Kulttuurintutkimus

Karjalaisinformanttien tarkoituksellinen vaikeneminen

Elina Niiranen — 2025-03-01

In the article, I examine the field research conducted by linguist Pertti Virtaranta in Soviet Karelia. I reflect on the societal context behind the interviews and its essential impact on interaction. As a researcher, I make interpretations of reasons for certain subjects silenced in interviews. The difficult position of interviewees as an ethnic minority and the hard experiences they had gone through recently, were no allowed to discuss publicly. In the background there was also the research orientation, which was built on the basis of the paradigm of the dialect studies in 1960´s. The idea of the dialect as a permanent and regional phenomenon was in the background of Virtaranta´s work. The material of my research is based on a variety of field material collected by Virtaranta in 1968´s fieldwork in Northern parts of Soviet Karelia. The main research goal in the field work was to collect material suitable for dialect research. Virtaranta was especially interested in Karelian languages and wanted to record free narration of Karelian speakers. The position of Karelians and everyday life in the 1960s, were not in the focus of the interviews. The field materials Virtaranta had collected, are still very useful for culturally and linguistically oriented researchers. My goal in this article is to describe the limitations and circumstances that influenced the creation of the materials.

Ruumiillinen poikkeavuus ja ruumiillinen esittäminen nganasanien śükśe-perinteessä

Kaisla Kaheinen — 2025-03-01

Artikkelin aiheena on ruumiillisuuden tematiikka Pohjois-Siperiassa Taimyrin niemimaalla elävän nganasanikansan suullisessa śükśe-perinteessä ja kehonkieli ilmaisukeinona osana perinteeseen kuuluvan tekstin esitystä. Nganasanien śükśe-perinne käsittelee myyttistä kansaa, jonka sanotaan eläneen aiemmin Taimyrillä mutta hävinneen sittemmin, sekä kyseisen kansan jäsenten kohtaamisia nganasanien kanssa. Śükśe-ihmiset kuvataan perinteessä tavoiltaan ja ruumiiltaan poikkeuksellisina ”toisina” usein humoristiseen sävyyn. Artikkelini poikkeaa aiemmasta tutkimuksesta, jossa perinnettä on tarkasteltu lähinnä mytologisoituneena historiana ja sen on katsottu viittaavan suoraan Taimyrin niemimaan esihistoriallisiin väestöihin. Tarkastelen śükśe-kertomuksen toisintoa, joka on videoitu Ust-Avamin kylässä Taimyrin niemimaalla vuonna 1996. Analysoimalla esiintyjän kehonkieltä osoitan, kuinka eleet nivoutuvat osaksi kerrontaa ja tekstin ruumiillisen tematiikan käsittelyä. Eleitten avulla kertoja voi elävöittää ja korostaa haluamiaan kohtia kerronnassa muuttamalla fyysisen tilan, siihen sisältyvien esineitten ja oman kehonsa kerronnan välineiksi, joihin myyttinen tila ja aika heijastuvat.

Meidän jälkeemme hiljaisuus

Janne Saarikivi — 2025-03-01

Artikkeli käsittelee kielten kuolemisen problematiikkaa kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Erityisesti kiinnitetään huomiota kielten funktioiden muutokseen. Pyrin asettamaan kielitieteessä käytävän keskustelun vähemmistökielten kuolemasta kulttuuriseen ja sosiaaliseen kontekstiin, ja pohdin kielten yhteiskunnallisten tehtävien muutosta (post)modernisoituvissa yhteisöissä. Yhteiskuntien muuttuessa ravinnontuottamiseen orientoituneista paikallisista yhteisöistä ylipaikallisiksi ja globaaliksi "semioteollisiksi" yhteisöksi myös kieli muuttuu kommunikaatiovälineestä työvälineeksi ja lisäarvoa tuottavaksi tuotteeksi.

Lampinsaaren Kaivoshovi

Taina Saarikivi — 2025-03-01

Tutkin artikkelissa Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevan entisen kaivoskylä Lampinsaaren monisukupolvisten asukkaiden ajatuksia ja kokemuksia kylän vaienneista äänimaisemista, ja erityisesti kylän laitamilla raunioituvasta monitoimitalo Kaivoshovista. Teoreettinen viitekehys asettuu äänimaisematutkimuksen, kulttuurisen äänentutkimuksen ja muistitietotutkimuksen risteymäkohtiin. Artikkelin pääasiallisena aineistona ovat etnografiset haastattelut ja Kaivoshovissa tekemäni äänitallenne.

Lampinsaaressa toimi Outokumpu Oyj:n sinkkikaivos vuosina 1952-1992. Kaivoksen lakkauttamisen jälkeen kylä autioitui ja hiljeni. Tällä hetkellä kylässä on entisen yli tuhannen ihmisen sijasta vain kolmisensataa asukasta ja kaikki palvelut on poistettu.

Kylässä toiminut yhteisöllisyyden ja sosiaalisen elämän keskus Kaivoshovi rapistuu nykyisin sijoilleen, ja aiheuttaa kyläläisissä surua ja ristiriitaisia tunteita. Analysoin haastatteluissa kuulemiani muistoja ja kertomuksia Kaivoshovista sekä äänitallenteella kuulemaani ääänekästä hiljaisuutta suhteessa raunioituvien talojen kulttuurisiin merkityksiin ja Kaivoshovin sonus lociin, äänelliseen paikan tuntuun.

Hiljaisuuksien rispaantuvilla reunoilla

Taina Saarikivi — 2025-03-01

Kulttuurin tutkimuksen kentillä hiljaisuus on meluisa tutkimusteema. Hiljaisuuden käsite sisältää jo itsessään kovaäänisesti särähteleviä viittauksia hiljentämiseen, vaikenemiseen ja vaientamiseen. On selvää, että jos esimerkiksi ajattelun tapoja, kokemuksia, mielipiteitä, kieliä, maailmankuvia tai paikallisia traditioita vaiennetaan erilaisissa vallankäytön prosesseissa, valtava määrä moninaista kulttuuria mykistetään. Toisaalta vaientaminen voi aiheuttaa näennäisen äänettömiä vastaansanomisen eleitä ja akteja – kokonaisia uusia vastaanpanemisen ruumiillisia ja materiaalisia muotoja. Vaikeneminen ja vaientaminen synnyttävät levotonta hiljaisuutta, joka kutsuu tutkimaan lisää, kysymään ja kyseenalaistamaan.

English abstracts

Lehden toimitus — 2025-03-01

English abstracts