Arkaluontoiset ja marginalisoidut aiheet Suomen historian opetuksessa

Kirjoittajat

• Eemeli Hakoköngäs Helsingin yliopisto
• Inari Sakki Itä-Suomen yliopisto
• Anna-Maija Pirttilä-Backman Helsingin yliopisto
• Katrin Kello Estonian Research Council
• Hanna-Mari Salapuro Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33350/ka.69060

Avainsanat:

Historian opetus, Arkaluontoisuus, Marginaalisuus, Historiapolitiikka, Historiallinen identiteetti, Sosiaaliset representaatiot

Abstrakti

Tässä artikkelissa tarkastelemme historian opettajien käsityksiä Suomen historian arkaluontoisista ja marginaalisista aiheista, sekä sitä, miten opettajat ratkovat näihin aiheisiin liittyviä kysymyksiä työssään. Empiirinen aineisto on kerätty haastatteluin ja kyselyllä vuosina 2015–2016. Opettajien vastausten analysoinnissa ja tulkinnassa hyödynnetään taustateoriana sosiaalisten representaatioiden teoriaa (Moscovici 2008; Sakki, Menard & Pirttilä-Backman 2017). Tutkimuksessa arkaluontoisella viitataan historian sisältöihin, joiden käsittelyn opettajat kokevat vaativan erityistä varovaisuutta tai hienotunteisuutta. Marginaalisella tarkoitetaan aiheita, joiden opettajat kokevat jäävän historian opetuksessa sivuun tai joiden he katsovat täydentävän opetussuunnitelmassa tai oppimateriaaleissa tarjottuja historian opetuksen sisältöjä.

Tutkimus osoittaa, että opettajat kokevat naisten ja vähemmistöjen roolin sekä mikrohistorian useimmin marginaaliin jääviksi aiheiksi. Sotiin ja vähemmistöjen rooliin liittyvät aiheet koetaan useimmin arkaluontoisiksi. Monikulttuurinen luokkaympäristö ja erilaisten oppilaiden kohtaaminen olivat tyypillisiä arkaluontoisuutta aiheuttavia tekijöitä. Tutkimuksen perusteella opettajat osoittivat selvää kiinnostusta pohtivaan, kyseenalaistavaan ja tulkitsevaan historian opetukseen. Marginaalisuuteen ja arkaluontoisuuteen liittyvien haasteiden ratkaiseminen koettiin opetusta rikastavaksi tekijäksi.