Kulttuurintutkimus

Mittaamisen mitta

2023-06-09T11:08:38+03:00

Tämä teemanumero pureutuu mittaamiseen ja siihen liittyviin teknologioihin kulttuurisena ilmiöinä. Kun mittaaminen ulottuu kaikille inhimillisen elämän osa-alueille, kulttuurintutkijoiden on syytä kysyä, mikä oikeastaan on mittaamisen mitta – ja minkälaisia mahdollisuuksia mittaamisen ja määrällistämisen yhteiskunnassa on luoda sijaa mittaamattomuuden kulttuureille.

Dataohjautuvaa terveydenhoitoa tarinoimalla tekemässä

2023-02-16T10:43:07+02:00

Dataohjautuvan terveydenhoidon lupausta ja mielikuvastoja koostetaan ja pidetään yllä kertomusten avulla. Kehkeytyvää teknologiaa koskevat lupaukselliset kertomukset eivät pelkästään esitä tulevaisuudenmaisemia vaan myös huolehtivat mielikuvastojen ylläpidosta ja edistävät teknologian juurruttamista. Tämä artikkeli on narratologinen analyysi suomalaisesta asiantuntijapuheesta, joka koskee kehittyneen datalouhintateknologian käyttöä terveydenhoidossa. Se osoittaa kertomusten täyttävän edellä mainitut ylläpito- ja edistämistehtävät suojelemalla datalouhinnan lupausta, antamalla tilaa ja joustavuutta tulevaisuutta koskevien mielikuvien muokkaamiselle sekä kytkemällä tulevaisuudennäkymät toimintaan ja käytäntöihin, jotka pyrkivät tekemään lupauksista totta. Artikkeli nostaa esiin kaksi tärkeää kerronnallista ainesosaa: kertomusrakenteen avoimuus on väline edistää datalouhintateknologian käyttöä terveydenhoidossa kutsumalla ammattilaisia ja muita asianosaisia mukaan innovaatiopyrintöön. Dataa syyllistävä kerronta puolestaan tarjoaa suojaa terveydenhoidon kannalta keskeneräiselle ja kehitysprosessissa olevalle teknologialle ja sen lupaukselle. Datan syyttäminen myös kantaa kerronnassa mukaan julkilausuttua tai implisiittistä vaatimusta terveydenhoidon organisaatioille ja ammattikäytännöille muuttua dataohjautuvuuden mukaisiksi.

Vammaistutkimus koulutuspoliittisia ja antikapitalistisia kyvykkyysoletuksia haastamassa

2023-02-14T13:12:02+02:00

Tässä artikkelissa tarkastelemme rinnakkain tulevaisuuteen suuntautuvan koulutuspoliittisen visioinnin ja autonomisen marxismin kykyoletuksia. Perustamme näkökulmamme kykyoletuksiin vammaistutkimukseen, erityisesti yhdysvaltalaisten vammaistutkijoiden Merri Lisa Johnsonin ja Robert McRuerin esittämään rampatieto-oppiin. Aineistoamme – digitalisaatiota käsitteleviä koulutuspoliittisia tekstejä ja autonomisen marxismin näkökulmasta työelämää tarkastelevia tutkimustekstejä – lähestymme kulttuurintutkimuksellisesta artikulaation teoriasta käsin. Analysoimme ensin oletuksia Opetushallituksen tuottamasta Osaaminen 2035 -raportista. Tämän jälkeen syvennämme analyysiamme tuomalla esiin yhteyksiä koulutuspoliittisten kykyoletusten ja autonomisen marxismin oletusten välillä. Esitämme, että nykyistä työelämää, jossa tarvitaan vaikeasti mitattavia yleisiä kykyjä, olisi helppoa analysoida soveltamalla autonomisen marxismin piirissä kehitettyä ideaa ihmisen yleisistä kyvyistä. Autonomisen marxismin mukaan yleiset kyvyt ovat oleellisia nykytaloudessa ja siksi riiston kohteita. Argumentoimme kuitenkin, että tällainen näkemys ei haasta kykyjen ideaa ja saattaa lopulta toimia antikapitalisia pyrkimyksiä vastaan.

Zombiuusliberalismin subjektin jäljillä

2023-04-05T12:59:54+03:00

Työhyvinvoinnin edistämisessä ovat viime vuosina yleistyneet valmennukset, joissa työntekijät havainnoivat omaa kehoaan digitaalisten mittalaitteiden avulla. Oman kehon mittaamisen on esitetty tuottavan uusliberaalia, laskelmoivaa ja itsevastuullista minuutta sekä siirtävän työelämän ongelmia yksilöiden hyvinvointiprojekteiksi. Toisaalta yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa on ehdotettu, että elämme ristiriitojen ja kriisien leimaamassa zombiuusliberalismissa tai siirtymässä kohti uusliberalismin jälkeistä aikaa, jossa myös subjekti voi rakentua uudella tavalla. Tutkimuksessa tarkastelen, millaisia murtumia uusliberaaliin subjektiviteettiin muodostuu työssään itsenmittaamista hyödyntävien työhyvinvointivalmentajien haastatteluissa. Itsen optimoinnin ja itsevastuullisuuden projekti asettuu vain vaivoin kuormittavaan työelämän arkeen. Uusliberaali minuus näyttäytyy haastatteluissa hauraana ja jännitteisenä, mutta kuitenkin tavoiteltavana ideaalina, jonka puolustaminen edellyttää valmentajilta retorista taituruutta. Työelämän kuormittavuus ja kriisit yhtäältä haastavat itsevastuullisuuden logiikkaa ja toisaalta perustelevat sen välttämättömyyttä. Jännitteisyys muistuttaa fragmentaarisen zombiuusliberalismin piirrettä, jossa uusliberalismin kriiseihin tarjotaan lääkkeeksi lisää uusliberalismia. Valmentajien työelämään kohdistama kritiikki osoittaa kuitenkin myös sen, ettei uusliberalisminkaan olosuhteissa syytä kuormittumiseen etsitä vain yksilöstä.

Sosiaalisen median hauraiksi mitatut subjektit

2023-02-14T13:05:04+02:00

Tässä artikkelissa tutkitaan sosiaalisen median mittaamisen teknologioita. Artikkeli kysyy, mitä nämä teknologiat – yhdessä inhimillisten toimijoiden kanssa – saavat aikaan suhteessa subjekteihin ja yksilöllisyyteen. Tutkimus paikantuu kaupalliseen sosiaaliseen mediaan ja siellä syntyneisiin uusiin työn muotoihin, erityisesti vaikuttajuuden käytäntöihin ja kokemuksiin. Metodologisena johtoajatuksena on jäljittää teoreettisesta näkökulmasta empiirisen tutkimuksen paljastamia katkoksia ja hiljaisuuksia.

Artikkeli kohdistaa huomion siihen, miten yksilöllisyyden ja subjektiuden tuottaminen sosiaalisessa mediassa on lähtökohtaisesti jännitteistä ja ristiriitaista sekä kokemuksellisella tasolla että taloudellisena tuotantona. Kokemuksellisella tasolla sosiaalinen media kutsuu esiin pakonomaista yksilöllisyyden esittämistä ja lupaa kokemusta omistavasta yksilöllisyydestä, jossa itsen voi laittaa tuottamaan. Samaan aikaan mittaamisen teknologiat ja niihin kytkeytyvät kilpailun ja vertailun käytännöt haurastavat kokemusta omasta yksilöllisyydestä ja sen arvosta. Sosiaalisen median taloudellinen logiikka vaatii subjekteja astumaan erilaisiin itsen kuratoinnin käytäntöihin, joiden avulla subjekteista voidaan uuttaa dataa, jota sosiaalisen median kaupalliset jätit myyvät eteenpäin. Digitaalisen kapitalismin prosessien näkökulmasta sosiaalisen median subjektit ja yksilöllisyydet näyttäytyvät osana massiivista datatuotantoa, jossa subjektien merkitys ei palaudu omistettuun tai omistavaan yksilöllisyyteen tai menestykselliseen henkilöbrändien luomiseen. Kun algoritmit punoutuvat osaksi sosiaalisen median käytännöllisiä ja taloudellisia infrastruktuureja, ne siis yhtäaikaisesti pakottavat esiin omistavaa yksilöllisyyttä ja haurastavat ja hajottavat sitä.

Sosiaalisen median tutkija ja houkuttelevat numerot

2022-12-22T13:26:19+02:00

Metriikat ovat oleellinen osa sosiaalisen median kulttuuria ja sieltä ladattavia tutkimusaineistoja. Ne ovat ihmistoiminnan digitaalisia jälkiä, jotka kuvaavat yksittäisen käyttäjän tai käyttäjäjoukkojen toimintaa digitaalisissa palveluissa ja samalla tuottavat mitattavan representaation sosiaalisesta toiminnasta. Kuten kaikkea numeerista tietoa, myös sosiaalisen median metriikoita määrittää objektiivisuuden aura. Niiden käyttö on performatiivista eli todellisuutta tuottavaa ja edistää yhteismitattavuuden logiikkaa. Metriikat ovat kuitenkin sosioteknisessä prosessissa syntynyttä kulttuurista varantoa, joka tuotetaan jossakin kontekstissa, ja jota muovataan ja tulkitaan sen elinkaaren ajan. Tämä katsaus pohtii sosiaalisen median metriikoiden merkitystä ja käyttöä tieteellisessä analyysissä, ja kannustaa tutkijoita suhtautumaan numeroihin sosioteknisinä konstruktioina; suhtautumalla niihin kriittisellä otteella ja pyrkimällä ymmärtämään sitä sosioteknistä kontekstia, jossa ne ovat syntyneet.

Digitaalisen hyvinvointivaltion jäljillä

2023-01-04T13:46:57+02:00

English abstracts

2023-06-20T09:30:23+03:00

English abstracts