”Jos jään nykyiseen lukioon, en pääse ulos kuorestani”

Sateenkaarevien nuorten koulutussiirtymät maaseutumaisilta paikkakunnilta

Kirjoittajat

• Salla Myyry Itä-Suomen yliopisto
• Anni Rannikko Itä-Suomen ylipisto
• Jarmo Harri Jantunen Jyväskylän yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.33350/ka.177445

Avainsanat:

maaseutu, kaupunki, koulutussiirtymä, lähtemisen pakko, seksuaalivähemmistö, sukupuolivähemmistö

Abstrakti

Koulutusasteiden välillä tapahtuvilla siirtymillä on merkittävä rooli nuorten elämässä erityisesti maaseutumaisilla paikkakunnilla, joissa koulutusvalinnat voivat edellyttää muuttoa kotiseudulta. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten kokemukset ovat jääneet vähälle huomiolle koulutuksellisten siirtymien tutkimuksessa. Tutkimuksessamme tarkastelemme David Farrugian (2016) lähtemisen imperatiivin kolmen ulottuvuuden avulla sitä, miten maaseutumaisilla paikkakunnilla lapsuutensa eläneet sateenkaarevat nuoret merkityksellistävät koulutusasteiden välisiä siirtymiään. Tutkimuksemme aineisto koostuu 15–29-vuotiaiden, pienillä paikkakunnilla lapsuutensa asuneiden sateenkaarevien nuorten (n= 89) kyselyvastauksista, joissa he kuvaavat suhdettaan lapsuuden kotipaikkakuntaansa ja syitä sieltä poismuuttoon. Aineiston analyysissa on sovellettu korpusavusteista diskurssianalyysia ja diskursiivista luentaa. 

Koulutuksen perässä muuttaminen rakentuu sateenkaarevien nuorten kotipaikkakuvauksissa kyseenalaistamattomaksi rakenteelliseksi reunaehdoksi. Lisäksi muuttaminen mahdollistaa symbolisen siirtymän heteronormatiiviseksi ja sosiaalisesti rajoittavaksi koetulta maaseudulta sateenkaarevaksi miellettyihin kaupunkeihin. Vaikka koulutussiirtymät ja niihin liittyvä lähtemisen pakko ovat nuorten kuvauksissa pääsääntöisesti emansipoivia ja toivottuja asioita, esitämme, että lähtemisen pakkoa ei tulisi ymmärtää ratkaisuna heteronormatiivisuudesta kumpuaviin eriarvoisuuksiin, kuten syrjintään ja koulukiusaamiseen.