Kouluterveydenhuolto ja koulukeittolat Suomen maalaiskansakouluissa 1920- ja 1930-luvuilla

Kirjoittajat

• Heidi Hirvonen Helsingin yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.33350/ka.177439

Avainsanat:

kouluterveydenhuolto, kouluhoitaja, koululääkäri, koulukeittiö, oppivelvollisuus, kansakoulu

Abstrakti

Artikkeli analysoi kouluterveydenhuollon ja koulukeittoloiden kehitystä Suomen maalaiskansakouluissa 1920- ja 1930-luvuilla. Tutkimuksen keskeisenä aineistona hyödynnetään kansakoulutarkastajien yleiskatsauksia vuosilta 1925/26–1938/39, jotka tarjoavat kvantitatiivisen katsauksen palvelujen kehitykseen. Tutkimus tarjoaa lisätietoa koulutus- ja terveyspalveluiden kehityksestä ja eriarvoisuudesta Suomen maaseudulla oppivelvollisuuskoulun ensi vuosikymmeninä.  Kouluterveydenhuolto ja koulukeittolat nousivat Suomessa uudella tavalla keskiöön vuoden 1921 oppivelvollisuuslain myötä, mutta valtiollisen koordinaation puute ja kuntatasolle hajautettu päätöksenteko johtivat alueelliseen vaihteluun palveluiden tarjonnassa. Vielä 1930-luvun lopussa yli neljännes maalaiskunnista oli vailla kouluterveyspalveluita ja koulukeittola toimi alle puolessa kaikista maalaiskansakouluista. Kuten maaseudun kouluverkoston laajeneminen, myös sen oppilashuollon palveluiden kehitys ennen toista maailmansotaa oli hidasta ja epätasa-arvoista. Sekä koulukeittola- että kouluterveydenhuoltopalvelut olivat yleisempiä korkeamman tulotason kunnissa. Kouluterveyspalveluita tarjottiin myös useammin kunnissa, joissa oli oma kunnanlääkäri tai joissa toimi Mannerheimin lastensuojeluliiton tai Folkhälsanin paikallisosasto. Koulukeittoloita puolestaan toimi useammin harvaanasutuissa kunnissa sekä paikkakunnilla, joissa oli korkea vasemmiston kannatus.