Kuva 1. Kuvakaappaus Uusi demokratia foorumin -vihkosen julkaisualustasta
Jos tavoitteena oli tehdä vihkosesta hankalasti tavoitettava ja sitä kautta kiinnostava ja siten lisätä sen hyödykearvoa, niin toteutustapa on tietysti mitä onnistunein (ks. arvosta eronteon merkityksenä lisää esim. Ruckenstein, Suikkanen ja Tamminen 2011). Vihkosen lataaminenkin johti facebook-sivustolle, joka vaatii lupaa käyttäjän omien tietojen hyödyntämiseen. Tällainen julkaisutapa ei tue ajatusta tiedon avoimuudesta ja saavutettavuudesta. Vaikka kyseessä voi olla nettihyökkäys kyseistä dokumenttia vastaan, voi ihmettelevä kansalainen kysyä, miksi dokumentti ei löydy Sitran sivuilta ihan tavallisena pdf-julkaisuna.
Uusien yhteisöjen muodostumisen nostaminen Uusi demokratia -ohjelman yhdeksi ydinteemaksi liittynee kansalaisyhteiskunnan elinvoimasta käytävään keskusteluun. Kansalaisyhteiskunnan ja ihmisten omaehtoisen tai vapaan toiminnan nostaminen yhdeksi neljästä oleellisesta osa-alueesta demokratia-ajattelussa korostaa demokratian yhteisöllistä ulottuvuutta. Kokeiluhankkeita on tällä sektorilla yhteensä kolme: Herttoniemenrannan naapuriapu-aikapankki, Sosiaalinen Hub ja Nuoret työelämään NYT! (Uusi demokratia 2012, 1517).
Naapuriapu-aikapankissa asukkaat saattoivat vaihtaa palveluitaan pankin kautta. Kyseessä on yhtäältä myös luottamuksesta ja sen rakentumisesta ja näiden yhteydestä sosiaaliseen pääomaan (esim. Ruuskanen 2001). Sosiaalinen Hub tarkoittaa tilaa, työhuonetta tai perinteistä asukaskahvilaa, jossa yksilöt ja yhteiskunnalliset toimijat voivat tavata ja tehdä yhteisiä hankkeita. Sinälläänhän Hub on kansainvälistä yhteisöllistä toimintaa, jonka jäseniksi liitytään. Mielleyhtymä liikemaailman franchising-toimintalogiikkaakin on helposti tavoiteltavissa. (Ks. enemmän Hub Helsinki, kotisivut.) Tavoitteena lienee helpottaa verkottumista ja siten edistää erilaisia tempauksia ja tapahtumia eli tekojen demokratiaa. Tekojen demokratia pohjautuu Niinikosken ja Välikankaan (2012) näkemyksen mukaan yksityisen ja julkisen toiminnan raja-aidan kyseenalaistamiseen. Tekojen demokratiaa voi kuvailla myös Erikssonin (2010) käyttämällä termillä itsepalveludemokratia, jossa palveluja pyritään toteuttamaan yhdessä palvelunkäyttäjien kanssa. Vaikka tällaisessa yhteistuotannossa on piirteitä demokratian laajenemista, sisältää se samalla riskin epäpolitisoitumisen lisääntymiseen, kun yhteiset asiat pelkistyvät henkilökohtaisiksi asioiksi ja yksiöllisiksi tapauksiksi.
Kolmas kokeiluhanke oli Nuoret työelämään NYT! -hanke, joka liittyi nuorten työllistymiseen tukemalla työnantajia tarjoamaan töitä nuorille. Vaikka nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen ja työllistymisen tukemiseen tulee käyttää kaikkia mahdollisia keinoja ja voimavaroja, niin uusiin yhteisöihin kiinnittyvän kokeilun merkitystä tässä kontekstissa on vaikea oivaltaa. Ihmetellä voi, miksi tälle alueelle ei löytynyt lasten tai nuorten omaehtoista toimintaa tukevaa kokeiluhanketta, joka olisi tuonut lapset ja nuoret esille aktiivisina demokratian toimijoina ja kansalaisina. Kokeiluhankkeiden kesto oli varsin lyhyt, dokumentointi laimeaa ja arviointi ohutta, joten näistä hankkeista on vaikea ammentaa kokemuksia mahdollisiin seuraaviin kehitysaskeliin.
Mika Mannermaa on nostanut esille kansalaisyhteiskunnan vahvistamisen ja ulottamisen nuoriin ja heidän harjaannuttamiseen demokratian toimijoiksi (Mannermaa 2006, 136). Mannermaa toteaa edustukselliseen demokratiaan pohjautuvien nuorisovaltuustojen olevan second best -ratkaisuja eivätkä siis riitä pelkästään. Kunnallisiin ja muihin hallinnollisiin rakenteisiin kiinnittyvien mallien lisäksi tarvitaan myös nuorten omaehtoisia ja itseorganisoituvia ratkaisuja ja resursseja näihin. (Mannermaa 206, 137.) Nuorisovaltuustoissa nuorten olisi koettava olevansa itse demokratian toimijoita ja kyettävä kehittämään toimintaansa eteenpäin nuorten lähtökohdista käsin. Ongelmana aikuisten rakentamissa kuulemis- ja vaikuttamismalleissa on usein se, että toiminta ei organisoidu toimijoiden ehdoilla (Kiili 2011). Vastaväitteenä voi esittää, että varsin harva nuori (tai aikuinenkaan) itseorganisoituneena kykenee perustamaan kunnalliseen hallintoon vaikuttavaa toimintaryhmää, joka kykenisi vaikuttamaan oikea-aikaisesti kunnalliseen päätöksentekoon. Mitä nuoremmista osallistujista on kyse, sitä oikeutetumpia he ovat apuun ja tukeen.
Sitran Uusi demokratia -ohjelma nosti esille koulut ja oppilaitokset avainasemaan demokratian vaalimisessa. Kouluissa ja oppilaitoksissa demokratiakasvatuksen tulisi kannustaa osallistumaan yhteiskunnan kaikilla tasoilla ja myös globaalisti. Koulunkin oman toimintakulttuurin tulee olla osallistumiseen kannustava, avoin ja vaikuttamisen mahdollistava käytännön arjessa (Opetushallitus 2011, 9). Demokratiaa tulisi siis tehdä arjessa koko ajan eläen, näin tulkiten lähestytään kasvatusfilosofisella tasolla Deweyn "demokratia elämäntapana" -ajattelua (esim. Setälä 2003; myös Rokka 2011). Demokratiateoreetikoista Barber nostaa esille osallistuvan tai vahvan demokratian liberaalin demokratiateorian kritiikiksi. Demokratia elämäntapana pohjautuu erityisesti aktiiviseen osallistumiseen laajasti ymmärrettyyn poliittiseen toimintaan, jolloin tärkeätä ovat erityisesti keskustelu ja kommunikointi. (Setälä 2003, 124125). Aidon demokraattisen kansalaisen edellytys on kyky tarkastella yhteiskunnallisia asioita kriittisesti ja ymmärtää näiden kiistanalaisuus. Oppimisympäristöjä voi kehittää motivoiviksi ja avoimiksi, jolloin nuoret kykenevät tiedostamaan ympäristönsä yhteiskunnallisia ongelmia, etsimään vaikuttamisen kanavia ja samalla myös muokata nuorten asenteita yhteiskunnallista osallistumista kohtaan. (Eränpalo & Karhuvirta 2012.) Koulumaailmassa oppilaiden ja opiskelijoiden vastuualueita ja vaikuttamiskohteita ovat olleet opetussuunnitelma, koulun muu kehittäminen, kouluruokailu, koulun kerhotoiminta, teemapäivät ja -viikot sekä juhlien järjestäminen (Opetushallitus 2011, 38). Tähän listaa olisi saattanut olla aivan perusteltua lisätä vielä ainakin koulupäivän rytmittämisen (esim. välituntien pituus, loma-ajat) sekä taito- ja taideaineiden oppilastöiden aiheet miksipä ei myös oppikirjat, opetusmateriaalit ja koulupihojen parantaminen.
Vaikka Sitran Uusi Demokratia -ohjelma yhteisöllisyyden hankekokonaisuudessa ei juurikaan korosta politiikkaa ja poliittisuutta, kuuluu tähän tekojen demokratiaan ajatus kansalaisten poliittisen toiminnan muutoksesta ohi poliittisten puolueiden (Niinikoski & Välikangas 2012). Ruohonjuuritason liikehdintää ei aina ole Suomessa katsottu kovinkaan suopein silmin, vaan arvossa on ollut perinteinen yhdistys- ja puoluetoiminta. Nuorten omaehtoista toiminta on varsin nopeasti arvioitu negatiivissävytteiseksi aktivismiksi. (Niemelä 2007, 1013.) Opetushallituksen demokratiakasvatusselvityksen (2011) tulos vahvistaa aikaisempien tutkimusten tuloksia siitä, että nuorten tietopohja on vankka (IEA-civics Nuori Kansalainen 2001; Suoninen ym 2011), mutta tuloksena ei olekaan voimautunut ja valtautunut kansalainen, joka halukkaasti äänestäisi ja siten osallistuisi poliittisen agendan muodostamiseen (esim. Paakkunainen 2007) tai peräti suostuisi itse osallistumaan puolueiden toimintaan tai edes muuhun kansalaisjärjestötoimintaan (Myllyniemi, 2009). Yleissivistävässä koulutuksessa haasteena saattaisi olla juuri asenteisiin ja motivaatioonkin vaikuttaminen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012, 32). Demokratiakasvatusselvitys nostaa kasvatuksen tukena esille keskustelukulttuurin, erilaiset demokratiakasvatushankkeet ja -koulutuksen, oppilaiden mahdollisuuden vaikuttaa kouluyhteisössä ja koulujen yhteistyön yhteiskunnan eri tahojen kanssa (seurakunnat, kunnan eri hallintokunnat, järjestöt ja yritykset) (Opetushallitus 2011, 6266).
Opetushallituksen demokratiakasvatusselvityksen kehittämisehdotukset liittyvät erityisesti lasten osallistumiseen, koulun jokapäiväisiin käytänteisiin, mediakasvatukseen, lähidemokratiaan, oppilaskuntatoimintaan, yhteistyöhön eri tahojen kanssa ja lasten ja nuorten osallistamiseen kansalaisyhteiskunnassa käytävään keskusteluun (Opetushallitus 2011, 7071). Koska yhteiskunnallisten aiheiden tai politiikan opettamisessa ei nähdä pulmia tai esteitä (Opetushallitus 2011, 6061), niin mielenkiinto tuleekin suunnata sellaisiin teemoihin, joilla voi kuvitella olevan vaikutusta lasten ja nuorten motivaation ja asenteiden kannalta. Kannustavaa ja avartavaa on myös Opetushallituksen tulkinta siitä, että yleensäkin yhteiskunnassa tulee lisätä avointa keskustelua aktiivisen kansalaisuuden teemoista (Opetushallitus 2011, 70).
Mielenkiinnolla odotetaan mitä avauksia uusi perusopetuksen tuntijako ja siihen liittynyt yhteiskuntaopin opetuksen aloittamisen varhentaminen tuo opetussuunnitelmaan. Ulottuuko keskustelu demokratiakäsityksen laajenemisesta yleissivistävään opetukseen ja koulun toimintakulttuuriin syvällisemmin? Kunnat opetuksen järjestäjinä ovat jo ainakin 1990-luvun lopulta tienneet haasteen aktiivisten ja osallistuvien kuntalaisten merkityksestä kunnan elinvoimalle (Kurikka 2003), jolloin kunnat olisivat voineet aktiivisella toiminnallaan jo aiemmin nostaa kysymykset demokratiasta ja aktiivisesta kansalaisesta oma-aloitteisesti esille ja tukea opettajien kuntakohtaisilla täydennyskoulutushankkeilla kouluyhteisön työtä. Keskustelu demokratiasta jatkuu vireänä tulevaisuudessakin.