Pottukiista, huppuhippa ja hiljaisuus ‒ nuorten puhujuus hankalana poliittisuutena koulussa

Kirjoittajat

• Maria Petäjäniemi Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-0345-8733
• Maija Lanas Oulun yliopisto https://orcid.org/0000-0002-5563-636X
• Kaisu Alamikkelä Oulun yliopisto https://orcid.org/0000-0003-1033-2634
• Anne-Mari Väisänen Oulun yliopisto https://orcid.org/0000-0001-6542-4056
• Eveliina Puutio Oulun yliopisto https://orcid.org/0000-0002-7409-149X

DOI:

https://doi.org/10.33348/kvt.182008

Avainsanat:

aktiivinen yhdenvertaisuus, hankala poliittisuus, koulu, nuoret, puhujuus, subjektiksi tuleminen

Abstrakti

Tämän teoreettis-filosofisen artikkelin tavoitteena on tehdä näkyväksi, kuinka nuoret ovat koulussa poliittisia yli heille tarjottujen mahdollisuuksien ja kuinka tämä on hankalaa poliittisuutta. Ajattelemme Jacques Rancièren tasa-arvon filosofian sekä feministisen poststrukturalismin kanssa. Näiden pohjalta väitämme, että koulussa oppilaille tehdään puhujan paikkojen sijaan puhumaan oppijan paikkoja, joihin heidän on sovittava tullakseen ymmärrettäviksi subjekteiksi koulussa. Havainnollistamme oppilaan puhujuutta esittämällä kolme aiempien hankkeidemme aineistoista nousevaa tapausta: pottukiista, huppuhippa ja hiljaisuus. Tarkastelemme esimerkkien kautta, kuinka nuoret hankalan poliittisuuden myötä ilmestyvät kouluun uusina subjekteina. Teorian ja empirian vuoropuhelun kautta pohdimme, miltä näyttää, jos nuori itse ottaakin oman yhdenvertaisen puhujan paikkansa toimintansa lähtökohdaksi. Uuden subjektin ilmestyminen on väistämättä murtuma koulun vakiintuneessa järjestyksessä. Hankalan poliittisuuden tarkasteleminen tekee näkyväksi lasten ja nuorten osallistumista poliittisesti koulussa yli heille tarjottujen mahdollisuuksien; yhdenvertaista poliittista aktiivisuutta on olemassa riippumatta siitä, kuinka sitä koulussa tuetaan.