Perusopetuksen järjestäminen maaseutumaisissa kunnissa

Spatiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulma

Kirjoittajat

• Kiia Tyni Jyväskylän yliopisto https://orcid.org/0009-0009-4618-534X
• Mira Kalalahti Jyväskylän yliopisto https://orcid.org/0000-0003-1254-9351
• Taina Saarinen Jyväskylän yliopisto https://orcid.org/0000-0002-5117-2756

DOI:

https://doi.org/10.33350/ka.177750

Avainsanat:

perusopetuksen järjestäminen, maaseutukunnat , paikallisuus, eriytyvä perusopetus, spatiaalinen oikeudenmukaisuus

Abstrakti

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme spatiaalisen oikeudenmukaisuuden viitekehyksessä, millaisia perusopetuksen järjestämisen erityiskysymyksiä kunnallisten koulutusasiantuntijoiden puheessa rakentuu sekä niiden paikallisia merkityksiä maaseutumaisissa kunnissa. Tutkimusaineisto koostuu kolmen tapauskunnan koulutusasiantuntijoiden (N = 12) haastatteluista, joita analysoitiin diskurssianalyysin keinoin. Puheesta konstruoitiin neljä diskurssia: paikallisten toimintamahdollisuuksien diskurssi, tehokkuusdiskurssi, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden diskurssi ja paikallisen kulttuurin diskurssi. Diskurssit ilmenivät kaikkien tapauskuntien haastattelupuheessa, mutta niiden keskinäiset suhteet saivat erilaisia paikallisia muotoja. Diskurssien suhteisuuden tarkastelun teki näkyväksi maaseutumaisten kuntien tilallista erilaistumista ja osoitti maaseutumaisten kuntien perusopetuksen järjestämisen oikeudenmukaisuuskysymysten moninaisuuden. Tulokset nostavat esiin kysymyksen siitä, miten paikalliset erityispiirteet voivat johtaa myös eriarvoisuuteen johtavaan eriytymiseen. Tutkimus tarjoaa näkökulmia keskusteluun perusopetuksen alueellisesta eriytymisestä ja yhdenvertaisuudesta sekä korostaa paikallisten näkökulmien merkitystä pyrittäessä yhteiskunnallisesti kestävään koulutuspolitiikkaan väestöllisesti muuttuvissa olosuhteissa.