Friends-ohjelman Friends for Life -ohjelmaversion vaikuttavuuden arvio
– systemaattinen kirjallisuuskatsaus (1. arvio)
DOI:
https://doi.org/10.61259/kt.185050Abstrakti
Johdanto: Eri-ikäisten lasten mielenterveyden haasteiden lisääntyessä tarvitaan panostusta ennaltaehkäiseviin toimiin ja matalan kynnyksen tukeen oireilun lievittämiseksi. Friends-ohjelman tarkoitus on tukea mielen hyvinvointia ja vahvistaa resilienssia. Eri ikäryhmien tarpeisiin suunnitellut versiot hyödyntävät vertaisoppimista ja toiminnallisia harjoitteita. Kaikille soveltuvaa ja helposti käyttöön otettavaa ohjelmaa voi käyttää joko lapsen kasvuympäristössä, kuten koulussa, tai osana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joissa se kohdennetaan oirei leville lapsille. Friends-ohjelman Friends for Life -ohjelmaversio on tarkoitettu 9–12-vuotiaille lapsille heidän ahdistus- ja masennusoireilunsa ennaltaehkäisemiseksi.
Tavoite ja tutkimuskysymys: Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa arvioidaan Friends-ohjelmaperheen Friends for Life -ohjelmaversion vaikuttavuutta tutkimuskirjallisuuden perusteella. Katsaus vastaa kysymyksiin: Miten tarkasti Friends-ohjelma on kuvattu? Onko Friends-ohjelman Friends for Life -ohjelmaversiolla näyttöön perustuvaa ja Suomeen sovellettavaa vaikuttavuutta 9–12-vuotiaiden lasten mielen hyvinvointiin, erityisesti ahdistus- ja masennusoireisiin?
Aineisto ja tutkimusmenetelmät: Systemaattinen kirjallisuushaku tehtiin PCC-hakustrategialla (Population, Concept, Context), joka kohdistui kysymykseen: Mitä tutkimusta Friends-ohjelmasta on tehty? Hakusanoina käytettiin: P = lapset ja nuoret, C = Friends. Konteksti (C) jätettiin pois hakutulosten liiallisen rajaamisen välttämiseksi. Ensisijaisena kiinnostuksen kohteena haussa olivat menetelmästä tehdyt Friends for life -version vaikuttavuustutkimukset. Kirjallisuushaku tehtiin kuuteen viitetietokantaan: MEDLINE, APA PsycInfo, CINAHL, ERIC, Web of Science ja Scopus. Lisäksi suomenkielisiä julkaisuja haettiin Finna.fi-palvelusta. Hakua täydennettiin manuaalisella haulla.
Tulokset: Arviossa oli mukana 19 vaikuttavuustutkimusta, joista yksi oli suomalainen, kolme pohjoismaista ja loput Maailmanpankin maaluokituksen mukaisia korkean tulotason maiden tutkimuksia. Pohdintaosuudessa tuotiin tiedoksi kaksi systemaattista kirjallisuuskatsausta, neljä meta-analyysia, yhden yksi systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin yhdistävän tutkimuksen. Nämä tutkimukset eivät sisältyneet vaikuttavuuden arviointiin, koska niiden tutkimusasetelma ei vastannut mukaanottokriteereitä. Vaikuttavuusnäyttöä on saatu sekä pohjoismaisista että muista korkean tulotason maiden tutkimuksista. Tutkimusten laadussa oli vaihtelua. Kouluikäisten Friends-ohjelman (Friends for Life) tutkimukset jakaantuivat sen suhteen, arvioitiinko menetelmää 1) universaalina, kaikille koulussa toteutettuna tai 2) kohdennettuna interventiona ahdistusoireisille lapsille tai nuorille, joko a) koulussa tai b) psykososiaalista hoitoa tarjoavassa palvelussa. Vaikutusta lasten ja nuorten hyvinvointiin mitattiin pääsääntöisesti ahdistusoireiden vähenemisenä ja joissain tutkimuksissa myös masennusoireiden ja sosiaalisten taitojen muutoksina. Arvion mukaan menetelmällä oli vaikutusta ahdistus- (d = 0,008–0,70) ja masennusoireiden (d = 0,04–0,63) vähenemiseen ja. vaikutukset korostuivat jo oireilevilla lapsilla. Kielteisiä vaikutuksia ei havaittu. Tutkimukset antoivat viitteitä, että kouluympäristössä erityisesti koulun ulkopuolisten ammattilaisten toteuttamien interventioiden vaikutukset olivat myönteisiä. Pitkäkestoisten ja ennaltaehkäisevien vaikutusten arviointi ei ollut mahdollista vertailuryhmien odotusasetelman vuoksi, minkä seurauksena ryhmien välinen pitkäaikaisvertailu jäi toteutumatta. Käyttöönoton tuki arvioitiin kohtalaiseksi, menetelmän teoriaperusta oli kuvattu hyvin ja teorian yhteys ydinelementteihin oli avattu tyydyttävästi.
Vaikuttavuusarvio: Friends-ohjelmaperheen Friends for Life -versio yltää vaikuttavuusarvion tasolle 4/5. Vaikuttavuusnäyttöä on 9–12-vuotiaiden lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin kohentumisesta, erityisesti ahdistus- ja masennusoireiden vähentymisestä. Useissa tutkimuksissa ohjelmaa on verrattu toiseen interventioon, jonotuslistaan tai tavanomaiseen hoitoon tai tukeen. Tulokset antavat viitteitä menetelmän hyödyllisyydestä osana lapsen kasvuympäristön yhteisöllistä toimintaa. Kaikille suunnattujen, universaalien, ahdistusoireiden ennaltaehkäisyyn keskittyvien interventioiden vaikuttavuudesta tutkimusta tarvitaan lisää.
