Katriina Järvinen
Alakoski, Susanna & Nielsen, Karin (red.) 2006. Tala om klass. Stockholm: Ordfront. 247 s.
Kolmivuotiaana Vaasasta Ruotsiin muuttanut kirjailija Susanna Alakoski on toimittanut ympäristötieteilijä Karin Nielsenin kanssa teoksen Tala om klass. Kirjassa 15 ruotsalaista naista kertoo nousustaan työväenluokasta keskiluokkaan. Osa kirjoittajista on tunnettuja vaikuttajia, kuten vasemmistopoliitikko Gudrun Schyman ja Sikalat-romaanistaan August-palkinnon saanut Susanna Alakoski itse. Kuudella naisella on suomalaiset sukujuuret. Maahanmuuttajatausta nousee artikkeleissa yhdeksi toiseutta synnyttäväksi tekijäksi.
Naiset kertovat arjesta, perheistä, omakotitaloista, sisustuksista, lomamatkoista miellyttävältä kuulostavasta ruotsalaisesta keskiluokkaisesta elämästään. Mutta he kertovat myös surusta ja häpeästä jota kokevat siellä mistä ovat lähteneet vanhemmista, jotka ihmettelevät pyöriviä toimistotuoleja, kirjeen postittamista työajalla ja hammaslääkärin varaamista työpaikan puhelimella. Keskiluokkaisten ihmisten luo palatessaan he kuuntelevat miten vaikeaa on löytää luotettava siivooja, sopiva terapeutti, hyvä kiropraktikko. He eivät sano: Jos ei olisi niin paljon rahaa, ei olisi noita ongelmia. He ovat oppineet sulkemaan suunsa ja pelastamaan keskiluokkaiset kanssaihmiset syyllisyydeltä.
Naisluokkaretkeilijä on antologiassa keskiluokan uhri ja työväenluokan petturi. Keskiluokka ei ymmärrä hänen kokemuksiaan ja työväenluokassa hän tuntee syyllisyyttä helposta elämästään. Luokkaretkeilijän identiteetti nousee tästä ristiriidasta. Hän ei kuulu sinne mistä lähti, eikä sinne minne on päätynyt. Molempien luokkien parissa hän oppii sulkemaan suunsa oikeissa paikoissa. Naiseuden edellyttämästä ulkoisesta sopeutumisesta seuraa petturuuden tunne vielä omaa itseäkin kohtaan.
Ruotsalaiset siskot ovat vihaisia. Huumoria saa kirjasta etsiä. Lukija on välillä jopa kiusaantunut. Itse työstin luokkaretkikokemuksiani kymmenen vuotta ennen kuin olin valmis tulemaan kaapista ulos. Loukatut tunteet oli käytävä juurta jaksain läpi ennen kuin kirjoitin kokemuksista kirjan. Kuka suostuisi kuuntelemaan vihaista naista? Sitä paitsi Suomessa nousu suuresta köyhyydestä nykyiseen hyvinvointiin on ollut nopeampaa kuin naapurimaassa. Minulla ei ole syytä valittaa, yliminäni muistuttaa jos ruudulle alkaa ilmaantua tyytymättömyyttä ilmentävää tekstiä.
Ruotsissa asiat ovat toisin. Kasvokkain naapurimaassa ollaan ystävällisiä, ympäripyöreitä ja vältetään konflikteja. Varsinkaan naisen ei sovi näyttää pahaa oloaan. Mutta kirjoissa ja mediassa ärhennellään ja käydään vastustajien kurkkuun kiinni. Itseä ei pelätä esittää yhteiskunnan uhrina. Ruotsalaisten feministien vihaisuus on omaa luokkaansa.
Silti Tala om klass antologian uskottavuus hieman kärsii, kun kirjoittajat laittavat niin monia kokemuksiaan luokkataustansa ja sukupuolensa syyksi. Eräs heistä kertoo heräävänsä aamuyöllä hikisenä miettimään edellispäivänä kirjoitettuun raporttiin mahdollisesti jäänyttä pilkkuvirhettä. Eikö sitten myös keskiluokkaan syntynyt nainen (tai mies) voisi kärsiä samanlaisesta tunnollisuuden taakasta?
Silti suomalaiselle luokkaretkeilijälle lukukokemus on riemastuttava: En olekaan yksin tunteineni ja kokemuksineni lahden toisella puolella on ymmärtämystä sille, mitä monet keskiluokkaiset suomalaiset vielä karsastavat!
Susanna Alakoski kirjoittaa, että kaikki mitä hän on oppinut hyvistä kirjoista, elokuvista, ruuista, mausteista, tuoksuista ja viineistä on keskiluokan opettamaa. Mutta kaikki mitä hän tietää syrjäytymisestä ja ulkopuolisuudesta tulee alhaalta. Kun hän itkee, nauraa tai rakastaa, hän tekee sen alaluokan sydämellä.
Omaa kokemustani en osaisi kauniimmin ilmaista.
Hilkka Helsti arvostelee Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjoittaman kirjan Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (Kirjapaja 2007) tässä lehdessä.