Guggenheim Helsinki ja nykytaide-elitismin Eurooppa-keskeinen voima

Kirjoittajat

• Kalle Lampela Lapin yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.30670/kt.142013

Abstrakti

Guggenheim Helsinki -suunnitelma jakoi 2010-luvulla sekä poliitikkoja että kuvataidekentän toimijoita vastakkaisiin leireihin. Tiedotusvälineet seurasivat hankkeen vaiheita ja siihen liittyviä kannanottoja lähes päivittäin. Hanke nostatti vahvoja tunteita. Keskusteluissa maalattiin viholliskuvia ja mentiin henkilökohtaisuuksiin.

Museohankkeen vastustajien leirissä etenkin Helsingin kaupungin taidemuseon johtajaa Janne Gallen-Kallela-Siréniä kritisoitiin ankarasti. Tapaus Guggenheim rakentui vastakkainasettelulle. Hankkeen kannattajat leimattiin amerikkalaismielisiksi ja elitisteiksi, ja hankkeen vastustajat taas kategorisoitiin umpimielisiksi, nationalisteiksi ja amerikkalaisvastaisiksi. Aikalaisilla ei ollut helppoa tunnistaa tosiasioita tarkoitushakuisen viestinnän, vääristelyjen, oikaisujen, leimaamisten ja vaikutusyritysten joukosta. 

Guggenheim Helsinki -museohanke polarisoi poliitikkoja, kansaa ja taidepiirejä rajusti. Myös median murros loi puitteita kannanotoille. Lokaa heitettiin osapuolien niskaan suodattamattomasti blogeissa, sosiaalisessa mediassa, sanomalehtien kommenttipalstoilla ja internetin keskustelufoorumeilla. Myös radiossa ja televisiossa debatoitiin.

Guggenheim-museosta tehtiin kolme erilaista ehdotusta, joista jokainen tyrmättiin. Välillä kuitenkin näytti siltä, että museo rakennettaisiin.