https://journal.fi/kasvatusjaaika/issue/feed Kasvatus & Aika 2022-10-05T14:42:36+03:00 Henri Pettersson henri.pettersson@oulu.fi Open Journal Systems <p><em>Kasvatus &amp; Aika</em> on vuodesta 2007 ilmestynyt <strong>kasvatuksen historiallis-yhteiskunnallinen julkaisu.</strong> Monitieteinen Open Access -julkaisu on vakiinnuttanut asemansa korkeatasoisena kasvatushistorian johtavana kotimaisena tiedejulkaisuna.<br><br>Lehteä julkaisee <a href="http://www.kasvhistseura.fi/">Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seura</a>.<br>Lehdessä julkaistaan vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, tieteellisiä katsauksia, ajankohtaispuheenvuoroja ja kirja-arvioita.&nbsp;<br><br>Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.</p> https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111486 Transformer 2030 Tulevaisuuden tekijät 2022-08-30T11:36:59+03:00 Antti Rajala antti.rajala@oulu.fi Anu Tasajärvi anu.tasajarvi@helsinki.fi Charlotta Holmström charlotta.holmstrom@helsinki.fi Hannele Cantell hannele.cantell@helsinki.fi <p>Tässä katsauksessa esittelemme varhaiskasvattajille ja opettajille suunnattua Transformer 2030 – Tulevaisuuden tekijät -täydennyskoulutushanketta, jossa etsittiin kasvatuksen ja koulutuksen alueilta uusia ratkaisuja ja rohkeita avauksia kestävyyskriisin ratkaisemiseen.</p> <div id="sdfootnote1"> <p><a class="sdfootnotesym" href="#sdfootnote1anc" name="sdfootnote1sym"></a></p> </div> 2022-10-05T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111683 ”Meillä on aikaa vielä, kääntää kellot kohdalleen” 2021-10-12T16:54:29+03:00 Annukka Tapani annukka.tapani@tuni.fi Eveliina Asikainen etu.suku@sähköposti.fi <p>Artikkelissa kysymme, millaisia metanarratiivisia transformaalisen oppimisen havaintoja voimme tunnistaa ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijoiden tarinoissa. Pohdimme, millaisin tuloksin pystymme ammatillisen opettajankoulutuksen aikana toteuttamiemme kestävän kehityksen teemaopintojen avulla havahduttamaan opiskelijoita pohtimaan antroposeenin aikaa ja sen ylittämistä kohti kestävää tulevaisuutta. Kontekstina tutkimukselle on ammatillinen opettajankoulutus ja sen kestävän kehityksen teemaopinnot. Taustoitamme ilmiötä opettajaidentiteetin rakentumisen aiemmilla tutkimuksilla. Aineiston muodostaa Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajankoulutuksessa aloittaneiden 29 opiskelijan kirjoittamat tarinat. Tuloksena toteamme, että kestävän kehityksen teemaopintomallilla voitiin tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia tarkastella oppilaitoksia ja oppimisympäristöjä uusin, kestävyyttä edistävin silmin ja pystyimme lisäämään heidän kestävyyskompetenssejaan.&nbsp; Metanarratiivina näistä tarinoista pystyttiin tunnistamaan pyrkimys ”hyvään”. Ensimmäisissä tarinoissa <em>tietämisen</em> (Barnett &amp; Coate, 2005) ulottuvuus oli keskiössä, jatkotarinoissa opettajana <em>olemisen</em> ulottuvuus syveni: nähtiin oma esimerkillisyys, arvojen ja asenteiden vaikutus. Myös <em>tekeminen </em>näkyi jatkotarinoissa: halu keskustella opiskelijoiden kanssa kestävän kehityksen teemoista ja analysoida myös julkista keskustelua aiheeseen liittyen. Ammatillisen opettajankoulutuksen voidaan havaita olevan oivallinen matka uuteen, kunhan matkaa tuetaan yhdessä tekien ja teemoja yrittäjämäisesti edistäen.</p> 2022-10-05T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111727 Sosialisaatio ja varhaiskasvatus kapitaloseenin aikakaudella 2021-11-27T15:47:22+02:00 Aleksi Paavilainen aleksi.paavilainen@icloud.com <p class="western">Tarkastelen artikkelissa ekososiaalista kasvatusteoriaa materialistisen queer-ekofeminismin näkökulmasta. Ekososiaalisella kasvatusteorialla ja ekofeminismillä on yhtymäkohtia, kuten ihmisen ja luonnon välisen keinotekoisen raja-aidan purkaminen. Ekososiaalinen kasvatusteoria ei kuitenkaan käsittele monia ekofeminismille keskeisiä oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Tässä artikkelissa tarkastelen erityisesti sukupuolen merkitystä ekososiaaliselle kasvatusteorialle. Aikaisemman tutkimuksen perusteella sukupuoleen sosiaalistumisella on merkitystä vastuullisen luontosuhteen muodostumiselle. Ekososiaalinen kasvatusteoria kuitenkin sivuuttaa tämän. Lisäksi ekososiaalinen kasvatusteoria ohittaa kapitalistisen maailmanjärjestelmän työnjaon sukupuolittuneisuuden. Suomalaisessa virallisessa työelämässä kapitalismin sukupuolittuneisuus näkyy esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, joka on naisvaltainen ja rakenteellisesti aliresursoitu ala. Ekososiaalisessa kasvatusteoriassa kapitalismi tunnistetaan ongelmaksi, mutta sen ratkaisut kapitalismin muuttamiseen keskittyvät lähinnä yksilöiden sivistämiseen. Analyysini perusteella ekososiaalinen kasvatusteoria tarvitsee sukupuolisensitiivisyyttä. Lisäksi kapitalismin haastamiseen tarvitaan vaikuttavampia keinoja. Julkisen sektorin naisvaltaiset uusintavan työn alat, kuten varhaiskasvatus, voivat pyrkiä muuttamaan kapitalismia esimerkiksi työtaistelujen avulla. Ne voivat vaatia enemmän aikaa ja resursseja työnsä elämää uusintaville työtehtäville, kuten leikille ja hoivalle.</p> 2022-10-05T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111733 Ekoterapeuttinen itsekasvatus 2021-12-03T16:08:59+02:00 Johanna Kallio johanna.kallio@tuni.fi Jani Pulkki jani.pulkki@tutanota.com Antti Saari antti.saari@tuni.fi Tuomas Tervasmäki tuomas.tervasmaki@tuni.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan Erich Frommin (1900–1980) ajattelua itsekasvatuksen eli ihmisen omaehtoisen kasvun ja kehityksen näkökulmasta. Tarkastelun pohjalta muodostuu ekoterapeuttisen itsekasvatuksen malli, joka uudelleenkontekstualisoi Frommin rakkauden teoriaa ja yhteiskuntakriittistä otetta kapitaloseenin ajassa. Artikkeli argumentoi kapitaloseenin olevan kaikelle elolliselle haitallinen ajanjakso, jossa vallitsevia käytäntöjä on tarpeen muokata itsekasvatuksen avulla. Tällainen vallitsevien ajattelumallien syvällinen kyseenalaistaminen ja kehittäminen ymmärretään artikkelissa ihmismielen hyvinvointia tukevana itsekasvatuksen muotona, joka sisältää terapeuttisia piirteitä. Ekoterapeuttisen itsekasvatuksen tulkinta kuvaa rakkauden teoriaan sisältyvät rakastamisen käytäntöjen ehdot sekä niitä taustoittavat huolenpidon, kunnioituksen, vastuuntunnon ja tiedon osa-alueet osana ekologisesti kestävämmän itsekasvatuksen harjoittamista. Elonkehän monimuotoisuutta edistävää tunnetta ja ekoterapeuttisen itsekasvatuksen tavoitetta kuvataan artikkelissa biofilian käsitteellä. Nykyistä kapitalistista järjestystä eli kapitaloseenin aikaa jäsennetään puolestaan biofobian eli elollisten asioiden pelon käsitteellä. Frommin teorioiden pohjalta rakennetaan uudenlaista itsekasvatuskäsitystä, ekoterapeuttista itsekasvatusta, jonka lähtökohtana on siirtyminen biofobisesta asenteesta kohti terapeuttisia piirteitä omaavaa biofiliaa.</p> 2022-10-05T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111741 Ekososiaalinen kasvatus 2022-02-21T16:49:25+02:00 Sami Keto sami.keto@tuni.fi Raisa Foster fosterraisa@gmail.com Jani Pulkki jani.pulkki@tuni.fi Arto O. Salonen arto.salonen@uef.fi Veli-Matti Värri veli-matti.varri@tuni.fi <p>Muotoilemme tässä artikkelissa teoreettisia lähtökohtia, periaatteita ja tavoitteita ekososiaaliselle kasvatukselle. Ekososiaalisen kasvatuksen teoretisointi antroposeenin ajan kontekstissa ei ole yksiselitteistä, sillä antroposeeni käsitteenä näyttäytyy ristiriitaisena. Ihmisen olisi kyettävä näkemään kirkkaasti oman toimintansa vaikutukset ympärillään olevaan maailmaan mutta samaan aikaan ja yhtä kirkkaasti myös muun elämän olemassaolon oikeutus ja toimijuus. Antroposeenin ajan voikin katsoa luoneen tarvetta ihmisen ja muun elämän välisen vuorovaikutuksen tarkemmalle ymmärtämiselle, ja siksi tarkastelumme keskiössä on monilajinen näkökulma. Lähtökohtanamme on ekososiaalinen ajattelu eli maailmantulkinta, joka korostaa ekologisen ja sosiaalisen todellisuuden olemuksellista yhteenkietoutuneisuutta. Perustamme ekososiaalisen kasvatuksen luonnoksemme erityisesti ekososialisaatio- ja ekoindividuaatioprosessien tunnistamiselle ja näitä kuvaavien teorioiden yhdistämiselle. Näiden kautta muotoilemme viisi teesiä määrittelemään ekososiaalisen kasvatuksen tavoitteita. Ekososiaalinen kasvatus on luonteeltaan ihmisen kokonaisvaltaista maailmassa olemista uudistavaa. Kognitiivisten tavoitteiden lisäksi muun muassa aistisuudella ja empatialla on merkittävä rooli ihmisenä kasvussa. Lopuksi esitämme, miten ekososiaalinen kasvatus voisi tukea monilajisen näkökulman juurruttamista kasvatuksen käytäntöihin.</p> 2022-10-05T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111742 Kasvatusmaantiede antroposeenin tutkimussuuntana 2022-02-13T11:22:00+02:00 Noora Pyyry noora.pyyry@helsinki.fi <p>Esittelen tässä kirjoituksessa kasvatusmaantieteen tutkimussuunnan yhtenä vastauksena antroposeenin asettamaan tieteellisen uudistumisen haasteeseen. Näkökulma on tarpeellinen tilanteessa, jossa koulutusta entistä enemmän suunnitellaan teknistaloudellisesta kilpailunäkökulmasta. Kasvatusmaantiede kutsuu meidät tarkastelemaan, mitä tieto ja oppiminen ovat, miten ne kehkeytyvät erilaisissa maantieteellisissä olosuhteissa. Tavoitteena on avata käsitteellisiä ja niihin kiinnittyviä pedagogisia ideoita planeetalle tuhoisan ihmiskeskeisen kasvatustieteen purkamiseksi ja uskottavien ratkaisujen löytämiseksi aikana, jolloin nuoret ovat sekä menettämässä uskoaan ”tietoon” että uupumassa yksilöön kohdistuvien paineiden ja synkkien globaalien tulevaisuudennäkymien alla. Kasvatusmaantieteen tilallinen lähestymistapa tarjoaa vaihtoehdon maapallon elinehtoja kaventavalle kuvitelmalle ihmisen erillisyydestä, erityisyydestä ja elämän hallinnasta. Haastaakseen välineellistä suhtautumista koulutukseen kasvatusmaantiede tuo uteliaisuuden rinnalle kasvatuskeskusteluun ajatuksen lumoutumisen pedagogisista tiloista. Taustalla vaikuttaa ”hengailutietämisen” käsite, joka pyrkii tavoittamaan tietämisen sommitelmallisuuden ja maailmaa rakentavan luonteen. Hengailun implisiittinen kritiikki suorituskeskeistä elämää kohtaan muistuttaa siitä, että niin oppiminen kuin huolenpitokin vaativat aikaa ja tilaa maailman tapahtumallisuuden äärellä viipyilyyn. Tutkimussuunnan kantavia pilareita ovat jälkihumanistinen sivistys, elämän itseisarvo ja erillisyyteen perustuvan ihmissubjektin purkaminen. Kasvatusmaantiede pyrkii edistämään koulutusta, joka perustuu ymmärrykseen ihmisestä osana maailman toisiinsa kytkeytyneitä ekologioita.</p> 2022-10-05T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111656 Eloisa ja erityiseksi tekeminen antroposeenin ajan kasvatuksen haasteena 2022-04-12T12:26:35+03:00 Sara Sintonen sara.sintonen@helsinki.fi <p>On kiinnostavaa pohtia, miten voimme kasvatuksella edesauttaa kehystämään materiaalisia kokemuksia osaksi kasvua. Tässä yhteydessä kasvu ei ole riippuvaista ihmiskeskeisistä määreistä tai taidoista, vaan siinä näkyy lasten omalakisen eloisan erityisyydet ja erityiseksi tekeminen. Nämä erityisyydet ovat itsessään aistillisia tapahtumia, jotka voivat avata tietä pois antroposentrisestä maailmakuvasta. Pienten lasten kasvatuksen näkökulmasta erityiseksi tekemisessä ”erityinen” määrittynee joksikin tärkeäksi, merkitykselliseksi ja kiinnostavaksi, minkä parissa, äärellä tai kanssa lapsi haluaa olla ja valita viettää aikaa, tunnustella ja kokea. Tämä edellyttää kuitenkin eloisan ymmärtämistä kietoutumisina ja kehkeytymisinä materian kanssa tapahtumissa, jotka ovat jopa toistuvuudessaankin dynaamisia, muuntuvia ja suhteisia eivätkä aina ihmisten halujen ja tarpeiden ohjaamia.</p> 2022-10-05T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111726 Egyptin loiston varjo 2022-04-25T08:51:03+03:00 Riikka Hohti riikka.hohti@gmail.com Riikka Haapalainen etu.sukunimi@sähkoposti.fi Noora El Harouny etu.sukunimi@sähköposti.fi Jonna Halli etu.suku@sähköposti.fi Miina Kanko etu.suku@sähköposti.fi Melanie Orenius etu.suku@sähköposti.fi Saban Ramadani etu.suku@sähköposti.fi Säde Rinne etu.suku@sähköposti.fi Lumi Wiikari etu.suku@sähköposti.fi <p>Kollektiivinen artikkelimme on sommitelma, jonka tarkoitus on tutkia antroposeeniksi nimetyn hetken kulttuuriperintöä ja antikolonialistisen taidepedagogiikan mahdollisuuksia taidemuseossa. Olemme joukko kuvataidekasvatuksen opiskelijoita, tutkijoita ja taidemuseon pedagogeja. Kerromme toteuttamastamme puolen vuoden mittaisesta opinto- ja tutkimusprojektista, joka rakentui Helsingissä syksyllä 2020 Amos Rex -taidemuseossa avatun Egyptin loisto -näyttelyn ympärille. Antroposeeni, ”ihmisen aika”, on paitsi ympäristökriisi myös ontologinen kriisi, sillä se pakottaa (länsimaisen) ihmisen itseymmärryksen kokonaisvaltaiseen uudelleen arviointiin. Museoilla on perinteisesti nähty olevan tehtävänä ja vastuuna välittää kulttuuriperintöä uusille sukupolville. Kysymme, miten museopedagogiikassa voidaan käsitellä perintöä, jonka alamme yhä paremmin ymmärtää kolonialistisen riiston ja länsimaisen valkoisen ihmisen etuoikeuksien tuotteeksi. Tuo perintö on myös tuottanut tämänhetkiset ympäristö- ja yhteiskunnalliset kriisit. Antroposeenin ja koronapandemian värittämään hetkeen tiivistyy erityistä outoutta, epävarmuutta ja herkkyyttä. Kuvaamme tässä artikkelissa kriittistä prosessia, jonka aikana siirrymme tekstejä korostavasta lähestymistavasta kohti ihmistä laajempaa metodologiaa: aistimaan ja havainnoimaan näyttelyesineiden, näyttelytilan, historioiden ja tulevaisuuksien välille muodostuvia suhteita, tunnelmia ja ilmapiirejä. Tutkimuksellisesti artikkelimme esittelee ajatuksen ilmapiiristä posthumanistisen ja kriittisen museotutkimuksen metodina, jolla voi toisaalta herkistyä antroposeenin tunnetapahtumalle, toisaalta lähestyä ihmistä laajempaa suhteisuutta. Pedagogisella tasolla erittelemme museopedagogisten toteutusten syntyprosesseja, joita leimasi tietoisuus uudenlaisesta vastuusta.</p> 2022-10-05T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/121514 Kasvatus antroposeenin aikaan 2022-09-01T09:51:44+03:00 Riikka Hohti etu.suku@sähköposti.fi Tuure Tammi tuure.tammi@oulu.fi Pauliina Rautio etu.sukunimi@sähkoposti.fi Noora Pyyry etu.suku@sähköposti.fi <p>Pääkirjoitus numeroon 3/2022.</p> 2022-10-05T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111684 Sammalkynä 2021-12-08T16:38:38+02:00 Sari Mäki-Penttilä sari.makipenttila@gmail.com <p>Tämä kirjoitus on saanut alkusysäyksen omista luontokokemuksista ja luontokokemusten keskuudessa virinneistä filosofisista pohdinnoista, joihin toisten kirjoittajien ja ajattelijoiden filosofiset, antropologiset ja ekopsykologiset näkökulmat ovat härmistyneet. Kirjoitus alkaa ja saa inspiraationsa soisella järvellä kohtaamastani perhosesta. Etenen lukutaidon ja koulumaailman sekä teknologisen subjektin kautta kohti jotain esikäsitteellistä metsäläisyydeksi kutsumaani elämisen maisemaa. Pohdin tiedon ja oppimisen suuntia sekä erilaisia tietämisen tapoja. Luonnostelen kirjoituksessa esiin jonkinlaista kokemuksellista ja metsäläistä tutkimusmatkailijuutta.</p> <p>Kirjoituksen aihe liittyy työn alla olevaan väitöstutkimukseeni, jossa tutkin luontokokemusta ja kielikokemusta sekä kirjoittamisen tapahtumaa. Väitöstutkimuksessa kokoan tietoa kirjoittamisen menetelmästä, jonka yhtä piirrettä kutsun kirjoittamalla juurtumiseksi. Luonnostelen kirjoittamalla juurtumista havainnon fenomenologian kautta. Tässä kirjoituksessa esittelen kirjoittamalla juurtumista konkreettisena tapana virittäytyä teknologisesta kokemuksellisuudesta kokemuksen metsäläisempään sävyyn, mikä on samalla virittäytymistä egosentrisestä ekosentriseksi.</p> 2022-10-05T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111743 Tiheikön kanssa 2021-10-15T23:21:39+03:00 Henrika Ylirisku henrika.ylirisku@aalto.fi 2022-10-05T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/115591 Antroposeeni näyttämönä 2022-03-27T14:23:00+03:00 Ilmari Huhtala etu.sukunimi@sähkoposti.fi Veera Tervo veera.tervo@helsinki.fi 2022-10-05T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika