Käytösoireisen lapsen ja hänen perheensä hyvinvointipalveluiden yhteensovittaminen – hallinnollinen näkökulma

Kirjoittajat

• Kati Saurula KM, väitöskirjatutkija, Itä-Suomen Yliopisto, oikeustieteiden laitos https://orcid.org/0009-0002-2198-8698

DOI:

https://doi.org/10.61259/kt.185042

Abstrakti

• Käytöksellä oireilu on monitahoinen tilanne, jonka taustalla voi olla samanaikaisia, toinen toistaan vahvistavia syitä. Ne voivat liittyä terveydentilaan ja kehitykseen, elämäntilanteeseen, kasvatukseen tai oppimisvaikeuksiin. 
• Artikkelissa tarkastellaan oikeuslähteiden lainopillisen tulkinnan ja systematisoinnin avulla, millaisissa oikeudellisissa reunaehdoissa käytöksellä oireilevan lapsen ja hänen perheensä hyvinvointipalveluiden yhteensovittaminen tapahtuu.
• Artikkelissa kuvataan käytösoireisen lapsen ja hänen perheensä sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä perusopetuksen järjestelmää, jonka sisällä monialaista yhteensovittamista tehdään. Tutkimuksessa kuvataan myös kokonaisuuden yhteensovittamisen asiakastyön ja hallinnollista prosessia.
• Käytöksellä oireilevan lapsen palvelutarpeet sekä käytöshaasteesta juontuvat muun perheen palvelutarpeet ilmenevät samanaikaisesti sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja perusopetuksen kenttien yhdyspinnoilla. 
  Päällekkäistyvät palvelutarpeet ja syystä riippumatta usein ulospäin samalle näyttävä käytöshaaste vaikeuttavat sen määrittelyä, mille hallinnonalalle palvelun toteutusvelvollisuus asettuu.
• Palveluiden toiminnallisen yhteensovittamisen tehtävä edellyttää monialaista tarvearviointia ja tiedonvaihtoa hallintolain sääntelemän hallintotoiminnan selvitys- ja arviointivaiheissa. 
• Varsinainen yhteensovittamistyö on tosiasiallista hallintotoimintaa, josta ei synny erillisiä hallinnollisia päätöksiä. Silti siihen kohdistuu hallinnollisia ja yksilön oikeuksiin liittyviä reunaehtoja, jotka palveluiden tulee yhdessä täyttää.
•