Kasvatus

Jaettu vanhemmuus pienten lasten äitien kertomana: Laadullinen pitkittäistutkimus

Erika Grigorjew — 2025-04-11

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan alle kouluikäisten lasten äitien kertomuksia vanhemmuuden jakamisesta. Vanhemmuuden jakamista lähestytään vanhemmuuskäytäntöjen käsitteellä. Laadullisen pitkittäistutkimuksen aineisto koostui äitien (n=17) haastatteluista, jotka kerättiin vuosina 2016, 2019 ja 2020–2021. Jokaista äitiä haastateltiin yhteensä kolmena ajankohtana. Aineisto analysoitiin narratiivisin menetelmin. Haastateltavien kerronnasta oli tunnistettavissa neljä tarinatyyppiä: äidin ensisijaisuus, jaettu vanhemmuus, isän väliaikaisesti kasvava vastuu sekä äidin kasvava vastuu. Kahdessa ensimmäisessä tarinatyypissä vanhemmuuden jakamisen tavat näyttäytyivät hyvin vakiintuneina, kun taas kahdessa jälkimmäisessä tarinatyypissä korostuivat ajalliset muutokset vanhemmuuden jakamisessa. Äitien tuottamat tarinatyypit tuovat näkyviin jakamisen kehityskulkuja vanhemmuuden eri vaiheissa, käytäntöjen muotoutumista koskevaa neuvottelua ja hoivaratkaisujen kannalta merkityksellisiä tekijöitä sekä kertomusten suhteuttamista laajempiin vanhemmuuden kulttuurisiin ideaaleihin. Tulokset tarjoavat uuden, ajallisuuden huomioivan tulokulman vanhemmuuteen ja lapsiperheiden arkeen. Tuloksia voidaan hyödyntää vanhempien hyvinvoinnin edistämiseksi muun muassa työn ja perheen yhteensovittamisessa, parisuhdetyytyväisyyden tukemisessa sekä vanhempien kuormituksen ennaltaehkäisyssä.

Ongelmatarinoita opetussuunnitelman toteutumisesta päiväkodeissa

Satu Valkonen — 2025-04-11

Tarkastelen tässä etnometodologisessa tutkimuksessa varhaiskasvatuksen ammattilaisten näkemyksiä opetus-suunnitelmien toteutumista. Suuntaan huomioni kuvauksiin tilanteista, joissa opetussuunnitelma ei toteudu. Tarkastelu tuo aiempaan varhaiskasvatusta käsittelevään opetussuunnitelma-tutkimukseen täydentävää näkökulmaa. Tutkimusaineisto perustuu ryhmähaastatteluihin (N=21), joihin osallistui 63 päiväkodissa opettajan tai lastenhoitajan tehtävässä toimivaa. Toteutin aineiston analyysin kategoria-analyysillä. Lähestymistavan avulla voidaan tehdä näkyväksi, millaista kulttuurista tietoa ammattilaiset liittävät opetussuunnitelma-keskusteluun ja miten he kuvaavat sekä arvottavat työnsä sisältöjä ja tavoitteita silloin, kun suunniteltu toiminta ei suju ennakoidusti. Tarkastelin kuvauksia ongelma-tarinoina, joissa tulivat näkyviksi ongelman syyt, niiden taustat ja seuraamukset. Haastatteluiden mukaan lasten ja henkilöstön ominaisuudet, ristiriitaiseksi mielletyt työn vaatimukset sekä niukat resurssit estivät opetussuunnitelmien toteutumista. Ongelmatarinat kuvaavat varhaiskasvatuksen nykytilaa, joten tämä tutkimus ottaa osaltaan osaa siihen ajankohtaiseen keskusteluun, jota alan veto- ja pitovoimasta käydään. Tulosten perusteella työn riittävään resurssointiin on panostettava voimallisesti, jotta varhais-kasvatuksen laatu voidaan taata. On parannettava edellytyksiä toteuttaa opetussuunnitelma-perustaista toimintaa, sillä mahdollisuudet tehdä työ hyvin vaikuttaa myös ammattilaisten työhyvinvointiin. Lisäksi on kehitettävä systemaattisesti kaikkien ammattilaisten opetussuunnitelmaosaamista. Tämä tulee huomioida varhaiskasvatuksen opinnoissa, työn ohessa toteutettavissa koulutuksissa sekä työn organisoinnissa.

Tekemistä, kuulumista ja itsenä olemista: Lukiolaisten kokemuksia liikunnan ja musiikin merkityksestä hyvinvoinnille

Henna-Riikka Peltola — 2025-04-11

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme, millaisia hyvinvointiin kytkeytyviä merkityksiä liikuntaa ja musiikkia harrastavat nuoret näille aktiviteeteille antavat sekä mitä mahdollisia negatiivisia ulottuvuuksia niissä voi heidän näkökulmastaan ilmetä. Aineisto kerättiin syksyn 2022 aikana yhteistyössä lukioissa työskentelevien äidinkielenopettajien kanssa. Lukiolaiset (n=28) kirjoittivat liikunnan ja musiikin merkityksestä elämälleen. Tunnistimme kaksivaiheisessa induktiivisessa teema-analyysissä kolme pää-teemaa, jotka koostuivat sekä hyvinvointia tukevista psyko-sosiaalisista strategioista että myös näitä rajoittavista ja sitä kautta hyvinvointia vähentävistä tekijöistä. Sekä liikunta että musiikki näyttäytyivät nuorten kertomuksissa pääasiassa arjen positiivisina voimavaratekijöinä, ja aktiviteettien kesken ilmeni paljon yhtäläisyyksiä. Vastauksista kuvastui kuitenkin myös lukio-opiskelun ja yleisen elämäntilanteen luomat paineet sekä vaikeudet jaksaa elää yhteiskunnan luomien odotusten mukaisesti. Tulosten perusteella lukion liikunnan- ja musiikinopetuksen sisällöissä on tärkeää edelleen vahvistaa hyvinvointiosaamisen elementtejä, jotta näiden aineiden opetussuunnitelmien tavoitteet täyttyvät entistä paremmin ja opetuksessa pystytään huomioimaan paremmin myös nuorten vapaa-ajalla tapahtuvan harrastamisen positiiviset merkitykset.

”Sulautuu joukkoon ja tekee mitä kuuluu”: Lukiolaisen vapaus pulpetissa

Sari Hietamäki — 2025-04-11

Tämä etnografinen tutkimus tarkastelee lukiolaisten kouluarkea ja siinä rakentuvaa vapautta kriittisen teorian ja pedagogiikan näkökulmista. Selvitän artikkelissa, millaisia muotoja lukiolaisten vapaus saa lukion ensimmäisen lukukauden aikana. Osallistuvan havainnoinnin aikana osallistuin lukion arkeen opiskellen tutkittavieni ryhmän (n=21) joukossa, minkä lisäksi lukiolaisten näkökulmaa valottaa eläytymismenetelmällä keräämäni aineisto (n=12). Lukiolain ja lukion opetussuunnitelman ohella lukiolaisten vapautta määrittävät ajankohtaiset ilmiöt sekä arjen toiminta-tavat, joissa vapaus näyttäytyy ensisijaisesti opiskelijan yksilöllisenä vastuuna omasta toiminnastaan. Olen koonnut lukiolaisten vapautta ja vastuuta ilmentävät tehtävät artikkelissa institutio-naalisen lukiolaisen huoneentauluksi. Lukion suoritta-miseksi opiskelijan tehtävä on 1) sulautua osaksi koulua ja sen toimintatapoja, 2) tehdä työnsä ja olla häiritsemättä muita, 3) pihistää ja panostaa opinnoista sekä 4) voida hyvin. Tutkimuksen perusteella lukion hektisessä, teknologisoituneessa ja suoritus-keskeisessä arjessa lukion sivistys- ja demokratiatehtäviin kuuluvat positiiviset vapaudet eivät toteudu opetussuunnitelman edellyttä-mällä tavalla. Täten lukioissa on syytä kiinnittää huomiota lukion perustehtävien toteutumiseen.

Tärkeää mutta näkymätöntä – mikä ohjaa luokanopettajaopiskelijoiden ruokakasvatustyötä?

Aija Laitinen — 2025-04-11

Ruokakasvatusta halutaan edistää sisällyttämällä ruuan, ravitsemuksen ja kestävän kehityksen näkökulmia koulujen opetukseen ja ruokailuun, mutta ruokakasvatuksen rooli alakoulussa on todettu hyvin pirstaleiseksi ja jäsentymättömäksi. Tämä tutkimus tarkastelee luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä alakoulun ruokakasvatuksen sisällöistä, tavoiteltavasta ruoka-kasvatuksesta sekä luokanopettajakoulutuksesta ruokakasvatus-osaamisen näkökulmasta. 12 luokanopettaja-opiskelijaa viidestä suomalaisesta yliopistosta osallistui fokus-ryhmähaastatteluihin. Tutkimushaastattelut analysoitiin teoria-ohjaavalla laadullisella sisällönanalyysillä. Opiskelijat pitivät ruokakasvatuksen pääsisältöinä kouluruokailuun sekä terveyteen ja hyvinvointiin kuuluvia asioita korostaen jokaisen luokanopettajan roolia ruokakasvattajana, ruokakasvatuksen päivittäisyyttä koko lukuvuoden kestoisena toimintana. Luokanopettajakoulutus ei kuitenkaan ollut lisännyt ammatillista, reflektoivaa ymmärrystä ruokakasvatuksesta; sen toteuttamisen opiskelijat näkivät perustuvan lähinnä omaan kiinnostukseen ja luontaiseen ymmärrykseen. Ruokakasvatus tulisi olla systemaattisesti osana luokanopettajakoulutusta.

Uusi kartta kasvatustieteen maastoista

Essi Ikonen — 2025-04-11

Jälkihumanististen ja jälkilaadullisten tutkimusotteiden suosio on lisääntynyt viime vuosikymmeninä ihmistieteellisessä tutkimuksessa. Näitä lähestymistapoja käytetään paljon myös kasvatustieteessä, mutta miten ne sijoittuvat tutkimusmenetelmien laajempaan historiallis-filosofiseen viitekehykseen? Tavoitteemme on vastata tähän kysymykseen. Teemme ehdotuksen post-lähestymistapojen sijoittamiseksi Kasvatus-lehdessä 2005 julkaistuun karttaan kasvatustieteen maastosta. Kyseistä karttaa on sovellettu varsin laajasti tutkimuskirjallisuudessa, mutta se on osittain vanhentunut; kahdessakymmenessä vuodessa metodo-loginen kenttä on muuttunut, eikä kartta huomioi lainkaan postlähestymistapoja. Esitämme, että post-lähestymistapoja voi hahmottaa osana kasvatustieteen menetelmällistä karttaa suhtautuen kuitenkin varauksella ajatukseen siitä, että kyseessä olisi täysin uusi paradigma. Pikemminkin sen voi nähdä pitkän perinteen jatkumona. Uudella metodologisella kartalla on etunsa mutta myös haasteita ajattelun ja tutkimuksen tekemisen välineenä.

Mitä empiiristen tutkimusten perusteella tiedetään kansallisista kokeista?

Laura Ketonen — 2025-04-11

Rahoittaja Koneen Säätiö [202303077]

Me vastaan muut: Sosiaalipsykologisia näkökulmia työväenluokkaisten yliopisto-opiskelijoiden tutkimuskentälle

Taina Civil — 2025-04-11

Artesaaniajattelua ja itsekasvatusta

Lauri Palsa — 2025-04-11

Kirjoittajakutsu teemanumeroon 5/26: Perheet ja vanhemmuus kasvatuksen kentällä – muutoksia ja jännitteitä

Vierailevat toimittajat — 2025-04-11

Kasvatus 2024 Vol. 56 No. 2 The Finnish Journal of Education

Toimitus — 2025-04-11

Totuus, metodi ja kasvatustiede

Rauno Huttunen — 2025-04-11

Auli Toom, professori Helsingin yliopistosta

Toimitus — 2025-04-11

Kasvatus ottaa vastaan vastineita

Toimitus — 2025-04-11

Kasvatustieteen päivät 2025

Lapin yliopisto — 2025-04-11