”Mä puhun ei niin usein suomi”

Ruotsinsuomalaisten motivaatio ylläpitää ja kehittää omaa kieltään.

Artikkelissa tarkastelen Ruotsissa suomea puhuvien motivaatiota ylläpitää ja kehittää omaa suomen kielen taitoaan. Aineistona artikkelissa on haastateltu 17:a Etelä- ja Keski-Ruotsalaista suomen kielen puhujaa, joista noin puolet ovat keski- ja yläasteella opiskelevia nuoria ja puolet aikuisia. Sovellan eri motivaatioteorioista osia, joiden avulla pyrin kuvaamaan, vaikuttaako haastateltujen henkilöiden kielelliseen motivaatioon pyrkimys olla osa suomea puhuvien kieliyhteisöä Ruotsissa vai pohjautuuko heidän motivaationsa enemmän ulkoisiin tekijöihin, kuten urakehitykseen tai työn saamiseen tulevaisuudessa. Lisäksi tarkastelen, mitä tulevaisuudenodotuksia haastatelluilla on kielitaitojaan kohtaan sekä, miten he kuvailevat oman suomen kielensä kehitystä tai heikkenemistä. Tuloksista on nähtävissä ristiriitoja haastateltujen odotusten ja motivaation välillä. Koska eri motivaatioteoriat on yleensä kohdennettu toisen kielen oppijoiden motivaation tarkasteluun, problematisoin teorioiden käyttökelpoisuutta ja edustavuutta tutkittaessa monikielistä kontekstia ja perintökielten puhujien motivaatiota.