Kosmopolis. Rauhan-, konfliktin- ja maailmanpolitiikan tutkimuksen aikakauslehti

”Tilaa on, sinne mahtuu joukkoja eikä se häiritse siviilien elämää”

2024-08-30T10:28:17+03:00

Militarisaatio näkyy konkreettisesti Lapissa ja Saamenmaalla esimerkiksi lisääntyvinä sotaharjoituksina ja maanpuolustuksen tarpeisiin vastaavina infrastruktuurihankkeina. Vaikka muutoksilla tulee olemaan kauaskantoisia vaikutuksia paikalliseen elämään, aluekehitykseen ja saamelaisten oikeuksiin, puuttuvat nämä näkökulmat meneillään olevasta militarisaatio- ja maanpuolustuskeskustelusta. Tässä artikkelissa pyrin rakentamaan pohjaa pohjoismaiselle dekoloniaaliselle militarisaatiotutkimukselle, jossa huomio keskittyy erityisesti maan militaariseen käyttöön, militarisaation kolonialistiseen maantieteeseen sekä sen haastamiseen. Artikkelin lopussa syvennyn hetkeksi Etelä-Lapissa sijaitsevaan Rovajärven ampuma-alueeseen liittyviin muutoksiin ja kamppailuihin sekä Saamenmaalla keväällä 2024 järjestetyn mittavan Naton Nordic Response -sotaharjoituksen puitteissa nousseisiin kysymyksiin. Esitän, että Pohjois-Suomen militarisaatio etenee tällä hetkellä perustuen pitkälti perinteiseen tyhjän maan harhaan, joka piirtää alueesta kuvaa laajana ei-kenenkään maana, jossa riittää tilaa toimia. Seurauksena on kolonialismin historiasta tuttujen prosessien ja valtasuhteiden vahvistuminen: paikallisten ja saamelaisten äänten ja oikeuksien sivuuttaminen, asuttajakolonialistisen maan haltuunoton syveneminen sekä aluekehitys, joka heijastaa yhä kauempana määrittyviä intressejä ja tavoitteita paikallisen monimuotoisuuden ja kestävyyden sijaan.

Suomen Nato-jäsenyyden legitimointi menneisyyttä koskevien käsitysten näkökulmasta

2024-09-16T09:56:16+03:00

Artikkelissa tarkastellaan Suomen Nato-jäsenyysprosessin legitimiteetin rakentamista parlamentaarisessa keskustelussa ja kansalaisten käsityksissä historiapolitiikan näkökulmasta. Tarkastelu yhdistyy osaksi laajempaa keskustelua militarisaation ilmenemismuodoista suomalaisessa yhteiskunnassa ja militarisaation suhteesta demokraattisiin prosesseihin. Artikkeli laajentaa suomalaista militarismitutkimusta turvallisuus- ja puolustuspoliittisen päätöksenteon legitimointiin historiapolitiikan kautta. Artikkelissa vastataan kysymykseen siitä, miten menneisyyskäsityksillä on legitimoitu Suomen Nato-jäsenyyttä ja miten jaettu käsitys poliittisilla päättäjillä ja kansalla on ollut. Kysymykseen vastataan tarkastelemalla kahta toisiaan täydentävää aineistoa, jotka mahdollistavat historiakäsityksen tarkastelun yhtäältä poliittisen puheen ja toisaalta kansalaisten käsitysten tasolla. Aineistojen perusteella Suomen Nato-jäsenyys käsitettiin jatkumona Suomen kylmän sodan jälkeiselle ulko- ja turvallisuuspoliittiselle linjalle sekä jatkumona Venäjän ulkopoliittisen toiminnan historialle. Toisaalta Nato-prosessi nähtiin katkoksena Euroopan turvallisuuspoliittisessa kehityksessä.

Muistiinpanoja keväältä 2022

2024-11-08T18:16:38+02:00

Arkipäivän episodit

2024-08-27T15:29:40+03:00

Sukupuolittunut turvallisuus

2024-05-17T13:36:28+03:00

Artikkelissa tarkastellaan sukupuolen näkökulmasta Natoon liittyvää turvallisuuspoliittista mediakeskustelua Suomessa tammi–maaliskuussa 2022. Tarkemmin artikkelissa kysytään, kenen ääni kuului kansallista turvallisuutta koskevassa mediakeskustelussa ja miten sukupuolittunutta turvallisuutta tuotettiin mediassa kuukausina ennen Suomen päätöstä hakea Nato-jäsenyyttä. Artikkeli tukeutuu käsitteellisesti feministiseen turvallisuustutkimukseen ja menetelmällisesti sisällönanalyysiin ja kriittiseen diskurssianalyysiin. Artikkeli osoittaa, että median turvallisuuskeskustelussa vallitsi miesten yliedustus ja että turvallisuudella viitattiin ensisijaisesti uskottavaan sotilaalliseen pelotteeseen. Kansallista turvallisuutta käsiteltiin mediassa perinteisesti maskuliinisina ymmärrettyjen sotilaallisten, fyysisten ja rationaalisten käsitysten kautta. Näin ollen artikkeli esittää, että kuukausina ennen Suomen Nato-jäsenyyden hakemista suomalaisessa mediassa näytti vallitsevan puutteellinen ymmärrys kokonaisvaltaisesta turvallisuudesta, turvattomuudesta ja sukupuolten tasa-arvosta osana turvallisuutta.

Parolan panssarimuseo suomalaisen militarismin temppelinä

2024-04-30T16:15:46+03:00

Tässä katsausartikkelissa tarkastelemme Parolan panssarimuseon perusnäyttelyä sekä vuoden 2023 Taisteleva Ukraina – Venäjän virhearvio? -näyttelyä kriittisen militarismitutkimuksen ja kriittisen museotutkimuksen teoreettisissa viitekehyksissä. Nostamme esiin infrastruktuuriin kätkettyjä militaristisia käytäntöjä ja väitämme, että Parolan panssarimuseon voi ymmärtää militarismin temppelinä Duncan Cameronin (1971) klassisen määritelmän mukaan. Argumenttimme pohjautuu etnografisiin havaintoihimme kahdesta museovierailusta vuonna 2023 sekä vierailuiden pohjalta kirjoittamamme tekstin esiin nostamiin reaktioihin. Vierailujen aikana tarkastelimme muun muassa näytteillepanoa, tilankäyttöä, aihepiiriä, museon kasvatuksellista roolia ja museovieraita. Kysymme, miten Parolan panssarimuseo ylläpitää ja luo kansallismielistä historiakäsitystä militaristisia tarkoituksia varten. Artikkelissa pohditaan myös sitä, kuinka Venäjän valtion aseellista hyökkäystä Ukrainaan on käytetty Suomen militarisoinnin oikeuttamiseen ja viholliskuvan ylläpitämiseen. Miksi militarisaatioprosessit tunnistetaan muualla, mutta ei omassa yhteiskunnassa? Väitämme, että Parolan panssarimuseo ylistää sotaa ja sotateknologiaa, luo viholliskuvia, epäinhimillistää vihollista ja samaan aikaa rakentaa museoalueesta lapsille leikkisää ympäristöä. Tarkastellessamme median reaktioita Parolan panssarimuseoon liittyviin kriittisiin pohdintoihimme päädyimme johtopäätökseen, että museon päätehtävä ei ole ylläpitää demokraattista keskustelua vaan tuottaa autoritaarista mielikuvaa museon toiminnasta kansallisena temppelinä.

Militarismi Suomessa

2024-11-08T18:45:18+02:00