Luovuuskasvatusta luokanopettajaopiskelijoille transformatiivisen oppimisen periaattein
DOI:
https://doi.org/10.33348/kvt.176728Avainsanat:
asiantuntijuus, luokanopettajaopiskelija, luovuuskasvatus, luova pedagogiikka, transformatiivinen oppiminenAbstrakti
Tarkastelemme kasvatusalan asiantuntijuuden rakentumista luovuuskasvatuksen keinoin transformatiivisen oppimisen kehyksessä. Lukukauden kestäneessä luokanopettajaopiskelijoille suunnatussa luovuuskasvatusinterventiossa yhdistimme neljä opintojaksoa ohjattuun opetusharjoitteluun, jossa käytettiin draamaoppimista. Taidelähtöinen oppiminen tarjosi opiskelijoille väylän kokea ja tarkastella yhteisöllisesti tieteellisen tiedon merkitystä opetustyössä. Tutkimusaineisto koostui opettaja-opiskelijoiden pienryhmissä tuottamista reflektiivisistä raporteista (N=4) ja itsearvioinneista (N=16). Analysoimme aineiston osin aineistolähtöisellä, osin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä luokitellen pedagogisen asiantuntijuuden saamia merkityksiä. Tulokset osoittivat, että opetusharjoitteluun kiinnittyneet, luovaa työskentelyä koskeneet havainnot olivat konkreettisia ja käsitteellistyivät tutkivan työskentelyotteen myötä. Luovuus-kasvatuksen perustalta rakentui 1. pedagogisia kasvatusalan asiantuntijuutta luonnehtivia ilmiöitä, kuten oppilaiden autonomia ja kannustava ilmapiiri, ja 2. opettajaopiskelijan omaan toimintaan kiinnittyviä ilmiöitä, kuten ennakkoasenteiden tiedostaminen, ajankäyttö, ongelmanratkaisutaidot ja sisältö tiedon hyödyntäminen. Luovuuskasvatuksen toteuttaminen käytännön opetuksen ja oman asiantuntijuuden rakentamisen välisenä vuoropuheluna voi olla keino lisätä taidelähtöisen opetuksen painoarvoa opettajaopinnoissa ja rakentaa tulevien opettajien asiantuntijuutta luovuuskasvatuksessa. Opettajankoulutuksessa tulisi perehtyä erityisesti tulevan opettajan herkkyyteen aistia oppijoiden tarpeita sekä kykyyn säädellä omaa ja oppijoiden toimintaa myös tunnetasolla luovuuskasvatuksen yhteydessä.
