Koulu ja menneisyys

Väitöskirjapolkuni: kohtalona aikuiskasvatus

Ahonen Kirsi — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Emeritusprofessori on huolissaan segregaatiosta ja pitkäjänteisyyden puutteesta, mutta uskoo silti koulutukseen - haastattelussa Risto Rinne

Arto Nevala — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Kirjoittajat

ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Rinnakkaisopetussuunnitelmasta yhteisöllisyyttä, osaamisen tunnistamista ja käytännön kokemusta yliopisto-opintojen ohessa

Virtanen Anne, Penttinen Leena — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Tässä artikkelissa kuvataan suomalaiselle koulutusjärjestelmälle vieraampaa toimintamuotoa, rinnakkaisopintosuunnitelmatoimintaa (extra-curricular activities). Toimintaa pilotoitiin Jyväskylän yliopistossa, jossa sen toteutusta seurattiin tutkimuksen avulla viisi vuotta. Kansainvälisten rinnakkaisopintosuunnitelmamallien mukaisesti suomalainen kokeilu perustui vapaaehtoistyön tekemiseen, mutta siihen kytkettiin mukaan ryhmäohjaus, joka tuki opiskelijan työskentelyä vapaaehtoistyöpaikassa ja auttoi opiskelijaa tunnistamaan kokeilun aikana kehittyvää osaamistaan. Pitkittäistutkimuksen aineisto kerättiin sekä haastatteluina että kyselylomakkeilla. Tulokset osoittavat, että rinnakkaisopintosuunnitelmakokeilu oli osallistujille merkityksellinen opiskelu- ja oppimiskokemus. Aluksi vapaaehtoistyö oli opiskelijoille harjoittelujen kaltainen opiskelu- ja oppimiskokemus. Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna kokeiluun kytketty vertaisryhmätoiminta virallisine tavoitteineen ja yhteisöllisine toimintamuotoineen nousi keskeiseen asemaan. Se tuki opiskelijan kehittymistä yksilöllisesti ja auttoi häntä tunnistamaan omaa osaamistaan. Toisaalta vertaisryhmätoiminnan merkitys etenkin yhteisöllisyyden kokemusten tarjoajana oli opiskelijoille tärkeä, ja näiden yhteisöllisyyden kokemusten merkitys opiskelijoille vain vahvistui ajan mittaan. Nämä vahvat yhteisöllisyyden kokemukset johdattavatkin keskustelemaan yksinäisyyden ja yhteisöllisyyden kokemuksista nykyisissä yliopisto-opinnoissa.

Ainereaali ja historian ja yhteiskuntaopin ylioppilaskirjoittajat

Sari Tillonen — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

J.A. Hollon sivistyskasvatusajattelu on yhä ajankohtaista

Matti Taneli — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Kasvatuksen historian ENSYklopedia: alan kirjallisuusluetteloista ja linkkisivustosta monipuoliseksi julkaisualustaksi

Juhani Tähtinen, Mika Perälä, Matti Taneli — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Vaikeita ja kiistanalaisia aiheita tutkimassa

Janne Säntti, Mikko Puustinen — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Valistuksen auringon alle

Alina Kuusisto — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Artikkelissa analysoidaan nykyisen Pohjois-Karjalan maakunnan alueella 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä käytyä oppikoulujen perustamiseen, laajentamiseen ja valtiollistamiseen liittynyttä julkista keskustelua. Keskustelu sijoittui ajankohtaan, jolloin suomenkielinen oppikoulujärjestelmä syntyi ja vähitellen laajeni eri puolille maata. Koulutusjärjestelmän kehittäminen liittyi kiinteästi suomalaisuusliikkeen tavoitteisiin ja kansallisvaltion rakentamiseen, mutta varsinainen aloitteellisuus ja toiminta yksittäisten oppikoulujen puolesta tapahtui alue- ja paikallistasolla. Pohjois-Karjalan ensimmäinen ja Suomen toinen suomenkielinen oppikoulu perustettiin Joensuuhun 1865. Artikkeli tarkastelee sitä, millaisena alueen ja valtion suhde näyttäytyy oppikoulukeskustelussa ja miten ajan keskeiset poliittiset käsitteet, kuten kansa, sivistys ja valtio, aineistossa ilmenevät. Lähteenä ovat pohjoiskarjalaisten toimijoiden sanomalehdistössä julkaistut kirjoitukset ja valtiopäivillä pitämät puheenvuorot, joita tulkitaan alueen- ja valtionrakentamisen konteksteissa. Artikkeli osoittaa, että koulutuspolitiikalla oli 1800-luvun jälkipuolella keskeinen merkitys alueellisen itseymmärryksen ja poliittisen tilan muodostumisessa. Tutkimusaluetta sidottiin sivistyksen kautta valtioon ja kansakuntaan etenkin 1870-luvun lopulta lähtien, mutta samalla korostettiin valtion vastuuta koulutusmahdollisuuksien alueellisesti tasapuolisessa kehittämisessä.

"Nyt olen häneen niin, niin ihastunut"

Matti Koivu, Mikko Puustinen — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Tässä artikkelissa tarkastellaan samansukupuolista ihastusta aikana, jolloin homoseksuaalisten tunteiden lääketieteellinen ja juridinen määrittely oli vasta muotoutumassa. Hämeenlinnalainen Linda Rantanen (s. 1871) on ihastunut voimistelun ja käsityön opettaja Fanny Stenrothiin, eikä tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä tai ajatella. Monipuolisen lähdeaineiston keskiössä on Lindan päiväkirja. Tapaus avaa ikkunan aihepiiriin, jota on käsitelty suomalaisessa historiankirjoituksessa vain vähän. Artikkelissa selvitetään, miten Linda Rantanen jäsensi omaa ihastustaan Fanny Stenrothiin, ja millaisia sosiaalisia ulottuvuuksia tämä ihastus sai 1880-luvun kouluympäristössä. Lisäksi tarkastelemme lyhyesti Lindan ja Fannyn tapauksen pedagogisia mahdollisuuksia.

Pääkirjoitus

Arto Nevala — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran toimintakertomus 2021

ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Demokratiakasvatuksen utopiat, toiveet ja lupaukset kohtaavat koulumaailman peruskallion

Sari Tillonen — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Lasten kaverisuhteiden jäljillä

Hannu Itkonen — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Oppikoululaisten rikokset ja rangaistukset

Mervi Kaarninen — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Onnistunut kasvatushistorian kokonaisesitys

Lauri Kemppinen — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200

Narratiivinen lähestymistapa kansalliseen muistiin ja muistikonflikteihin

Aleksi Marti — ma, 12 joulu 2022 00:00:00 +0200