Tarvitsemme rakenteita ja  tukea perhevuorovaikutukseen

Kirjoittajat

Päivi Fadjukoff Psykologian dosentti, erityisasiantuntija ja hallituksen jäsen, Jyväskylän yliopisto ja Haukkalan säätiö https://orcid.org/0000-0003-2161-0580
Niina Maaskola Psykologi, Keski-Suomen hyvinvointialue, lasten psykiatria
Tatjana Pajamäki Psykoterapeutti ja auttavien palvelujen päällikkö, Mannerheimin lastensuojeluliitto
Henna-Riikka Peltola Musiikkitieteen apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto https://orcid.org/0000-0002-9372-1805
Mia Tammelin Sosiaalipolitiikan apulaisprofessori ja tutkimusjohtaja, Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0003-0084-322X
Petra Vesuri Tohtoriopiskelija, Jyväskylän yliopisto https://orcid.org/0009-0000-9077-8606
Anna Rönkä Kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen professori ja hallituksen puheenjohtaja, Jyväskylän yliopisto ja Haukkalan säätiö https://orcid.org/0000-0002-2889-3264

Positiivinen perhevuorovaikutus ja hyvät välit vanhempiin vahvistavat lasten mielenterveyttä ja ennaltaehkäisevät varsinkin tyttöjen masennusta ja ahdistusta tehokkaasti.
Lähiaikuisten epäoikeudenmukainen ja haitallinen toiminta lapsia kohtaan tunnistetaan, mutta tuki ja hoito eivät kohtaa lapsia ja nuoria.
Lapsiperheköyhyys ja koulukieltäytyminen ovat esimerkkejä kasvavista yhteiskunnallisista ongelmista, jotka kuormittavat perheen vuorovaikutusta,
arjen rytmiä sekä vanhempien kokemusta omasta vanhemmuudestaan.
Perheiden tukeminen voi tapahtua ennaltaehkäisevästi arjen pienten tekojen, perheen yhteisten harrastusten ja perheenjäsenten vuorovaikutustaitojen kehittämisen kautta.
Vakava-asteisten vuorovaikutushaasteiden ja kuormitustekijöiden purkamiseen vaaditaan rakenteellisia toimenpiteitä sekä eri toimijoiden yhteistyötä.