Kasvatus & Aika https://journal.fi/kasvatusjaaika <p><em>Kasvatus &amp; Aika</em> on vuodesta 2007 ilmestynyt <strong>kasvatuksen historiallis-yhteiskunnallinen julkaisu.</strong> Monitieteinen Open Access -julkaisu on vakiinnuttanut asemansa korkeatasoisena kasvatushistorian johtavana kotimaisena tiedejulkaisuna.<br><br>Lehteä julkaisee <a href="http://www.kasvhistseura.fi/">Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seura</a>.<br>Lehdessä julkaistaan vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, tieteellisiä katsauksia, ajankohtaispuheenvuoroja ja kirja-arvioita.&nbsp;<br><br>Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.</p> Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seura fi-FI Kasvatus & Aika 1797-2299 Ilmiölähtöisen oppimiskokonaisuuden suunnittelutaito opettajaopiskelijan geneeriseksi ammattitaidoksi ILO-suunnittelumallin avulla https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/113424 <p>Lectio praecursoria kasvatustieteen väitöskirjaan Ilmiölähtöisen oppimiskokonaisuuden suunnitteluun ohjaavan mallin kehittäminen ILO-suunnitteluprosessin malliksi opettajaopiskelijoiden opetusharjoittelussa, Jyväskylän yliopistossa 19.3.2021.</p> Sirkku Lähdesmäki Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0 2022-06-23 2022-06-23 16 2 109–117 109–117 10.33350/ka.113424 Tosimiehiä: Yrjö Karilas, kristillinen poikatyö ja maskuliinisuus https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/113500 <p>Lectio praecursoria Suomen historian väitöskirjaan Kynällä ja Sanalla: Yrjö Karilas poikien kasvattajana 1910–1960-luvuilla, Jyväskylän yliopistossa 26.11.2021.</p> Lauri Julkunen Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0 2022-06-23 2022-06-23 16 2 118–123 118–123 10.33350/ka.113500 Välittävä kasvatus ja opetus peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden kokemana https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/115234 <p>Lectio praecursoria kasvatustieteen väitöskirjaan Välittävä kasvatus ja opetus peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden kokemana, Turun Yliopistossa 3.12.2021.</p> <p>KT, Maarit Hosion väitöskirjassa Välittävä kasvatus ja opetus peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden kokemana (Hosio, 2021) määritellään koulussa ilmenevän välittämisen käsitettä ja selvitetään oppilaille syntyneitä välittämisen kokemuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan välittämisen käsitettä eettisenä, koulun arvoja ilmentävänä toimintana tarkastellen koulussa välittämistä kasvatuksen ja opetuksen näkökulmista. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella haastattelemalla 51 yhdeksäsluokkalaista koululaista. Aineiston hankintamenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimushenkilöt toivat esiin sekä opetustilanteissa että henkilökohtaisessa vuorovaikutustilanteessa ilmeneviä välittämisen tilanteita. </p> <p>Välittävä kasvatus merkitsee tutkimustulosten mukaan opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta sekä kasvatuksellisissa että opetuksellisissa tilanteissa, luottamuksellista suhdetta opettajan ja oppilaan välillä sekä tasapuolista kohtelua ja hyvästä ilmapiiristä huolehtimista. Välittävä opetus määritellään tutkimuksessa oppilaan mielenkiintoa herättäväksi ja ylläpitäväksi tapahtumaksi, jossa oppilas saa ohjausta ja tukea. Välittävään opetukseen kuuluu myös arvostava palaute ja oikeudenmukainen arviointi. </p> Maarit Hosio Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0 2022-06-23 2022-06-23 16 2 124–129 124–129 10.33350/ka.115234 Jos etsit kadonnutta aikaa https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/120251 <p>Pääkirjoitus numeroon 2/2022.</p> Henri Pettersson Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0 2022-06-23 2022-06-23 16 2 2–4 2–4 10.33350/ka.120251 Perhe tekoina, tunteina ja monimuotoisina suhteina https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/115159 <p>Arvosteltu teos: Ilmakunnas, Johanna &amp; Lahtinen, Anu (toim.) 2021. Perheen jäljillä. Perhesuhteiden moninaisuus Pohjolassa 1400–2020. Tampere: Vastapaino. 366 s.</p> Miia Kuha Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0 2022-06-23 2022-06-23 16 2 130–135 130–135 10.33350/ka.115159 Opettajien puheessa rakentuvat kielellisen ja kulttuurisen eronteon diskurssit https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/102595 <p class="western" lang="fi-FI">Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien puheessa tuotettuja kielellisiä ja kulttuurisia eronteon diskursseja ja niiden seurauksia. Erilaisuutta lähestytään sosiaalisen konstruktionismin ja diskurssitutkimuksen lähtökohdista eri tilanteissa eri lailla merkityksellistyvänä, todellisuutta rakentavana ja seurauksia tuottavana käsitteenä. Tutkimusaineisto koostuu kuuden maahanmuuttotaustaisia lapsia ja nuoria opettaneen opettajan haastattelulitteroinneista, jotka on tuotettu 2009 ja 2010. Aineistoa analysoitiin diskurssianalyysin periaattein yhdistäen kielenkäytön tilannetta ja ajankohtaa laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Opettajien puheesta konstruoitiin kolme eronteon diskurssia: kategoriadiskurssi, vertailudiskurssi ja asennediskurssi. Erilaisuus sävyttyi omanlaiseksi kussakin diskurssissa. Eri diskurssien kautta maahanmuuttajaksi nimetyn rooliksi asemoitiin joko 1) eksklusiivisesti erilainen, 2) esimerkillinen, samanlainen tai sopeutumaton ulkopuolinen tai 3) alisteinen toinen. Tulosten merkitystä pohditaan koulutuksen, opettajan roolin ja opettajan ammatillisten odotusten konteksteissa. Vaikka eronteon diskurssit ja niiden rakentuminen ovat muotoutuneet tietynlaisiksi tietyssä ajassa, ne voivat auttaa tunnistamaan vastaavanlaisia puhetapoja ja niiden seurauksia myös tänä päivänä.</p> Anna Hornborg Minna Kyttälä Anne Laiho Hanna-Maija Sinkkonen Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0 2022-06-23 2022-06-23 16 2 5–25 5–25 10.33350/ka.102595 Kotoutuminen, kuuluvuus, kielitaito ja kaverit https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/103434 <p>Tarkastelemme tässä artikkelissa opettajien ja muun opetushenkilöstön (N=596) huolia maahanmuuttotaustaisten oppilaiden oppimisesta ja integraatiosta. Kyselymme vastauksissa nousivat esiin huolet maahanmuuttotaustaisten oppilaiden suomen tai ruotsin kielen taidon riittävyydestä, oppimisen ja kotoutumisen haasteista sekä rakenteiden joustamattomuudesta. Valtakieli nähtiin kommunikaation ja kanssakäymisen välineenä ja haasteet kielitaidossa ongelmallisena sosiaalisen kuulumisen ja kulttuurisen kotoutumisen kannalta. Kielitaidon ajateltiin olevan väylä koulutusmahdollisuuksiin ja tarvittava väline elämässä etenemiseen sekä kotoutumiseen. Vastaajia huolettivat sekä oppilaiden yksilötason integraatio että rakenteelliset etenemismahdollisuudet ja koulutussiirtymät. Vastaajien näkemykset oppilaiden motivaatiosta ja vuorovaikutuksellisesta kotoutumisesta erosivat siitä, miten aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet nuorten itse kokevan nämä seikat. Tulokset osoittavat tarpeen sellaiselle poliittiselle päätöksenteolle ja sellaisille rakenteellisille muutoksille, jotka tukisivat yhdenvertaisia koulutusmahdollisuuksia oppilaan taustasta riippumatta.</p> Jenni Alisaari Mervi Kaukko Leena Maria Heikkola Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0 2022-06-23 2022-06-23 16 2 26–46 26–46 10.33350/ka.103434 Planetaarinen sivistys https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/107626 <p>Planeetallamme on siirrytty holoseenista uuteen geologiseen aikakauteen: antroposeeniin, ihmisen aikaan. Homo sapiens jättää pysyvän jäljen planeettaamme. Luonnonvarat hupenevat, ilmasto lämpenee ja kuudes sukupuuttoaalto pyyhkii yli maapallon. Kysymme tässä artikkelissa, millainen sivistysideaali voisi vastata antroposeenin ajan haasteisiin. Mitä pitäisi sisällyttää nykyajan ihmisen huolenpidon piiriin ja kuinka oikeudenmukaisuusyhteisön rajat piirretään maailmassa, jossa ihmiset, asiat ja ilmiöt ovat yhä selvemmin keskinäisriippuvaisia? Klassisiin sivistysteorioihin liittyy toive kansalaisen kriittisestä yhteiskunnan osallisuudesta ja humaanimmasta yhteiskunnasta. Henkitieteellisessä sivistysteoriassa sivistys on valmiutta vastata yhteiskunnallisiin ongelmiin ja toimia myönteisen kehityksen puolesta. 1960-luvun jälkeen maailmanlaajuiset ongelmat nousivat sivistysteorioihin, kuten Klafkin kriittis-konstruktiiviseen didaktiikkaan ja Peukertin yhteiskunnallisen muutoksen sivistysteoriaan. Suomalaisissa sivistysteorioissa korostetaan ekososiaalista vastuuta ja kriittistä poliittista tietoisuutta. Hahmottelemamme planetaarisen sivistyksen teoria täsmentää ja vie eteenpäin tätä teoretisointia kiinnittämällä huomiota ihmisen ja muun todellisuuden yhteenkietoutuneisuuteen. Siinä yhdistyy kolme ihmisenä kasvamisen ulottuvuutta: (a) spatiaalinen ulottuvuus (paikallisuus–alueellisuus–maailmanlaajuisuus), (b) temporaalinen ulottuvuus (menneisyys–nykyisyys–tulevaisuus), ja (c) maailmankuvallinen ulottuvuus, joka viittaa inhimillisen ja ei-inhimillisen välisen rajan ylittämiseen (ihmiskeskeisyys–elämäkeskeisyys–ekosysteemikeskeisyys). Toisin sanoen ehdottamamme planetaarinen sivistysideaali ulottaa ihmisen huolenpidon piirin ihmisen toiminnan vaikutusten kokoiseksi. Antroposeenin ajassa se tarkoittaa planetaarista ajattelua, joka pitää sisällään ylisukupolvisuuden lisäksi elollisen ja elottoman maailman välisen rajan ylittämisen.</p> Antti Moilanen Arto Salonen Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0 2022-06-23 2022-06-23 16 2 47–71 47–71 10.33350/ka.107626 ”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä” https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/109089 <p>Varhaiskasvatusta on viime vuosina kehitetty voimakkaasti ja sen laatu on noussut tarkastelun keskiöön. Laatuun on pyritty vaikuttamaan laajoilla uudistuksilla varhaiskasvatuksen lainsäädännössä. Uudistukset kohdistuvat erityisesti varhaiskasvatuksen sisältöihin sekä henkilöstörakenteen muutokseen. Haasteina varhaiskasvatuksessa on opettajapula ja työn kuormittavuus. Opettajien kokeman työn kuormittavuuden taustalla on alan heikko arvostus sekä palkkaukseen, työhyvinvointiin ja -olosuhteisiin liittyvät ongelmat. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia haasteita opettajat kohtaavat varhaiskasvatustyössä ja millaisia kehittämisehdotuksia opettajat työlleen esittävät. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja kohdennettiin ammatinvaihtopäätöksen tehneille ja sitä harkitseville opettajille. Kyselyyn vastasi 469 varhaiskasvatuksen opettajan tehtävissä työskentelevää tai työskennellyttä opettajaa. Aineisto analysoitiin monimenetelmällisesti. Faktorianalyysillä aineistosta tiivistettiin keskeisimpiä työn haasteita, kuten arvostuksen puute ja työn mielekkyyden väheneminen. Kehittämisen mahdollisuuksia tarkasteltiin sekä yhteiskunnallisten että yksikkökohtaisten tekijöiden kautta. Tutkimustulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajat kokivat hallitsevansa työn uudet vaatimukset, mutta yksikkökohtaisten työskentelyolosuhteiden koettiin tekevän työn toteuttamisesta haastavaa. Yhteiskunnallisesti katsoen palkkauksen parantaminen nousi kriittisimmäksi työn kehittämiskohteeksi.</p> Jonna Kangas Tuulikki Ukkonen-Mikkola Katja Sirvio Hanna Hjelt Elina Fonsén Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0 2022-06-23 2022-06-23 16 2 72–89 72–89 10.33350/ka.109089 Lasten osallisuutta mahdollistavat ja estävät tekijät esiopetuksessa https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/95401 <p>Artikkeli tarkastelee lasten osallisuutta mahdollistavia ja estäviä tekijöitä esiopetuksessa. Tutkimusaineisto koottiin yhden päiväkodin esiopetusryhmässä, ja tutkimukseen osallistui 13 lasta. Aineisto koostuu neljästä ryhmäkeskustelusta, jotka käytiin lasten ottamien valokuvien pohjalta. Tutkimuskysymys on, mitkä tekijät mahdollistavat ja estävät lasten osallisuutta esiopetuksessa. Ilmiötä lähestytään lapsuudentutkimuksen viitekehyksessä Giorgin fenomenologisesta metodologiasta käsin. Tutkimustulosten pohjalta lasten osallisuuden kannalta merkittävää esiopetuksessa oli yhteinen leikki vertaisten kanssa. Lasten osallisuus näkyi kuitenkin jännitteisenä ilmiönä, jossa ovat yhtä aikaa läsnä pakon ja vapaaehtoisuuden elementit. Tutkimustulosten mukaan kasvattajilla oli keskeinen rooli siinä, miten he mahdollistivat tilojen ja materiaalien hyödyntämistä lasten yhteisessä leikissä ja toiminnassa sekä miten he osallistuivat itse lasten leikkeihin ja toimintoihin. Artikkelin lopuksi pohditaan, miten tutkimuksen tuloksia voitaisiin hyödyntää kasvatustyössä sekä kasvattajia koulutettaessa.</p> Taina Kyrönlampi Minna Uitto Copyright (c) 2022 Kasvatus & Aika http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0 2022-06-23 2022-06-23 16 2 90–108 90–108 10.33350/ka.95401