Oli vaikea edes jälkeenpäin ymmärtää, mitä todella tapahtui. Se oli ydinvoimalle ominaisia piirteitä sisältävän rahoituksen (nuclear finance) alku. Tässä kirjoituksessa kuvailemme ja analysoimme rahoitustoiminnan kriisiytymistä pankkimaailman monimutkaisessa todellisuudessa. Väitteemme ponnistavat liikkeenjohdon kokemuksista luottomarkkinoiden taloustieteessä. Artikkelin tavoite on muistuttaa edellisistä pankkitoiminnan luotonannon kriiseistä sekä tuoda esiin näkyvissä olevia vakaan rahoitustoiminnan uhkakuvia ja mahdollisia ratkaisuja.

Pääoma työn tuottavuuden kasvun lähteenä markkinatuotannossa – Suomen ja Ruotsin vertailua

2024-03-07T13:08:57+02:00

Työn tuottavuus kasvoi Ruotsissa keskimäärin 2,3 prosenttia mutta Suomessa vain 1,2 prosenttia vuodessa vuosina 2001–2021. Tästä 1,1 prosenttiyksikön erosta 0,9 prosenttiyksikköä syntyi kokonaistuottavuuden ja 0,2 prosenttiyksikköä pääoman suuremmasta kontribuutiosta Ruotsissa. Pääoman määrän kontribuutio oli 0,2 prosenttiyksikköä Suomea pienempi mutta sen laadun kontribuutio 0,4 prosenttiyksikköä suurempi. Suomen ongelmana ei ole – kuten usein esitetään – investointien ja pääoman puute vaan pikemminkin kokonaistuottavuuden heikko kasvu ja korkean tuottavuuden pääoman puute. Pääomavaroittain tarkastellen Ruotsin ylivoima on syntynyt ICT-pääomasta: tietokoneista, ohjelmistoista ja tietokannoista.