Kulttuurintutkimus

Väkivallan kokemus ja traumaattinen muisti nykyproosassa

Riitta Jytilä — 2024-06-20

Pohdin artikkelissa väkivallan kokemusta ja sen traumatisoivuutta sekä trauman yhteiskunnallisia syntymekanismeja Susanna Hastin ja Iida Rauman teoksissa. Trauman merkitykset ovat viime vuosikymmeninä laajenneet koskemaan yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden kysymyksiä ja traumatietoisuus on laajentunut. Lähestyn tutkimuskohteitani traumakirjallisuutena ja kysyn yhtäältä, miten traumatisoivan väkivallan käsittely avaa yksityisen ja julkisen välille asetettuja rajoja ja odotuksia näissä kahdessa teoksessa. Trauman yhteiskunnallisen merkittävyyden ohella nostan esiin teokset niiden estetiikan kannalta: miten juuri kirjallisuuden kieli ja kerronta mahdollistavat trauman käsittelyn ja käsitteellistämisen?

Tutkimukseni nivoutuu feministisen ja kriittisen traumatutkimuksen kenttään. Hyödynnän artikkelissa ajatusta traumasta ”sotkeutuvana objektina”, jossa kohtaavat erilaiset poliittiset, taloudelliset, kulttuuriset ja psykologiset ulottuvuudet ja intressit.

Teokset käsittelevät väkivallan kokemusta, mutta myös problematisoivat kokemuksen totuutta intiimiytenä, yksityisen ihmisen totuutena. Ne osoittavat, että olemme osa laajempaa verkostoa, jossa oma kokemus on aina suhteessa myös muiden haavoittuvuuteen. Todistajahahmon luominen, metaforat ja viittaukset toisiin teksteihin mahdollistavat osaltaan kokemusten jakamisen. Luen teoksia esimerkkeinä kehityskulusta, jossa kaunokirjallisuus, mielenterveystyö ja yhteiskunnallinen muutos nivoutuvat monin tavoin yhteen.

“Antakaa mun mennä, itse perkeleeni kesytän”

Heidi Kosonen — 2024-06-20

Stigmatisoituna ja vaiettavaksi koodattuna kuolemana itsemurha on aiheena tabuluonteinen etenkin silloin, kun se ei asetu keskustelun kohteeksi abstraktina aiheena tai tieteellisen tiedonintressin lähteenä. Henkilökohtaisella tasolla itsemurhasta tai itsemurhahalusta puhumiseen vaikuttavat myös sukupuolittuneet normit, ja se onkin ollut historiallisesti yleisempi miesten kuolemaan johtavana tekona. Tarkastelemme tässä artikkelissa, miten itsemurhasta ja itsemurhahalusta puhutaan ja millaisia merkityksiä ja diskursseja sen ympärille rakennetaan suomalaisessa rap-musiikissa. Olemme kiinnostuneita erityisesti siitä, 1) millaisiin tekijöihin ja motiiveihin omaehtoinen kuolema kytketään, 2) kenen itsemurhasta tai itsemurhahalusta artistien lyriikoissa puhutaan, sekä siitä 3) miten itsemurhaa käsitellään – eli itsemurhaan liitettävästä sävystä ja sanomasta. Aineistomme koostuu yhteensä 38 suomalaisesta rap-kappaleesta, joita on tarkasteltu diskurssianalyysin keinoin ja luokiteltu sumean luokittelun periaatteella. Analyysissa tarkastellaan yhtäältä holistisia ja itsemurhan sosiaalisia tai sosiologisia syitä painottavia kappaleita, toisaalta surevan läheisen näkökulmaa korostavia kappaleita ja omakohtaisesta itsemurha(halu)sta kertovia kappaleita, sekä kolmanneksi stigmatisoivia tai tsemppaavia ja karnevalistisia ja yhteiskuntakriittisiä kappaleita. Tarkasteluamme motivoivat rap-musiikin erityislaatuiset, myös sukupuolittuneet tarjoumat tabuluonteisten aiheiden käsittelylle tilanteessa, jossa aiempi rap-tutkimus on pitkälti keskittynyt itsemurhien syy-seuraussuhteita kartoittavaan tutkimukseen laadullisen, ilmiötä syvällisemmin ymmärtävän tutkimuksen sijaan.

Eskatologinen populismi ja väestönvaihtomyytti

Toni Saarinen — 2024-06-20

Myyteillä on merkittävä asema tiedonvälityksessä, maailmankuvien muotoutumisessa ja ideologioiden ajamisessa myös modernina aikana. Ne eivät ilmene vain uskonnollisina kertomuksina vaan laajemmin poliittisina ja maallisina puheen tapoin, jotka kertovat arkea laajemmasta todellisuudesta. Monia pitkäisempiä myyttisiä ajatuksia hyödyntävä eskatologinen populismi merkitsee ideologian ja kielenkäytön yhdistelmää, jonka osana populistit esittävät ”oman kansan” olevan jatkuvan ja alati pahenevan eksistentialistisen uhan kohde. Tällaiset näkemykset, ja populismi ylipäätään, nivoutuvat usein yhteen salaliittoihin perustuvien myyttien kanssa. Esittelen artikkelissani eskatologisen populismin käsitteen ja ne keskeiset ominaisuudet, jotka sitä määrittävät. Tutkin, kuinka eskatologia ilmenee nykyisen oikeistopopulismin nativistisessa mytologiassa, ja mitkä ovat sen lähtöoletukset maailmasta ja populistisesti rakennetusta ”kansasta”. Demonstroin eskatologisen populismin myyttisten diskurssien monikäyttöisyyttä käyttäen tapausesimerkkinäni ”The Great Replacementia” eli suomeksi väestönvaihtomyyttiä. Sen ydinsanoman mukaan pahantahtoinen ”eliitti” pyrkii salassa korvaamaan Euroopan ”valkoiset kansat” varsinkin Lähi-Idästä tulevilla maahanmuuttajilla. Väestönvaihtomyytti esiintyy maltillisempien populistipoliitikkojen puheissa usein vain epämääräisinä vihjauksina, mutta äärimmäisessä muodossaan se on muuttunut väkivaltaiseksi toiminnaksi johtaen esimerkiksi Uudessa-Seelannissa Christchurchin massamurhaan vuonna 2019. Väestönvaihtomyytti on tuore käsite, mutta sen taustalla vaikuttavat lukuisat kauan säilyneet maailmanselitykset. Kehityskulku kohti populistien maailmanloppua rakentuu myyttien vahvan perinteisyyden, yhteisöllisyyden ja symbolisuuden varaan.

Kolonialismin kertomuksesta saamelaisten moniäänisiin historioihin

Kaisa Ahvenjärvi — 2024-06-20

Veli-Pekka Lehtola, Entiset elävät meissä. Saamelaisten historiat ja Suomi. Gaudeamus 2022. 383 s.

Luovia menetelmiä monitieteiseen ympäristötutkimukseen

Aino-Kaisa Koistinen — 2024-06-20

Luontosuhteiden luonto. Taiteentutkimuksen ja ekologian näkökulmia. Toim. Heidi Björklund, Kaisa Hiltunen, Jenna Purhonen, Minna Rainio, Nina Sääskilahti & Antti Vallius. Nykykulttuuri 2022. 368 s.

English abstracts

Lehden toimitus — 2024-06-20

English abstracts

Yhteisö ja uskomukset tekoälyjen aikakaudella

Katja Valaskivi — 2024-06-20

Teksti perustuu uskonnon- ja mediatutkimuksen professori Katja Valaskiven 31.5.2024 Helsingin yliopistossa pitämään juhlaluentoon.

Tarvitsemme tilastojen luomaa tietopohjaa

Maarit Jaakkola — 2024-06-20

Valtionhallinto säästää, ja joukko Tilastokeskuksen tuottamia tilastoja on ehdotettu alustavissa suunnitelmissa lakkautuslistalle. Leikkuriin ovat joutumassa kulttuuri- ja joukkoviestintätilastot sekä harvemmin tuotettava vapaa-aikatutkimus. Perusteena juuri kulttuuri-, vapaa-aika- ja mediatilastojen lakkauttamiselle on, etteivät nämä tilastot ole lakisääteisiä. Yhteensä kahdeksan ei-lakisääteisen tilaston lakkauttamisella tavoitellaan noin 200 000 euron säästöä. Edellisen kerran tilastojen tulevaisuus oli vaakalaudalla 2010-luvulla valtiontalouden säästökuurin aikaan.