https://journal.fi/kasvatusjaaika/issue/feed Kasvatus & Aika 2021-11-22T14:29:15+02:00 Henri Pettersson henri.pettersson@oulu.fi Open Journal Systems <p><em>Kasvatus &amp; Aika</em> on vuodesta 2007 ilmestynyt <strong>kasvatuksen historiallis-yhteiskunnallinen julkaisu.</strong> Monitieteinen Open Access -julkaisu on vakiinnuttanut asemansa korkeatasoisena kasvatushistorian johtavana kotimaisena tiedejulkaisuna.<br><br>Lehteä julkaisee <a href="http://www.kasvhistseura.fi/">Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seura</a>.<br>Lehdessä julkaistaan vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, tieteellisiä katsauksia, ajankohtaispuheenvuoroja ja kirja-arvioita.&nbsp;<br><br>Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.</p> https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111636 Uutisia utopiasta ja melankoliasta 2021-10-08T10:58:57+03:00 Olli-Pekka Moisio olli-pekka.moisio@jyu.fi <p>Epätäydellisessä maailmassa tulee aina olemaan utoopikkoja, jotka kuvittelukyvyllään maalaavat kuvaa tulevaisuudesta, jossa kaikki nykyisyyttä vaivaavat epäkohdat olisi poistettu. Tässä puheenvuorotekstissä tarkastelen, miten utooppisissa teksteissä on läsnä jännite menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Tämä paljastuu esimerkiksi kiinnittämällä William Morrisin kaltaisen utoopikon teksteissä huomio onnellisuuden ja melankolisuuden väliseen suhteeseen utooppisessa tulevaisuudessa. </p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111947 Olemmeko kärpäsiä vai mehiläisiä? 2021-10-31T12:40:25+02:00 Risto Ikonen risto.m.ikonen@uef.fi <p>Kirjoituksessa hahmotellaan kahta toisistaan eroavaa demokratiakäsitystä, joista molemmista löytyy yhteys 1800-luvun puolivälissä muotoiltuun kehitysoppiin. Talouden vapautta korostava oppi pitää inhimillisen kehityksen liikkeellepanevana voimana ihmisten itsekästä voitonhalua. Jos yksilöiden välistä kilpailua yritetään rajoittaa, kyseessä ei voi olla demokratia. Kilpailullisen demokratian rinnalla on vaikuttanut demokratiakäsitys, jonka perustana on yhteinen neuvonpito. Sille on ominaista pyrkimys sovitella vastakkaisia toiveita ja pyrkimyksiä. Näin ajateltuna evoluution toimijoita eivät ole yksilöt vaan yhteisöt. Jos joku yksilö tai kansanosa on jätetty neuvonpidon ulkopuolelle, silloin kyse ei voi olla demokratiasta. Näin ajateltuna demokratia voidaan ymmärtää joko voitonhalun innoittamaksi yksilöiden väliseksi kilpailuksi tai yhteisökokonaisuuden kannalta parasta ratkaisua etsiväksi neuvonpidoksi. Nämä kaksi toisensa poissulkevaa demokratian muotoa ovat läsnä aikamme poliittisessa keskustelussa, vaikka ne jäävätkin helposti huomaamatta. Tämä ei ole ongelmatonta, sillä demokratian kilpailullistaminen hankaloittaa neuvonpitoa uhaten samalla tukahduttaa yhteisön oppimiskyvyn.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/107684 Demokratia, kasvatus ja inkluusion haaste 2021-04-22T10:46:03+03:00 Anniina Leiviskä anniina.leiviska@helsinki.fi <p>Tässä artikkelissa tarkastellaan demokratian inklusiivisuutta, normatiivisia reunaehtoja ja demokratiakasvatuksen päämääriä John Rawlsin ja Jürgen Habermasin demokratian teorioiden sekä niihin liittyvien demokratiakasvatuksen teorioiden avulla. Artikkelissa puolustetaan ajatusta demokratiasta normatiivisena poliittisena järjestelmänä, jonka keskeisinä reunaehtoina toimivat vastavuoroisuuden ja julkisuuden periaatteet, sekä näkemystä deliberaatioon liittyvistä valmiuksista ja autonomiasta demokratiakasvatuksen päämäärinä. Artikkelissa tarkastellaan liberaalin demokratian ja demokratiakasvatuksen teorioihin kohdistunutta viimeaikaista kritiikkiä ja pyritään osoittamaan, että näissä teorioissa esitetyt normatiiviset periaatteet ja kasvatuspäämäärät eivät kytkeydy ongelmallisiin yhteiskunnallisiin erontekoihin tai eriarvoisuuksiin kritiikkien kuvaamalla tavalla. Artikkelissa tuodaan kuitenkin esiin demokratiakasvatuksen teorian kasvava tarve huomioida koulutusjärjestelmän ja kasvatuksen ja koulutuksen sosiaalisen vuorovaikutuksen tasolla ilmeneviä rakenteellisia epäoikeudenmukaisuuksia.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/108971 Sivistys ja demokratia 2021-05-19T14:10:56+03:00 Antti Moilanen moilanen.antti.j@gmail.com Jyrki Kaarttinen etunimi.suku@maili.fi Matti Taneli etunimi.suku@maili.fi <p>Laajalti hyväksytään näkemys, että demokraattinen yhteiskunta edellyttää sivistyneitä kansalaisia. Sivistysteorioissa ja poliittisen kasvatuksen malleissa on jäsennetty eri tavoin, mihin sivistyksen ja demokratian suhde perustuu. On yhtäältä ajateltu, että kansalaisten sivistystasosta riippuu demokratian toimivuus, ja toisaalta on korostettu, että sivistys johtaa demokratian laajentumiseen. Artikkelimme tehtävänä on analysoida edellä kuvattuja tapoja hahmottaa demokratiaa ja pohtia niiden välistä jännitettä. Tätä varten tarkastelemme tutkimustietoa demokratian nykytilasta, demokratiateorioita, sivistysteorioita ja poliittisen kasvatuksen malleja. Artikkelissa nostamme esille demokraattisen sivistysajattelun kaksi muotoa. Argumentoimme sen puolesta, että kumpikin tulkinta sivistyksen ja demokratian suhteesta sisältää perusteltuja lähtökohtia. Näiden perinteiden kritiikit toisiaan kohtaan on kuitenkin otettava huomioon. Esitämme, että demokraattisen metaosaamisen käsite voisi osaltaan ratkaista jännitettä eri sivistysteorioiden ja poliittisen kasvatuksen mallien välillä.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/110856 Harkitsevaisuus kansalaishyveenä 2021-08-16T21:54:02+03:00 Mika Perälä mika.perala@helsinki.fi <p>Osallisuuteen ja julkiseen harkintaan perustuva liberaali demokratia edellyttää kansalaisilta kriittistä ajattelua, mutta kriittisyys voidaan myös ymmärtää väärin ja valjastaa palvelemaan tieteen ja demokratian vastaisia pyrkimyksiä, kuten hiljattainen rokotevastainen liike osoittaa. Oikein ymmärrettynä kriittinen ajattelu edellyttää myös harkintaan perustuvaa luottamusta asiantuntijoiden tuottamaan ja välittämään tietoon. Artikkeli tarkastelee kysymystä, mitä harkitsevaisuuteen kuuluva uskomuksen oikeuttaminen edellyttää viestinnän osapuolilta yhtäältä koulussa ja toisaalta mediassa. Nämä kaksi ympäristöä eroavat toisistaan keskeisesti siinä, että koulu on tiedollisessa mielessä huomattavasti turvallisempi kuin media. Erosta huolimatta artikkelissa esitetään, että toisten väitteeseen perustuvan uskomuksen oikeutus edellyttää kummassakin tapauksessa kolmen ehdon täyttymistä: kuulijan on (i) ymmärrettävä väite perusteineen, (ii) omattava perusteet olettaa puhujan olevan vilpitön ja asiantunteva sekä (iii) oltava herkkä uskomuksen oikeutuksen mahdollisesti kumoaville tekijöille. Artikkelissa osoitetaan, että ehdot voivat täyttyä yksittäisten uskomusten tapauksessa, vaikka henkilö ei olisikaan harkitsevainen, mutta harkitsevaisen henkilön uskomukset ovat kaikissa tapauksissa tällä tavalla oikeutettuja. Hyveteoreettisesta näkökulmasta harkitsevaisuus hahmottuu kansalaishyveeksi, joka on taitoa ja halua pohtia avaramielisesti ja ennakkoluulottomasti väitteiden tai toiminnan perusteita ja päätyä johtopäätökseen. Artikkelissa tulkitaan, miten yleissivistävän koulutuksen opetussuunnitelman perusteet sisältävät harkitsevaisuuden ja miten kouluopetus voi valmistaa lapsia ja nuoria olemaan harkitsevaisia suhteessa julkiseen sanaan.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/108000 Demokratiakansalaisuuden haasteet Theodor W. Adornon näkökulmasta 2021-05-12T16:52:30+03:00 Hanna-Maija Huhtala hanna-maija.huhtala@oulu.fi <p>Tässä tutkimusartikkelissa tarkastelen, miten Adornolle tärkeä käsite mimesis, joka liittyy jäljittelyyn, on hyödynnettävissä demokratiakansalaisuutta koskeviin kasvatuskeskusteluihin. Adornon näkökulmassa mimesis parhaassa tapauksessa mahdollistaa yksilön kehittymisen omaksi itsenäiseksi ainutlaatuiseksi persoonakseen. Mimesiksen vahingollisessa muodossa yksilö kadottaa oman itsensä kollektiiviin. Tutkimusartikkeli on motivoitunut siitä huomiosta, että valtavirta demokratiakansalaiskasvatuksen ja -oppimisen teorioista korostaa rationaalista, tietoisuuteen ja yksilön autonomiaan perustuvaa toimijuutta. Tarkoitukseni ei ole kyseenalaistaa näiden ulottuvuuksien merkitystä demokratiakansalaisuuden rakentamisessa. Pikemminkin tavoitteeni on tuoda edellisten rinnalle näkökulma, joka tavoittaa demokratian vahvistamisen kannalta tärkeän inhimillisen olemuspuolen, jota aiemmat keskustelut eivät huomioi. Ehdottamani näkökulma, mimesis, huomioi ihmisen biologisena ympäristönsä kanssa syvällisesti vuorovaikutteisena olentona, jonka (tietoiset ja ei-tietoiset) oppimisprosessit ovat monisyisiä ja usein yhteenkietoutuneita. Artikkelissa subjekti nähdään aktiivisena toimijana ja mimeettisenä oppijana keskinäisriippuvuuksien suhteissa – niin hyvässä kuin pahassa. Mimesiksen käsite tarjoaa teoreettisia työkaluja demokratiakansalaisen kasvu- ja oppimispolun hahmottamiseen.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/107241 Vahva demokratia ja kotiopetus 2021-06-22T19:30:54+03:00 Joanna Hartman joanna.i.hartman@utu.fi Rauno Huttunen rakahu@utu.fi <p>Perusopetuksen yhtenä tehtävänä on kasvattaa lapsista ja nuorista demokraattisen yhteiskunnan arvojen ja normien mukaisia osallistuvia toimijoita. Kaikki lapset eivät kuitenkaan osallistu kunnan järjestämään perusopetukseen vaan suorittavat oppivelvollisuuttaan kotiopetuksessa. Kotiopetuskritiikki kohdistuu erityisesti lasten sosiaalisten taitojen kehittymiseen, mitä pidetään aktiivisen toimijuuden ja osallisuuden välttämättömänä edellytyksenä demokraattisessa yhteiskunnassa. Vahva demokratia mahdollistaa uusia tapoja ajatella ja harjoittaa demokratiaa, mutta demokratiaa vahvassa mielessä ei opeteta kouluissamme. Tässä artikkelissa selvennämme kotiopetuksen käsitettä ja käytäntöjä Suomessa sekä tarkastelemme kotiopetukseen kohdistuvaa kritiikkiä. Pohdimme, muodostaako kotiopetus uhan demokratialle kuten kotiopetuksen kritiikissä väitetään vai voiko kotiopetusta pitää demokratiaa edistävänä toimintana. Vaikka koulu on merkittävin demokratiakasvatuksen konteksti, tulee kotiopetus säilymään pienempänä muttei lainkaan vähäisenä demokratiakasvatuksen kontekstina.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/109883 Tosi-isänmaallisuuden ja kansainvälisyyden puolesta 2021-06-28T12:10:40+03:00 Rony Ojajärvi rony.ojajarvi@uef.fi <p>Kouluopetuksen oppisisällöt olivat keino vahvistaa oppilaiden isänmaallisuutta Suomessa. Silti kansallisuusaatetta ei hyväksytty aina luonnolliseksi osaksi kouluopetusta. Tässä artikkelissa selvitän Pohjoismaisten opettajien rauhanliittoon osallistuneiden suomalaisten opettajien toimintaa ja pedagogista ajattelua. Selvitän, miten liiton suomalaiset opettajat näkivät nationalismin ja kansainvälisyyden suhteen heidän rauhankasvatuksellisissa näkemyksissään 1920-luvulla. Lisäksi vastaan siihen, minkälaisen vastaanoton Pohjoismaisten opettajien rauhanliitto sai Suomessa. Arvioin, miten kasvava nationalismin suosio vaikutti liitossa toimineiden suomalaisten opettajien ajatteluun. Tutkimalla liitossa vaikuttaneiden opettajien ajattelua diskurssianalyysilla ja toimintaa kvalitatiivisella verkostoanalyysilla osoitan, että opettajat kyseenalaistivat nationalismin valta-asemaa koulujärjestelmässä verkostoitumalla muiden Pohjoismaiden opettajien kanssa. Lisäksi he loivat tulkintakehikon, jossa nationalismin ja kansainvälisyyden nähtiin tukevan toisiaan. Siten he tarjosivat suomalaiselle koulujärjestelmälle keinon integroida rauhankasvatus kansallismieliseen kouluopetukseen. Kansainliittoon liittyvän tiedon lisääminen kouluissa muodostui vuonna 1931 perustetun Suomen opettajien rauhanliiton keskeiseksi tavoitteeksi. Siihen liitto sai tukea kouluhallituksen edustajilta ja vähiten kritiikkiä kansallismielisiltä.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/109297 Suomalaisen partioliikkeen ja suojeluskuntien lehdet ja aktiivinen kansalaisuus vuosina 1917–1920 2021-06-08T05:00:27+03:00 Juho Wilska jmawil@utu.fi <p>Suomalainen partioliike alkoi järjestäytyä uudelleen keväällä 1917. Sisällissodan jälkeen se sai haastajakseen suojeluskuntajärjestön. Sodassa taisteluihin oli osallistunut myös partiolaisia, joten oli luontevaa, että partioliike otti sodan jälkeen suojeluskuntien rinnalla osaa valkoisen Suomen järjestämiin paraateihin ja juhlintaan. Samalla virisi keskustelu partiolaisten ja suojeluskuntajärjestön suhteesta, ja aiheesta julkaistiin kirjoituksia partiolaisten lehdissä. Tässä artikkelissa tarkastellaan ideaalista kansalaisuutta sellaisena kuin se ilmeni 1917–1920 julkaistuissa partiolaisten lehdissä. Aiheen tarkastelussa on hyödynnetty myös Suomen Partioliiton arkistoaineistoa ja suojeluskuntien lehteä. Tarkasteltava ajanjakso alkaa partiotoiminnan käynnistymisestä 1917 ja päättyy Suomen Partioliiton hajoamiseen vuonna 1920. Artikkelissa osoitetaan partioliikkeen rinnastaneen toimintansa itsenäistyvään Suomeen ja myöhempi kiinnittyminen sisällissodan valkoiseen osapuoleen. Liike teki lehtiensä lukijoille tutuiksi toimintatavan, jossa annettiin nuorille sekä vastuuta että päätösvaltaa, ja käsitteet, joita valtiollisessa elämässä käytettiin. Partiolaisen hyveinä nähtiin oma-aloitteisuus ja kyky osallistua yhteiseen päätöksentekoon. Keskeinen eroavuus partion ja sotilaskoulutusta nuorille antaneen suojeluskunnan välillä kiteytyy ajatuksen siitä, että partiolaiset näkivät kasvattamiensa hyvien kansalaisten olevan myös hyviä sotilaita. Demokratiaan kasvattamisen osalta keskeiseksi havainnoksi nousee partiolehtien tapa kertoa laajasti järjestöelämän ristiriidoista ja päätöksenteosta.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/107582 Tavoitteena ehyt ja tasa-arvoinen kansa 2021-04-22T10:43:47+03:00 Tuomas Rantala thjran@utu.fi <p>Maailmansotien välisenä aikana Suomen suurin porvarillinen puolue oli Maalaisliitto. Yksi liiton johtajista oli J. E. Sunila (1875–1936), joka toimi muun muassa kahdesti pääministerinä ja kolmesti maatalousministerinä. Siviilitoimeltaan Sunila oli maataloushallituksen ylijohtaja, mutta uransa aikana hän toimi myös useissa eri opettajan tehtävissä niin kansanopistossa kuin yliopistossakin. Aikajänne artikkelissa ulottuu 1890-luvun lopulta 1930-luvulle saakka. Pyrin artikkelissa sijoittamaan Sunilan kasvatusajattelun osaksi laajempaa kontekstia ja selvittämään, miten se omalta osaltaan kytkeytyi osaksi niitä ajattelumalleja, jotka pyrkivät etsimään kultaista keskitietä kapitalismin ja sosialismin välillä. Sunila oli eri rooleissaan hyvin keskeinen vaikuttaja vasta itsenäistyneessä agraarisessa maassa, joka oli kokenut sisällissodan. Tässä artikkelissa tarkastelen, millaisia keinoja käyttäen Sunila näki olojen vakiintuvan ja kansan kahtiajaon vähenevän. Tuon esiin Sunilan ajattelun juuret ja miten hänen ajattelunsa vuosien saatossa muuttui. Tarkastelen sitä, miten Sunila näki maatalouden ja demokratian välisen yhteyden ja millaisilla kasvatuksellisilla keinoilla tätä yhteyttä pyrittiin vahvistamaan. Sunila korosti maatalouden merkitystä rauhallisen mielialan luojana ja näin myös kansanvallan turvaajana.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/107676 Puoluekoulutuksen käytäntöarkkitehtuurit 2021-04-22T10:45:21+03:00 Annika Pastuhov annika.pastuhov@gmail.com <p>Tässä artikkelissa tarkastellaan jäsenkoulutustoimintaa kolmessa suomalaisessa eduskuntapuolueessa: Suomen Keskusta, Kansallinen Kokoomus ja Suomen sosiaalidemokraattinen puolue SDP. Teoria käytäntöarkkitehtuureista toimii artikkelin teoreettis-metodologisena viitekehyksenä, jonka avulla voidaan tarkastella käytäntöjä – eli yhteistä inhimillistä, vakiintuneisiin menettelytapoihin nojautuvaa, tarkoituksellista toimintaa – ja käytäntöjen taustalla vaikuttavia ennakkoehtoja. Artikkelin tutkimustehtävänä on tarkastella käytäntöarkkitehtuuriteorian avulla kolmen suomalaisen puolueen jäsenkoulutuskäytäntöjen tarkoituksia ja käytäntöjen taustalla vaikuttavia ennakkoehtoja. Artikkelin tutkimuskysymykset ovat: Mitkä ovat jäsenkoulutuksen pääasialliset tarkoitukset tutkituissa puolueissa? Millaiset ehdot mahdollistavat ja rajoittavat näihin tarkoituksiin liittyvien jäsenkoulutuskäytäntöjen muodostumisen? Tulosten valossa Keskustan jäsenkoulutuksen tarkoituksena on osaamisen tarjoaminen ”samanlaisena ja vaikuttavana” koko jäsenistölle, panostamalla koulutussuunnitteluun ja tukemalla ”poliittista pyrkyryyttä”. Kokoomuksen jäsenkoulutuksen tarkoituksena on tukea asiantuntijuutta ja jäsenten menestystä, missä varsinkin yksilöinti ja tehokkuus nähdään valtteina. SDP:n jäsenkoulutuksen tarkoituksena on jäsenistön ”osallistaminen” ja puolueen ”uudistaminen”, mihin pyritään koulutusten avoimuudella sekä paikallisten olosuhteiden ja historian tuntemuksen huomioimisella. Analyysin koottu tarkastelu osoittaa, että jäsenkoulutuksen tarkoitukset ja ennakkoehdot määrittyvät suhteessa kahteen kysymykseen: Ymmärretäänkö puolue itsessään poliittisena toimijana vai poliittisen toiminnan paikkana? Pyritäänkö koulutuksen välityksellä luomaan jäsenistöön hierarkkisia vai tasavertaisia suhteita?</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/107866 Demokratiakasvatus rakentavan keskustelun tuolla puolen? 2021-05-07T18:19:34+03:00 Sonja Helkala sonja.helkala@tuni.fi Tuukka Tomperi tuukka.tomperi@gmail.com <p>Tarkastelemme artikkelissa demokratiakasvatusta analysoimalla peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteita sekä yhteiskuntaopin oppimateriaaleja demokratiateoreettisen keskustelun näkökulmasta. Oletuksenamme on deliberatiivisten eli keskustelua ja harkintaa korostavien demokratian ihanteiden tarpeellisuus opetuksessa. Joitakin niiden piirteistä on kuitenkin teoriakeskustelussa voimakkaasti haastettu. Etenkin on arvosteltu konsensushakuisen argumentaation ylikorostumista sekä ristiriitojen ja tunteiden sivuuttamista. Sovellamme kritiikkiä suomalaiseen demokratiakasvatukseen analysoiden opetussuunnitelmia ja oppimateriaaleja, ja kysymme, osuuko kritiikki myös niiden demokratiakäsityksiin. Analyysimme osoittaa, että aineistossa vallitsee näkemys rakentavan keskustelun tärkeydestä demokratiakasvatuksessa. Poliittisen kommunikaation muotoja ei kuitenkaan supisteta vain rationaaliseen argumentaatioon. Arvoristiriidat ja yhteiskunnalliset jännitteet esitetään keskeisiksi poliittisiksi ilmiöiksi, joskin niiden merkitystä käsitellään pinnallisesti. Poliittisia tunteita ei sen sijaan mainita opetussuunnitelmissa lainkaan, ja oppikirjoissa tunteiden ja yhteiskunnallisten teemojen yhteyteen viitataan vain satunnaisesti. Lopuksi pohdimme demokratiakasvatuksen näkymiä havaintojen pohjalta.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/109716 Demokratian käsite peruskoulun oppikirjoissa 2021-06-23T12:29:08+03:00 Henri Satokangas henri.satokangas@helsinki.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan demokratian käsitteen rakentumista oppikirjateksteihin. Aineistona on peruskoulun oppikirjoja eri oppiaineista. Demokratian käsitteen, sen merkitysten ja kontekstien rakentumista tekstiin tarkastellaan diskurssianalyyttisesti kysymällä, millaisena demokratian käsite esitellään ja millaisiin käsitteellisiin kehyksiin se kytketään. Analyysi osoittaa, että demokratia määritellään ensisijaisesti kansanvaltaiseksi valtiomuodoksi, mutta siihen liitetään elimellisinä aineksina demokraattisen kansalaisuuden, dialogin ja sananvapauden kaltaisia ihanteita. Demokratia ankkuroidaan yhtäältä Suomeen ja toisaalta antiikin Kreikkaan, ja sen merkitystä hahmotellaan usein suhteessa diktatuureihin ja epädemokraattisiin maihin. Analyysi osoittaa, että demokratia esitetään enimmäkseen joko päällä tai pois olevana tilana sekä staattisena käsitteenä. Havaintojen pohjalta pohditaan, millainen olisi käsitteen problematisoiva, jatkumomallinen tai utooppinen esitystapa ja missä määrin esitystavat ohjaavat poliittisen mielikuvituksen käyttöön ja demokraattiseen kansalaisuuteen.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/107572 Kansalaiskasvatusta tekemällä ja toimien 2021-04-22T10:42:51+03:00 Reetta Mietola reetta.mietola@helsinki.fi Pekka Koskinen pekka.koskinen@helsinki.fi Anna Suni anna.suni@helsinki.fi Tomi Kiilakoski tomi.kiilakoski@nuorisotutkimus.fi <p>Tarkastelemme artikkelissa kansalaisyhteiskunnassa toteutuvaa kansalaiskasvatusta ja tällaisessa toiminnassa nuorille mahdollistuvaa yhteiskunnallista osallistumista. Siirrämme katseen demokratiakasvatuksen ideaaleista ja tavoitteista tekemiseen ja toimintaan. Luemme kahta etnografista aineistoa Engin Isinin kansalaisuutta ja Gert Biestan kansalaiskasvatusta koskevien ajatusten kautta. Ensiksi kysymme, millaisia kansalaisuuden tekoja toteutuu projekteissa, joiden tavoitteena on nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen vahvistaminen, ja mikä on näiden tekojen suhde kansalaisuuden käytäntöihin. Toiseksi kysymme, millä tavalla nuorten omat käsitykset, kokemukset ja kulttuurit näkyivät projekteissa. Aineistot tuotettiin 2018<span style="color: #000000;">–</span>2019 kahdessa järjestökentällä toteutetussa nuorten yhteiskunnallista vaikuttamista koskevassa projektissa, joissa työskenneltiin vähemmistöistä tulevien nuorten kanssa. Aineistot koostuvat tutkijoiden kirjoittamista kenttämuistiinpanoista ja kahdeksan projekteihin osallistuneen nuoren haastatteluista. Tulkitsemme, että toiminnan ja vaikuttamisen painottuminen projektien toimintakulttuurissa avaa projektien sisällä tilaa uudenlaiselle pohdinnalle, yhteistoiminnalle ja oppimiskokemuksille. Samalla tarkastelumme tekee näkyväksi toisin tekemisen vaativuuden: silloinkin kun tavoitteena on tukea nuorten toimintaa ja tuoda esiin heidän toimijuuttaan, säätelevät olemassa olevat kansalaisuuden käytännöt ja asemat kansalaisuuden tekoja. Inklusiivinen ja uudenlaista toimintaa mahdollistava kansalaiskasvatus edellyttää pohjakseen tarkastelua, jossa huomio kohdistuu toisaalta toimintaympäristöön ja tämän odottamiin kansalaisuuden käytäntöihin, ja toisaalta nuorten asemiin ja näistä aukeaviin osallistumisen mahdollisuuksiin. </p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/107863 Vuosi lähempänä hautaa? 2021-05-07T18:18:29+03:00 Ari Sivenius ari.sivenius@uef.fi Päivi Armila paivi.armila@uef.fi <p>Artikkeli pohjautuu kysymykseen siitä, kohtaavatko koulutusyhteiskunnan vaatimukset ja demokratiakasvatuksen prinsiipit toisensa silloin, kun niitä tarkastellaan yksittäisten nuorten näkökulmasta. Oman elämän ohjailua, tasa-arvoa ja sekä autonomiaa että yhteisöllisyyttä korostavat demokratiakasvatuksen lupaukset kyseenalaistuvat, kun käännetään katse niihin, joiden kokemukset koulutusyhteiskunnan vaatimuksiin vastaamisesta ovat tulkittavissa törmäyksiksi pedagogisten ideaalien kanssa. Artikkelin empiirinen aineisto muodostuu kolmen nyt 21-vuotiaan nuoren seurantahaastatteluista, joita on tehty kaksi kertaa vuodessa yhteensä viiden vuoden ajan. Tapauksia tarkastellaan esimerkkeinä siitä, miten koulutusyhteiskunnan välttämättömyyksiin vastaaminen voi johtaa apatiaan, aggressioon ja uupumiseen esimerkiksi silloin, kun nuori joutuu alistamaan omat toiveensa välttämättömyyden vallalle tai kun opintiestä tulee sisällöllisesti tyhjää koulutuspeliin ja -kilpailuun osallistumista. Törmäyksillä voi olla kohtalokkaita elämänkulullisia seurauksia.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/105327 Oppilaiden yksilöllistä kehittymistä tukevat ja estävät käytänteet yhdessä pääkaupunkiseudun yläkoulussa 2021-04-22T10:38:11+03:00 Tiina Luoma tiina.luoma@helsinki.fi <p>Vaikka Suomen suurimmissa kaupungeissa koulut ovat alkaneet eriytyä, aiheeseen liittyvää koulu- ja luokkahuonetason tutkimusta on tehty vain vähän. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten yleisopetuksen rinnalla painotettua opetusta tarjoavan koulun käytänteet tukevat tai estävät oppilaiden oikeutta yksilölliseen kehittymiseen, joka on yksi sosiologi Basil Bernsteinin kolmesta pedagogisesta oikeudesta. Etnografinen aineisto on tuotettu yläkoulussa, joka sijaitsee pääkaupunkiseudulla matalan sosioekonomisen tason alueella. Aineisto muodostuu 40 kenttäpäivän havainnointimuistiinpanoista sekä 24 oppilaan ja 14 koulun aikuisen haastatteluista. Aineiston perusteella oppilaiden ja aikuisten väliset avoimet vuorovaikutussuhteet sekä reflektoinnin mahdollistava opetus tukevat oppilaiden yksilöllistä kehittymistä. Aineiston mukaan painotetun opetuksen ja yleisopetuksen oppilaista puhutaan, heitä puhutellaan ja heidän käytöstään kontrolloidaan eri tavoin. Haastatellut kertovat myös vähemmistötaustaisia oppilaita syrjivistä käytänteistä. Tällaisten erojen tiedostaminen on tärkeää, kun puhutaan oppilaiden mahdollisuuksista oppimiseen, itseluottamuksen vahvistamiseen ja yksilölliseen kehittymiseen.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/107604 Toivo ja demokratiakasvatus 2021-04-22T10:44:32+03:00 Antti Alanko antti.mikael.alanko@gmail.com <p>Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahdeksasluokkalaisten toivokäsityksiä. Nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen Suomessa on vähäistä huolimatta yhteiskunnallisten tietojen hyvästä tasosta. Tutkimuksessa lähestyttiin ongelmaa toivon näkökulmasta. Tämä tutkimus pitää toivoa demokratian ja demokratiakasvatuksen kannalta tärkeänä käsitteenä. Toivoa tarkasteltiin erityisesti kahden teoriaperinteen, C. R. Snyderin psykologisen toivoteorian ja Paulo Freiren toivon pedagogiikan, kautta. Kahdeksasluokkalaisten toivokäsityksiä tutkittiin haastatteluin (N = 15) fenomenografista analyysiä hyödyntämällä. Toivokäsitykset jakautuivat selkeästi kahteen ylimmän tason kategoriaan, toimijuuskeskeisiin sekä passiivisiin toivokäsityksiin. Toimijuuskeskeisessä toivokäsityksessä toivo nähtiin uskona tavoitteiden saavuttamiseen oman toimijuuden kautta. Passiiviset toivokäsitykset voitiin jakaa kahteen alakategoriaan, toivoon uskona jonkin suotuisan asian tapahtumiseen ja toivoon tunteena tai voimavarana, joka auttaa jaksamaan ja kestämään vaikeitakin tilanteita. Toivolla nähtiin olevan suuri merkitys sekä hyvinvoinnin että toimijuuden kannalta. Tutkimuksessa esiin tulleet toivokäsitykset olivat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa. Haastatteluissa ei tullut esiin yhteisöllisiä toiveita tai unelmia, mikä nähtiin haasteena demokratiakasvatuksen kannalta. Kouluissa tulisi kiinnittää huomiota myös unelmoinnin opettamiseen, ja tässä toivon pedagogiikalla olisi annettavaa.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/110613 “Haluan olla onnellinen ja kokea paljon ja elää täysillä” 2021-08-05T12:16:11+03:00 Merja Viljanen viljasen.merja@gmail.com Elina Kuusisto etunimi.suku@maili.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan Tampereen kehyskuntien yhdeksäsluokkalaisten (<em>N</em>=843) elämäntarkoitusta sekä sitä, miten heidän ajatuksissaan näkyy William Damonin määritelmä elämäntarkoituksesta päämääränä, johon yksilö pyrkii pitkäjänteisesti ja joka palvelee itsen lisäksi ympäröivää yhteiskuntaa. Laadulliset vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä ja kvantitatiivinen osuus klusterianalyysilla. Tutkimuksen tuloksena löydettiin neljä päämääräprofiiliaeli päämäärätietoiset (36 %), itsekeskeiset (33 %), haaveilijat (23 %) ja sitoutumattomat (8 %). Päämäärätietoiset olivat parhaiten omaksuneet demokratiassa vaadittavat ja opetussuunnitelman esiin nostamat kansalaistaidot eli osallistumisen ja vastuullisen suhtautumisen tulevaisuuteen. Laadullisen aineiston perusteella yhdeksäsluokkalaisten elämänpäämäärät olivat itsekeskeisiä. Kolme merkittävintä päämäärää oli itsensä toteuttaminen, onnellisuuden tavoittelu ja ura. Kolmasosa nuorista ei ilmaissut mitään elämänpäämäärää. Suhteessa eniten päämäärää vailla olevia oli sitoutumattomien nuorten ryhmässä. Tämä ryhmä haastaa eniten nuorisokasvatusta ja koulua, sillä elämäntavoitteiden puute voi johtaa passiivisuuteen, alisuoriutumiseen ja syrjäytymiseen.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/109711 Demokratia akateemisen kapitalismin puristuksessa 2021-06-23T09:05:05+03:00 Tiina Nikkola tiina.nikkola@jyu.fi Tuomas Tervasmäki tuomas.tervasmaki@tuni.fi <p>Vuonna 2009 uudistetun yliopistolain jälkeen yliopistojen hallintomallit ja työkulttuurit ovat olleet monenlaisten muutosten kohteena. Johtamisjärjestelmien kehittämisen trendinä on ollut ”strategisen johtamisen” ja markkinalogiikan vahvistaminen yliopistodemokratian kustannuksella, toisin sanoen vallan siirtäminen yliopistoyhteisöltä keskusjohdolle ja ulkopuolisille. Työyhteisöihin näillä muutoksilla on tavoiteltu esimerkiksi työn tuottavuuden kasvua, mutta samaan aikaan reformit saavat aikaan odottamattomia seurauksia. Vaikka tietotyön organisointia koskevaa keskustelua on käyty viime vuosina kasvavassa määrin, on etenkin työntekijöiden kokemusten peilaaminen laajempiin organisatorisiin käytänteisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin ollut vähäisempää. Artikkelissa kokoamme yhteen <em>Työyhteisön pohjavirtaukset</em> -tutkimushankkeen kolmen empiirisen osatutkimuksen tuloksia ja analysoimme niitä yliopistodemokratian kaventumisen näkökulmasta sekä peilaamme tuloksia strategista johtajuutta peräänkuuluttavaan yliopistopolitiikkaan. Aineistossa yliopistotyö näyttäytyy työntekijöiden kokemuksissa emotionaalisesti kuormittavana ja epävarmuuden sävyttämänä. Artikkelissa tarkastelemme, millaisia seurauksia markkinalogiikkaan perustuvalla tietotyön organisoinnilla on yliopistoyhteisöjen toiminnalle ja akateemisen subjektiviteetin rakentumiselle. Päädymme kysymään, miten yliopistoyhteisön itsehallinnon vahvistaminen – siis demokraattisempi päätöksenteko – voisi korjata tietotyön organisoinnin epäkohtia ja vahvistaa yliopistojen demokraattista sivistystehtävää.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/107250 Hajautusta tasa-arvon ja demokratian nimissä 2021-04-22T10:41:17+03:00 Ismo Björn ismo.bjorn@uef.fi Pirjo Pöllänen pirjo.pollanen@uef.fi Jarmo Saarti jarmo.saarti@uef.fi <p>Suomalainen yliopistolaitos on ollut vahva osa demokraattista yhteiskuntaa. Tarkastelemme artikkelissamme suomalaisen yliopistoverkoston laajentumiseen ja erityisesti alueellistumiseen liittyviä eri aikakausien tulkintoja ja linjauksia. Tavoitteena on selvittää yliopiston ja demokratian välisen suhteen muotoja ja kehittämistä 1960-luvulta nykypäivään. Kysymme, miten yliopistojen alueellinen tehtävä on eri vuosikymmenillä nähty, ja millainen on ollut yliopiston ja ympäröivän alueen välinen suhde eri vuosikymmenillä. Analyysimme perustuu dokumentti- ja haastatteluaineistoon sekä aikaisempaan tutkimukseen. Näihin tukeutuen olemme jaotelleet yliopistolaitoksen kehityksen kolmeen kauteen: 1) hajautetun hyvinvointivaltion, tasa-arvon ja alueellisen kattavuuden kausi, 2) hajautetun hyvinvointivaltion ja innovaatiopolitiikan synnyn kausi sekä 3) keskittyvän ja globalisoituvan kilpailuvaltion kausi. Tarkastelemme näitä kausia rinnakkaisilmiönä hyvinvointivaltion muutoksiin. On siirrytty hyvinvointia, demokratiaa ja tasa-arvoa kaikkialle levittävästä alueellisesta yliopistoverkosta kohti taloudellista kasvua, innovaatiota ja keskinäistä kilpailua korostavaa yliopistokenttää. Muutos näkyy päätöksenteon keskittymisinä suuriin ja etäisiin yksikköihin ja alueiden äänen heikkenemisenä. Seurauksena on demokratian kaventuminen erityisesti alueiden näkökulmasta.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/107996 Näennäinen normi vai elettyä demokratiaa? 2021-05-10T17:37:46+03:00 Eija Sevon eija.sevon@jyu.fi Marleena Mustola marleena.mustola@jyu.fi Merja Hautakangas merja.j.hautakangas@jyu.fi Paula Hautala paula.hautala@jyvaskyla.fi Minna Ranta minna.s.ranta@jyu.fi Eija Salonen eija.p.salonen@jyu.fi Maarit Alasuutari maarit.alasuutari@jyu.fi <p>Lasten osallisuus on yksi tämän hetken ajankohtaisista keskusteluista suomalaisessa <br />varhaiskasvatuksessa ja laajemminkin yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tarkastelemme lasten oikeuksiin ja osallisuuteen keskittyneeseen koulutuskokonaisuuteen osallistuneiden opiskelijoiden puhetapoja lasten osallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Aineisto muodostuu opiskelijoiden yksilöhaastatteluista ja ryhmäkeskusteluista (n = 31). Kysymme, millaisia puhetapoja lasten osallisuudesta on tunnistettavissa opiskelijoiden haastattelu- ja ryhmäkeskustelupuheesta. Erotimme diskurssianalyysin avulla neljä puhetapaa: osallisuus normina, rajattu ja näennäinen osallisuus, eletty osallisuus ihanteena sekä pakeneva osallisuus. Tulostemme perusteella lasten osallisuus esitettiin sekä tavoittamattomana normina, aikuisen rajaamana ja määrittämänä, että ihanteena lasten eletystä kansalaisuudesta. Osallisuuspuhetavoissa lasten yhdenvertaista osallisuutta ja demokratiaa korostavan pedagogiikan ja yhteiskunnallisen keskustelun perustan muodostivat YK:n lapsen oikeuksien sopimus, eletty, arkeen kiinnittyvä osallisuus sekä lasten aseman ja eriarvoistavien mekanismien tiedostaminen.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111332 Demokratiakasvatuksen tiellä? 2021-09-17T14:44:39+03:00 Mikko Hiljanen mikko.hiljanen@jyu.fi Riitta Tallavaara riitta.k.tallavaara@jyu.fi Matti Rautiainen matti.a.rautiainen@jyu.fi Perttu Männistö perttu.m.männistö@jyu.fi <p>Suomalainen koulutusjärjestelmä perustuu opettajien vahvaan osaamiseen ja autonomiaan, jonka opettajat omaksuvat opettajankoulutuksen aikana. Kuitenkin useat tutkimukset ja selvitykset ovat osoittaneet, että vaikka demokratia arvolähtökohtana tunnistetaan kaikissa suomalaisissa opettajankoulutusta antavissa yksiköissä, antaa koulutus vain vähän valmiuksia toteuttaa demokratiakasvatusta. Artikkelissa analysoimme opetuskokonaisuutta, jonka tavoitteena on ollut tarjota luokanopettajaopiskelijoille vahvat tiedot ja taidot toteuttaa demokratia- ja yhteiskuntakasvatusta suuntaamalla koulutuksen tavoitteita kohti demokratiaa elämäntapana. Kuvaamme ja analysoimme ryhmän arkea ja toimintaa, jonka avulla tavoitteeseen on pyritty, minkä jälkeen tarkastelemme opiskelijoiden ajattelussa tapahtuneita muutoksia analysoimalla opiskelijoiden opintojen aikana tekemiä kirjoitelmia kaksivaiheisen sisällönanalyysin avulla ja peilaamalla niitä Euroopan neuvoston muotoilemiin demokratiakompetensseihin. Analyysin perusteella esitämme, että demokraattisen elämäntavan luominen kouluihin ja laajemmin kasvatuksen piiriin on jatkuvaa dialogista ja vuorovaikutteista kulttuurin rakentamista, mitä kehystävät eri lähtökohdista tulevien ihmisten käsitykset yhtäältä omasta itsestään sekä yhteisöjen toiminnasta sekä toisaalta aiemmin omaksutut käsitykset koulusta ja kasvatuksesta.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/109754 Tietämätön opettaja demokratiakasvatuksessa 2021-08-02T16:45:52+03:00 Sari Hietamäki sari.a.hietamaki@jyu.fi <p align="left"><span style="font-family: Calibri, sans-serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="color: #000000;">Tämä artikkeli tutkii ranskalaisajattelija Jacques Rancièren älyjen tasa-arvon käsitettä sekä tasa-arvon periaatetta demokratiakasvatuksessa. Artikkelin kollaboratiivinen empiirinen aineisto koostuu 19 opettajaopiskelijan sekä heidän opettajanaan toimineen kirjoittajan autoetnografisista teksteistä yhden lukuvuoden mittaisen kurssin ajalta. Kirjoittajan kokoama ja kertoma moniääninen autoetnografinen tarina tuo esiin erilaisia näkökulmia opettajuuteen ja opettajaksi kasvamiseen, joita peilataan Rancièren ajatteluun. Artikkeli valottaa Rancièren filosofian antia demokratiakasvatukselle ja konkretisoi Rancièren käsitteitä. Lisäksi artikkeli jäsentää älyjen tasa-arvoa autoetnografisen tutkimusmetodin perustana. Artikkeli tarjoaa yhden esimerkin, kuinka demokratiakasvatusta voi toteuttaa ja samalla opettaa yliopistossa.</span> </span></span></p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111919 Johdatusta demokratian ja kasvatuksen kysymyksiin 2021-10-29T15:18:43+03:00 Risto Ikonen risto.m.ikonen@uef.fi Juhani Tähtinen juhani.tahtinen@utu.fi Jyrki Hilpelä JTMunter@outlook.com <p class="western">Pääkirjoitus teemanumeroon: Demokratia ja kasvatus <em>(Kasvatus &amp; Aika 3–4/2021).</em></p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111359 En suvaitse mitä vaan mutta kuinka suvaitsevainen sinä luulet olevasi? 2021-09-20T09:26:01+03:00 Johanna Kortessalo-Ainasoja jokaai@utu.fi <p>Arvosteltu teos: Airaksinen, Timo ja Gylling, Heta 2020. Suvaitsevaisuus – erään taistelun kuvaus. Helsinki: Arktinen banaani. 253 s.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111057 Ammattikasvattajat demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen antisankareina 2021-08-31T10:16:38+03:00 Laura Helle lhelle@utu.fi <p>Arvioitava teos: Kasa, Tuija, Kouros, Kristiina &amp; Skottman-Kivelä, Piatta 2020. Perus- ja ihmisoikeudet opetus- ja kasvatusalalla. Oikeudellinen ja pedagoginen opas alan opiskelijoille ja asiantuntijoille. Helsingin yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunta. 65 s. <a href="http://hdl.handle.net/10138/314105">http://hdl.handle.net/10138/314105</a> </p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/110060 Monimuotoinen vauraus yhteiskunnan pelastusrenkaaksi 2021-07-08T11:31:40+03:00 Elise Pihlajaniemi elise.pihlajaniemi@hotmail.fi <p>Arvosteltu teos: Joutsenvirta, Maria ja Salonen, Arto O. 2020. Sivistys vaurautena. Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa. Helsinki: Basam Books. 363 s.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111874 Neulanpistokudelma teinikuntatoiminnan historiaan 2021-10-26T14:21:41+03:00 Juhani Tähtinen juhani.tahtinen@utu.fi <p>Arvosteltu teos: Jouhki, Essi 2020: Teinikuntatoiminnan sukupolvet: Muistitietohistoria<br />oppikoulujen koululaisliikkeestä 1950‒1970-luvuilla. Oulu: Oulun yliopisto.<br />372 s. <a href="http://urn.fi/urn:isbn:9789526225173">http://urn.fi/urn:isbn:9789526225173</a> </p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/110975 Sata vuotta oppivelvollisuutta 2021-08-23T20:20:26+03:00 Jukka Rantala jukka.rantala@helsinki.fi <p>Tekstissä tarkastellaan oppivelvollisuuskoululle asetettuja tavoitteita sekä yhtäältä niiden muuttumista ja toisaalta muuttumattomuutta. Teksti nostaa esille oppivelvollisuuskoulussa sadan vuoden aikana tapahtuneet rakenteelliset muutokset ja perustelee oppivelvollisuuden laajentamista toiselle asteelle.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111533 Avaus koulumuistojen tutkimukseen 2021-10-01T15:10:47+03:00 Suvi Jokila suvi.jokila@utu.fi <p>Koulumuistot ovat viime aikoina herättäneet tutkimuksellista kiinnostusta. Koulumuistotutkimuksella voidaan lisätä henkilökohtaisten mikrotason havaintojen kautta ymmärrystä laajemmista yhteiskunnallisista ja koulutuksellisista muutoksista Suomessa. Tässä katsauksessa tarkastelen koulumuistotutkimuksen kenttää ja piirteitä Suomessa. Katsauksen lopuksi esitän, että vaikka aiempaa koulumuistotutkimusta on jonkin verran, erityisesti maaseudulle sijoittuvat kyläkoulumuistot ovat jääneet koulumuistotutkimuksen katveeseen huolimatta maaseudun merkittävästä kontekstista suomalaislasten elämässä ja koulunkäynnissä. Kyläkoulututkimuksella on mahdollisuuksia tarkastella yksilöllisten kokemusten kautta laajempia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia prosesseja alati muuttuvalla maaseudulla.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/107886 Saamelaislasten koulutushistoria kertoo maiden yhtäläisyydestä ja erityisyydestä 2021-05-10T09:11:27+03:00 Otso Kortekangas otso@kth.se Jukka Nyyssönen etunimi.sukunimi@maili.fi <p>Tämä katsausartikkeli luotaa saamelaisten 1900-luvun koulutusta käsittelevää tutkimuskirjallisuutta Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa, sekä lyhyesti myös Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Artikkelin painopisteet ovat yhtäältä itse koulutuksen historiassa ja toisaalta tutkimuskirjallisuuden tulkinnoissa eri maissa. Mitä eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä maiden välillä on, ja miten saamelaisten koulutushistorian tutkimus on kehittynyt viime vuosina? Tutkimuksen luoma kuva on monipuolistunut viime vuosina, samalla kun saamelaisten oma ääni on pääsemässä vahvemmin esiin tutkimuksessa. Samalla metodologisen nationalismin ongelma on edelleen voimakkaasti läsnä rajaamassa tutkimuskehystä kunkin maan sisäisiin asioihin.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/110646 Saksalainen reformipedagogiikka demokratian edistäjänä 2021-08-08T16:25:20+03:00 Jyrki Hilpelä JTMunter@outlook.com <p>Tarkastelen saksalaisen reformipedagogiikan juuria, yhteiskunnallista ympäristöä, tavoitteita ja ilmenemismuotoja demokraattisen ajattelun viitekehyksestä käsin. Lähteeni ovat pääosin liikettä läheltä seuranneiden aikalaisten kirjoituksia. Koska reformipedagogiikalla oli vahva vaikutus pedagogiseen ajatteluun myös Suomessa, tuon esiin joitakin siellä havaittavia piirteitä. Saksassa reformikoulut muodostivat demokraattisia pedagogisia yhteisöjä, mutta ne eivät kyenneet vahvistamaan ympäröivän yhteiskunnan horjuvaa demokratiaa.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/111560 Konkreetit utopiat keinona edistää nuorten kansalaisvaikuttamista 2021-10-04T18:00:47+03:00 Antti Rajala antti.rajala@oulu.fi Jarmo Lehtinen Jarmo.Lehtinen@lempaala.fi Elina Lehtomäki Elina.Lehtomaki@oulu.fi Pihla Soinnunmaa pihla.soinnunmaa@gmail.com Mikael Sorri mikael.sorri@opetus.espoo.fi Riikka Suhonen riikka.suhonen@helsinki.fi <p>Tämä katsaus tarkastelee, minkälainen pedagogiikka voisi edistää nuorten kansalaisvaikuttamista nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa ihmiskunta on ylittämässä planetaarisia rajoja. Tarkemmin tutkimus käsittelee ”konkreetin utopian” käsitteen pedagogisia mahdollisuuksia toisen asteen opiskelijoiden demokraattisen vaikuttamisen valmiuksien edistämisessä. Katsauksessa käsitellään ensin lyhyesti utopian käsitettä sosiologiassa ja kasvatustieteessä. Sen jälkeen siinä esitetään luonnos mallista, jota on kehitetty tutkimusprojektissa <em>Konkreettien utopioiden pedagogiikka: Nuorten toimijuus ja ilmastoaktivismi opetuksessa </em>(2020–2023). Projektin tavoite on suunnitella ja tutkia pedagogisia lähestymistapoja, joilla voidaan vastata nuorten ilmastonmuutosta koskeviin huoliin, tukea aktiivisen kansalaisuuden kehittymistä ja edistää kestävän kehityksen toimia lukioissa ja ammattikouluissa. Projektin lähestymistapana on tutkijoiden ja käytännön toimijoiden välinen yhteistyö ja se toteutetaan yhteistyössä opettajien, kansalaisjärjestöjen ja nuorten ilmastoaktivistien kanssa. Projektissa hyödynnetään suunnittelututkimuksen menetelmiä uudenlaisen pedagogiikan muotoiluun ja tutkimiseen. Katsauksen lopussa pohditaan ehdotetun pedagogisen mallin merkitystä demokratiakasvatuksen ja nuorten kansalaisvaikuttamisen edistämisessä.</p> 2021-11-22T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2021 Kasvatus & Aika