Leibnizin reflektiivistä ajattelua koskeva näkemys ja sen yhteys oppimiseen ja kasvatukseen

Kirjoittajat

• Visa Helenius Turun yliopisto https://orcid.org/0000-0003-4052-2367

DOI: https://doi.org/10.33350/ka.119457

Avainsanat:

itsereflektio, Kant, Leibniz, rationalismi, reflektiivinen ajattelu, reflektio

Abstrakti

Reflektiivinen ajattelu liittyy olennaisesti oppimisen ja kasvatuksen teorioihin sekä käytäntöihin. Sitä koskevalla teoretisoinnilla on polveileva historia. Saksalaisrationalisti Gottfried Wilhelm Leibnizin (1646–1716) filosofia sisältää reflektiivistä ajattelua koskevan näkemyksen. Selvennän tässä artikkelissa kyseistä näkemystä ja sen tulkintaa, kritiikkiä sekä yhteyttä hänen oppimis- ja kasvatuskäsityksiinsä. Johtopäätökset ovat seuraavat: ensimmäiseksi Leibnizin reflektiivistä ajattelua koskeva näkemys on yksityiskohtainen mutta ongelmallinen, toiseksi se liittyy muun muassa kokemusperäisen ja järkiperäisen tiedon sekä minäkäsityksen ja moraalisen toiminnan syntymiseen, ja kolmanneksi sillä on tärkeä yhteys Leibnizin oppimis- sekä kasvatuskäsityksiin siten, että reflektiivinen ajattelu mahdollistaa oppimisen ja kasvatuksen.