Kulttuurintutkimus

Karjalaisinformanttien tarkoituksellinen vaikeneminen

Elina Niiranen — Sat, 01 Mar 2025 00:00:00 +0200

Artikkelissa tarkastelen kielentutkija Pertti Virtarannan tekemää kenttätutkimusta Neuvosto-Karjalassa ja sen taustalla olevaa yhteiskunnallista kontekstia. Teen tulkintoja siitä, miksi tietyistä aiheista vaiettiin haastatteluissa. Pohdin tilanteellista puhetta suhteessa siihen todellisuuteen, jossa haastateltavat elivät. Keskeisinä tarkastelun kohteina ovat ne aihepiirit ja ihmisten elämään vaikuttaneet olosuhteet, joista haastatteluissa vaietaan. Taustalla on haastateltavien hankala asema etnisenä vähemmistönä sekä kokemukset, joista ei ollut mahdollista keskustella julkisesti tuon ajan Neuvostoliitossa. Pohdin myös tutkimusorientaatiota, joka rakentui aikansa kielentutkimuksen paradigman pohjalle ja suuntasi ymmärtämään kielen vähemmän tilanteellisena ilmiönä. Tutkimukseni aineisto pohjautuu Virtarannan keräämään monipuoliseen kenttäaineistoon vuoden 1968 Neuvosto-Karjalasta. Virtarannan keskeisimpänä tutkimustavoitteena oli tallentaa karjalan sanakirjaan sopivaa materiaalia. Virtaranta oli kiinnostunut karjalan kielestä ja halusi taltioida vapaata kerrontaa. Karjalaisten asema ja arkipäivä 1960-luvun Neuvostoliitossa eivät olleet haastattelujen fokuksessa. Lähihistoria on aineistossa vaientunut. Tutkimukseni valottaa niitä reunaehtoja, jotka sanelivat tutkimusaineistojen muodostumista. Virtarannan aineistot ovat tärkeitä nykytutkimuksellekin, mutta on hyvä olla tietoinen niiden muodostumiseen vaikuttaneista rajoitteista.

Ruumiillinen poikkeavuus ja ruumiillinen esittäminen nganasanien śükśe-perinteessä

Kaisla Kaheinen — Sat, 01 Mar 2025 00:00:00 +0200

Artikkelin aiheena on ruumiillisuuden tematiikka Pohjois-Siperiassa Taimyrin niemimaalla elävän nganasanikansan suullisessa śükśe-perinteessä ja kehonkieli ilmaisukeinona osana perinteeseen kuuluvan tekstin esitystä. Nganasanien śükśe-perinne käsittelee myyttistä kansaa, jonka sanotaan eläneen aiemmin Taimyrillä mutta hävinneen sittemmin, sekä kyseisen kansan jäsenten kohtaamisia nganasanien kanssa. Śükśe-ihmiset kuvataan perinteessä tavoiltaan ja ruumiiltaan poikkeuksellisina ”toisina” usein humoristiseen sävyyn. Artikkelini poikkeaa aiemmasta tutkimuksesta, jossa perinnettä on tarkasteltu lähinnä mytologisoituneena historiana ja sen on katsottu viittaavan suoraan Taimyrin niemimaan esihistoriallisiin väestöihin. Tarkastelen śükśe-kertomuksen toisintoa, joka on videoitu Ust-Avamin kylässä Taimyrin niemimaalla vuonna 1996. Analysoimalla esiintyjän kehonkieltä osoitan, kuinka eleet nivoutuvat osaksi kerrontaa ja tekstin ruumiillisen tematiikan käsittelyä. Eleitten avulla kertoja voi elävöittää ja korostaa haluamiaan kohtia kerronnassa muuttamalla fyysisen tilan, siihen sisältyvien esineitten ja oman kehonsa kerronnan välineiksi, joihin myyttinen tila ja aika heijastuvat.

Meidän jälkeemme hiljaisuus

Janne Saarikivi — Sat, 01 Mar 2025 00:00:00 +0200

Artikkeli käsittelee kielten kuolemisen problematiikkaa kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Erityisesti kiinnitetään huomiota kielten funktioiden muutokseen. Pyrin asettamaan kielitieteessä käytävän keskustelun vähemmistökielten kuolemasta kulttuuriseen ja sosiaaliseen kontekstiin, ja pohdin kielten yhteiskunnallisten tehtävien muutosta (post)modernisoituvissa yhteisöissä. Yhteiskuntien muuttuessa ravinnontuottamiseen orientoituneista paikallisista yhteisöistä ylipaikallisiksi ja globaaliksi "semioteollisiksi" yhteisöksi myös kieli muuttuu kommunikaatiovälineestä työvälineeksi ja lisäarvoa tuottavaksi tuotteeksi.

Lampinsaaren Kaivoshovi

Taina Saarikivi — Sat, 01 Mar 2025 00:00:00 +0200

Tutkin artikkelissa Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevan entisen kaivoskylä Lampinsaaren monisukupolvisten asukkaiden ajatuksia ja kokemuksia kylän vaienneista äänimaisemista, ja erityisesti kylän laitamilla raunioituvasta monitoimitalo Kaivoshovista. Teoreettinen viitekehys asettuu äänimaisematutkimuksen, kulttuurisen äänentutkimuksen ja muistitietotutkimuksen risteymäkohtiin. Artikkelin pääasiallisena aineistona ovat etnografiset haastattelut ja Kaivoshovissa tekemäni äänitallenne.

Lampinsaaressa toimi Outokumpu Oyj:n sinkkikaivos vuosina 1952-1992. Kaivoksen lakkauttamisen jälkeen kylä autioitui ja hiljeni. Tällä hetkellä kylässä on entisen yli tuhannen ihmisen sijasta vain kolmisensataa asukasta ja kaikki palvelut on poistettu.

Kylässä toiminut yhteisöllisyyden ja sosiaalisen elämän keskus Kaivoshovi rapistuu nykyisin sijoilleen, ja aiheuttaa kyläläisissä surua ja ristiriitaisia tunteita. Analysoin haastatteluissa kuulemiani muistoja ja kertomuksia Kaivoshovista sekä äänitallenteella kuulemaani ääänekästä hiljaisuutta suhteessa raunioituvien talojen kulttuurisiin merkityksiin ja Kaivoshovin sonus lociin, äänelliseen paikan tuntuun.

Hiljaisuuksien rispaantuvilla reunoilla

Taina Saarikivi — Sat, 01 Mar 2025 00:00:00 +0200

Kulttuurin tutkimuksen kentillä hiljaisuus on meluisa tutkimusteema. Hiljaisuuden käsite sisältää jo itsessään kovaäänisesti särähteleviä viittauksia hiljentämiseen, vaikenemiseen ja vaientamiseen. On selvää, että jos esimerkiksi ajattelun tapoja, kokemuksia, mielipiteitä, kieliä, maailmankuvia tai paikallisia traditioita vaiennetaan erilaisissa vallankäytön prosesseissa, valtava määrä moninaista kulttuuria mykistetään. Toisaalta vaientaminen voi aiheuttaa näennäisen äänettömiä vastaansanomisen eleitä ja akteja – kokonaisia uusia vastaanpanemisen ruumiillisia ja materiaalisia muotoja. Vaikeneminen ja vaientaminen synnyttävät levotonta hiljaisuutta, joka kutsuu tutkimaan lisää, kysymään ja kyseenalaistamaan.

English abstracts

Lehden toimitus — Sat, 01 Mar 2025 00:00:00 +0200

English abstracts