https://journal.fi/kosmopolis <p>Kosmopolis on Suomen rauhantutkimusyhdistyksen julkaisema monitieteinen rauhan-, konfliktin- ja maailmanpolitiikan tutkimuksen aikakauslehti. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Kosmopolis on erinomainen ikkuna alan tuoreimpaan tutkimukseen. Kosmopolis ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1993, mutta sitä voidaan pitää perillisenä Rauhaan tutkien -tiedotteelle (1971-1984) ja Rauhantutkimus-lehdelle (1985-1992).</p> Suomen rauhantutkimusyhdistys ry fi-FI Kosmopolis. Rauhan-, konfliktin- ja maailmanpolitiikan tutkimuksen aikakauslehti 1236-1372 <p><em><span style="font-weight: 400;">Kosmopolis </span></em><span style="font-weight: 400;">on avoin julkaisu, eli kaikki sisältö on saatavilla vapaasti ja maksutta.</span></p> <p><span style="font-weight: 400;">Käyttäjät saavat lukea, ladata, kopioida, jakaa, tulostaa, hakea tai linkittää artikkelien kokotekstejä tai käyttää niitä mihin tahansa lailliseen käyttötarkoitukseen ilman kustantajan tai tekijän lupaa. Lehdessä julkaistavien artikkeleiden ja muiden kirjoitusten tekijänoikeudet noudattavat Creative Commons Attribution 4.0 International -lisenssiä (CC BY 4.0). Lisenssistä löytyy lisätietoa osoitteesta </span><a href="https://creativecommons.org/licenses/by/4.0"><span style="font-weight: 400;">https://creativecommons.org/licenses/by/4.0</span></a><span style="font-weight: 400;">.</span></p> https://journal.fi/kosmopolis/article/view/142550 <p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on perinteisesti johdettu eliittilähtöisesti ilman merkittävää julkista keskustelua. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan vuonna 2022 ja Suomen liittyminen sotilas­liitto Natoon ovat kuitenkin muuttaneet näitä keskustelemattomuuden lähtökohtia. Päätöksentekoprosesseja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa luonnehtii kaikesta huolimatta edelleen konsensushakuisuus. Mielipidekyselyissä suurin osa suomalaisista antaa vuosi toisensa jälkeen tukensa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan nykyisille ratkaisuille. Deliberatiivinen demokratia korostaa avointa, tasa-arvoista ja järkiperäistä julkista harkintaa päätöksenteon kohteena olevista asioista. Tässä katsausartikkelissa tarkastelen deliberatiivisen demokratian soveltamismahdollisuuksia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, jossa julkisen tiedon saatavuus on nykyisen päätöksentekokulttuurin epäkohdista huolimatta parantunut. Deliberatiivinen demokratia tarjoaa mahdollisuuksia kriittiseen analyysiin mutta samalla myös ideoita kansalaisten aktiivisempaan osallistumiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskusteluissa sekä päätöksentekoprosesseissa.</p> Hannu Salomaa Copyright (c) 2024 Hannu Salomaa https://creativecommons.org/licenses/by/4.0 2024-12-23 2024-12-23 54 4 29 41 10.70483/kp.142550 https://journal.fi/kosmopolis/article/view/145803 <p>Tämä artikkeli tarkastelee Lähi-idän konfliktia kuvaamalla kolmea ilmiötä, jotka liittyvät sotilasmiehityksen alaisuudessa elävien palestiinalaisten päivittäiseen elämään Länsirannalla ja Gazassa. Ensimmäinen kytkeytyy veden ja muiden luonnonvarojen hallintaan. Palestiinalaisalueilla veden saatavuus alittaa kansainväliset minimisuositukset, ja juomaveden laatu on huono. Pohjavesien käyttöoikeudet Länsirannalla perustuvat Oslon sopimukseen, ja Gazan vaikea vedensaantitilanne liittyy 17 vuotta kestäneeseen sotilas- ja taloussaartoon. Palestiinalaishallinnot pyrkivät rajoituksista huolimatta takaamaan väestön vedensaannin muun muassa soveltamalla moderneja puhdistusmenetelmiä. Toiseksi kyse on Israelin sotaoperaatioissa käyttämien myrkkymetallien, kuten lyijyn, köyhdytetyn uraanin ja valkoisen fosforin, inhimillisistä seurauksista. Erityisesti raskaana olevien naisten terveys on vaarassa, ja myrkkymetalleille altistuminen on yhteydessä keskosuuden, synnynnäisten epämuodostumien ja varhaislapsuuden kehitysongelmien lisääntymiseen Gazassa. Kolmas tärkeä ilmiö on sotilasmiehityksen vastustaminen ja palestiinalaisten kansallinen itsenäisyystaistelu. Israel pyrkii nujertamaan vastarinnan kollektiivisten rankaisujen, pidätysten ja vangitsemisten avulla. Poliittiset vangit selviytyvät vankila- ja kidutuskokemuksista käyttämällä monipuolisia ideologisia, psykososiaalisia ja kulttuurisia selviytymiskeinoja. Artikkeli pyrkii syventämään ymmärrystä sotien ja miehitysten taloudellisista päämääristä, sotatoimien välttämättömyydestä osana tehokasta aseteollisuutta sekä konfliktin palestiinalaisen osapuolen tavoitteista.</p> Raija-Leena Punamäki-Gitai Copyright (c) 2024 Raija-Leena Punamäki-Gitai https://creativecommons.org/licenses/by/4.0 2024-12-23 2024-12-23 54 4 42 60 10.70483/kp.145803 https://journal.fi/kosmopolis/article/view/155354 <p>-</p> Lauri Hannikainen Copyright (c) 2024 Lauri Hannikainen https://creativecommons.org/licenses/by/4.0 2024-12-23 2024-12-23 54 4 61 68 10.70483/kp.155354 https://journal.fi/kosmopolis/article/view/145637 <p>Ihmisoikeudet ovat keskeinen osa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) arvoja ja koko sen olemassaolon perustaa. Ihmisoikeusnormiston lähtökohtana pidetään YK:n yleismaailmallista ihmisoikeuksien julistusta vuodelta 1948, yhdessä myöhemmin hyväksyttyjen kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien (engl. <em>International Covenant on Civil and Political Rights</em>, suom. KP-sopimus) sekä sosiaalisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimusten kanssa (engl. <em>International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights</em>, suom. TSS-sopimus). Ihmisoikeuksia määrittävä periaate on käsitys universalismista. Artikkelissa selvitetään, miten universalismia käytetään tai siihen viitataan ihmisoikeuksia koskevassa poliittisessa keskustelussa YK:ssa. Vaikka universalismin periaate on yleisesti hyväksytty, universalismin käsite on edelleen epämääräinen ja sitä käytetäänkin usein keskustelussa erilaisin merkityksin. Artikkelissa tarkastellaan ihmisoikeuskeskusteluja etenkin yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen yhteydessä 1940-luvun loppupuolella ja myöhemmin vuonna 2006 perustetun YK:n ihmisoikeusneuvoston yhteydessä. Valtioilla on tapana vedota joko suvereniteettiinsa tai erityisasemaansa ja samalla arvottaa tai olla noudattamatta ihmisoikeuksia tai niiden täytäntöönpanoa. Samanaikaisesti valtiot ovat sitoutuneet ihmisoikeuksien universalismin periaatteeseen ja ihmisoikeuksien edistämiseen sekä suojeluun kansainvälisesti, jolloin suvereenit valtiot ovat keskiössä. </p> Anna Kronlund Copyright (c) 2024 Anna Kronlund https://creativecommons.org/licenses/by/4.0 2024-12-23 2024-12-23 54 4 7 28 10.70483/kp.145637 https://journal.fi/kosmopolis/article/view/153305 Johanna Ketola Copyright (c) 2024 Johanna Ketola https://creativecommons.org/licenses/by/4.0 2024-12-23 2024-12-23 54 4 69 73 10.70483/kp.153305 https://journal.fi/kosmopolis/article/view/155357 <p>Pääkirjoitus <em>Kosmopolis</em>-lehden numeroon 4/2024.</p> Leena Vastapuu Anitta Kynsilehto Eeva Puumala Copyright (c) 2024 Leena Vastapuu, Anitta Kynsilehto, Eeva Puumala https://creativecommons.org/licenses/by/4.0 2024-12-23 2024-12-23 54 4 3 6 10.70483/kp.155357