Ekoterapeuttinen itsekasvatus

Tulkinta Erich Frommin rakkauden teoriasta kapitaloseenin ajassa

Kirjoittajat

• Johanna Kallio Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-2820-5177
• Jani Pulkki Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0001-7058-5364
• Antti Saari Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0003-3777-6948
• Tuomas Tervasmäki Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-2300-6451

DOI: https://doi.org/10.33350/ka.111733

Avainsanat:

itsekasvatus, rakkaus, Erich Fromm, kapitaloseeni, biofilia, ympäristökasvatus

Abstrakti

Artikkelissa tarkastellaan Erich Frommin (1900–1980) ajattelua itsekasvatuksen eli ihmisen omaehtoisen kasvun ja kehityksen näkökulmasta. Tarkastelun pohjalta muodostuu ekoterapeuttisen itsekasvatuksen malli, joka uudelleenkontekstualisoi Frommin rakkauden teoriaa ja yhteiskuntakriittistä otetta kapitaloseenin ajassa. Artikkeli argumentoi kapitaloseenin olevan kaikelle elolliselle haitallinen ajanjakso, jossa vallitsevia käytäntöjä on tarpeen muokata itsekasvatuksen avulla. Tällainen vallitsevien ajattelumallien syvällinen kyseenalaistaminen ja kehittäminen ymmärretään artikkelissa ihmismielen hyvinvointia tukevana itsekasvatuksen muotona, joka sisältää terapeuttisia piirteitä. Ekoterapeuttisen itsekasvatuksen tulkinta kuvaa rakkauden teoriaan sisältyvät rakastamisen käytäntöjen ehdot sekä niitä taustoittavat huolenpidon, kunnioituksen, vastuuntunnon ja tiedon osa-alueet osana ekologisesti kestävämmän itsekasvatuksen harjoittamista. Elonkehän monimuotoisuutta edistävää tunnetta ja ekoterapeuttisen itsekasvatuksen tavoitetta kuvataan artikkelissa biofilian käsitteellä. Nykyistä kapitalistista järjestystä eli kapitaloseenin aikaa jäsennetään puolestaan biofobian eli elollisten asioiden pelon käsitteellä. Frommin teorioiden pohjalta rakennetaan uudenlaista itsekasvatuskäsitystä, ekoterapeuttista itsekasvatusta, jonka lähtökohtana on siirtyminen biofobisesta asenteesta kohti terapeuttisia piirteitä omaavaa biofiliaa.