Ulla Anttila
Virve Mertanen: Tietokirjoittajan käsikirja. Tampere: Vastapaino, 2007. 167 s.
Mitä eroa on tieteellisen tutkielman ja tietokirjan välillä? Vaikka tutkielma saattaa joissain tilanteissa toimia tietokirjana, akateemisen koulutuksen saaneen henkilön kannattaa perehtyä tietokirjan ja tutkielman eroihin, jos mielii tietokirjailijaksi.
Tietokirjaa tai tietopainotteista artikkelia kirjoittavan kannattaa huolella miettiä, kenelle teksti on suunnattu. Erityisen tärkeää tämä on kirjaa tehtäessä, sillä kirja on alusta loppuun asti tuote. Virve Mertanen pitää tärkeänä, että kirjan kohderyhmä on mietitty tarkkaan, sillä se helpottaa kirjoittamista. Kirjan mieltäminen tuotteeksi ja lukijan kuluttajaksi voivat tuntua kovin kulutuskeskeisiltä ajatuksilta. Silti tämä johtopäätös on hyödyllinen tietokirjojen tekijöille, sillä miettimättä kohderyhmää sopivan kirjoittamistyylin löytäminen voi olla hankalaa.
Tietokirjan tekstin ei tarvitse olla tylsää. Sitä eivät sido samat tiukat muotoseikat kuin tutkielman kirjoittajaa. Teoksessa siteerataan Anto Leikolaa, joka on todennut tietokirjojen vanhenevan nopeasti mutta hyvin kirjoitettuina säilyvän kiinnostavina yli satakin vuotta.
Tietokirjoittajan käsikirja sisältää paljon käytännön vihjeitä, joihin erityisesti aloittelevan tietokirjailijan kannattaa perehtyä. Esimerkiksi alaviitteiden käyttöä kannattaa välttää. On myös syytä muistaa, ettei taittovaiheessa olevaa teosta enää voi "kirjoittaa uusiksi" eli muuttaa tekstiä merkittävästi, ilman että tämä aiheuttaisi uuden taittoprosessin. Kieliasuun on syytä kiinnittää erityistä huomiota, jotta lukijat todella ymmärtäisivät tekstin. Käsittelyjärjestyksen on oltava johdonmukainen siten, että alussa ei käytetä vasta myöhemmin selitettäviä käsitteitä. Otsikot on tarkoitettu herättämään huomiota, ja siksi niiden valintaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Myös tekijänoikeuksiin liittyvät yksityiskohdat käydään kirjassa läpi huolella.
Koska suomenkielisen tietokirjallisuuden määrää rajaa kielialueemme koko, on hyvä, että tietokirjailijoita opastetaan kirjoittamisessa erityisesti tietokirjoittajan uran alkuvaiheessa. Suomessa ilmestyy tietokirjoja yllättävän paljon. Vuonna 2005 maassamme ilmestyi yhteensä miltei 9000 tietokirjaksi luokiteltavaa teosta. Kilpailun keskellä on keskityttävä laatuun, jotta kirja kävisi kaupaksi. Tämä näkemys on ilmeisesti ollut perustana teoksen synnylle.
Varmasti hyvin monista englanniksi kirjoitetuista väitöskirjoista voisi laatia "kansanpainoksen" kirjoittamalla tekstin selkeästi suomeksi, rajaamalla sitä ja sitomalla tutkimuksen johonkin yleisempään viitekehykseen. On harmi, ettei tietokirjallisuuden kehittämiseen ole olemassa kovinkaan toimivia taloudellisia kannustejärjestelmiä. Niiden kehittämisen pitäisi olla haaste yliopistoille, opetusministeriölle ja poliittisille päättäjillemme.
Kirja on nimensä mukaisesti tarkoitettu tietokirjoittajille. Tutkielman tekijöiden kannattaa perehtyä johonkin alan oppaaseen, sillä opinnäytteen kirjoittamisessa myös monet muotoseikat ovat tärkeitä. Osa Virve Mertasen kokoamista nikseistä pätee sekä tutkielman laatijoille että tietokirjoittajille, eli teos voi täydentää tutkielman kirjoittajan oppaita.
Tietokirjoittajan käsikirjalla Mertanen on kantanut oman kortensa kekoon suomalaisen tietokirjallisuuden edistämiseksi. Tekijän oivallus kohderyhmän eli lukijat huomioonottavasta kirjoittamistavasta sopii ohjenuoraksi monentyyppiseen kirjoittamiseen: se voi toimia lukuisille kirjoittajille eräänlaisina silmälaseina, joiden läpi tarkastella omaa tekstiä. Teos on oiva opas niille, jotka haluavat kehittyä tietokirjoittajina ja -kirjailijoina.