Koulutusta ohjaavien asiakirjojen ja arkitodellisuuden rajapinnoilla

Suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärään ohjaamisen käytänteet

Kirjoittajat

• Jenni Alisaari Itä-Suomen yliopisto https://orcid.org/0000-0003-4096-1888
• Sirkku Latomaa Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-6552-6543
• Leena Maria Heikkola Norjan arktinen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-1795-7656
• Raisa Harju-Autti Jyväskylän yliopiston Kokkolan yliopistokeskus Chydenius https://orcid.org/0000-0002-2217-8630
• Mari Bergroth Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0002-4280-5558

DOI: https://doi.org/10.33350/ka.148849

Avainsanat:

suomi toisena kielenä, ruotsi toisena kielenä, opetussuunnitelman perusteet, kielitaito, kielitausta, huoltajat

Abstrakti

Tässä artikkelissa tutkimme valtakunnallisen kyselyaineiston pohjalta, miten oppilaita ohjataan S2-oppimäärän opetukseen. Lisäksi tarkastelemme sitä, millä tavoin kyselyyn vastanneiden opettajien (N=336) kouluaste, tehtävänimike, ikä, tieto kielenoppimisen periaatteista, työkokemus sekä maahanmuuttotaustaisten oppilaiden prosentuaalinen osuus kyselyyn vastanneiden kouluissa ja työskentelykunnan koko ovat yhteydessä opetukseen ohjaamisen tapoihin. Tutkimustuloksemme osoittavat, että S2-oppimäärään ohjaamisen taustalla on monenlaisia tekijöitä ja kirjavia käytänteitä, eikä opettajilla näytä olevan riittävästi tietoa siitä, että äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärän valinta kuuluu huoltajille. Lisäksi vaikuttaa siltä, että oppilaalle annetaan herkästi ”S2-status”, jos hänen äidinkielensä on muu kuin koulun opetuskieli. Tuloksemme osoittavat, että kansallista ohjausta, yhtenäisiä käytänteitä, tiedonkulun sujuvuutta ja hyviä toimintamalleja tarvitaan lisää S2-oppimäärään ohjaamiseen sekä huoltajien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tämä on tärkeää, jotta kaikille oppilaille taataan tarkoituksenmukaiset mahdollisuudet osallistua koulun toimintaan sen täysivaltaisina jäseninä.