Kirjoittajan ohjeet

Sisällys

Yleisiä ohjeita

Tekstityypit ja enimmäispituudet

Vertaisarvioitava artikkeli
Katsausartikkeli
Kirja-arvio, essee ja tiedeuutinen

Käsikirjoituksen muotoileminen

Tekninen muotoileminen
Kirjoitustyyli ja oikeinkirjoitus
Lähdeviitteiden merkitseminen tekstiin
Lähdeluettelon muotoileminen

Toimitusprosessi ja julkaisuaikataulu

Tekijänoikeudet ja uudelleenkäyttö

 

Yleisiä ohjeita

Kulttuurintutkimus-lehden lukijakunta koostuu useiden tieteenalojen tutkijoista ja muista kiinnostuneista lukijoista. Pohdi, mitä lukija haluaa aiheesta tietää tai mikä ei ole toisen alan tutkijalle itsestäänselvää. Avaa käyttämäsi käsitteet sekä esittele lyhyesti keskeisimmät tutkijat ja tutkimukset, joihin tekstissäsi viittaat. Pyri löytämään tai keksimään vieraskielisille käsitteille suomenkieliset vastineet. Kiinnitä huomiota argumentaation loogiseen kulkuun sekä myös ymmärrettävään ja kiinnostavaan ilmaisuun.

Noudata tekstityypin mukaisia ohjeita huolellisesti. Jos teksti ei vastaa lehden tyyliohjeita tai vaadittuja oheistekstejä puuttuu, teksti palautetaan kirjoittajalle korjattavaksi jo ennen varsinaiseen toimitusprosessiin ottamista.

Tekstityypit ja enimmäispituudet

Vertaisarvioitava artikkeli

Vertaisarvioitava artikkeli on tieteellinen teksti, joka käsittelee jotakin selkeästi rajattua aihetta, kysymystä tai ongelmaa. Lähestymistapa voi olla empiirinen, metodologinen tai teoreettinen. Vertaisarvioitavan artikkelin rakenne koostuu seuraavista osista: pääotsikko, (alaotsikko), ingressi, väliotsikoilla jaoteltu leipäteksti, (loppuviitteet), (aineistoluettelo) ja lähteet.

Hyvässä artikkelissa on yleensä yksi selkeä tutkimuskysymys, joka esitellään artikkelin alussa. Hyvän artikkelin tunnistaa siitä, että siinä myös vastataan kysymykseen. Tutkimusongelma tulee kontekstualisoida aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla. Artikkelissa tulee myös esitellä tutkimuksen metodologiset valinnat. Tulosten käsittelyn jälkeen artikkelin viimeisessä osiossa vedetään yhteen jo sanottua ja esitellään tutkimustulosten pohjalta laaditut johtopäätökset.

Vertaisarvioitavan artikkelin pituus on 4 000–7 000 sanaa sisältäen lähdeluettelon mutta ei mukana lähetettäviä oheistekstejä. Artikkelin mukana lähetetään kirjoittajaesittely (enintään 50 sanaa), ingressi eli johdantokappale (enintään 50 sanaa), suomenkielinen abstrakti (150–200 sanaa) sekä englanninkielinen abstrakti ja otsikko (yht. 150–200 sanaa).

Katsausartikkeli

Katsausartikkeli on tutkimusartikkelia lyhyempi teksti, jossa käsitellään jotain kulttuurintutkimuksen alan olennaista teemaa aikaisempaan tutkimukseen tukeutuen. Katsauksen lähestymistapa voi olla myös metodologinen, teoreettinen tai aineistoa esittelevä. Katsausartikkelit eivät käy läpi tieteellistä vertaisarviointia, vaan ne arvioidaan lehden toimituksessa.

Katsausartikkelin pituus on 2 000–4 000 sanaa sisältäen lähdeluettelon mutta ei mukana lähetettäviä oheistekstejä. Katsausartikkelin mukana lähetetään kirjoittajaesittely (enintään 50 sanaa), ingressi eli johdantokappale (enintään 50 sanaa) sekä suomenkielinen abstrakti (150–200 sanaa).

Kirja-arvio, essee ja tiedeuutinen

Kirja-arvio esittelee ja erittelee uutta tai muuten kulttuurintutkimuksen keskusteluiden huomionarvoista kirjallisuutta. Arvio voi kohdistua yhteen tai useampaan teokseen. Kirja-arvioista tulee sopia lehden päätoimittajan kanssa ennen lähettämistä. Kirja-arvion pituus on enintään 1 000 sanaa. Kirja-arvion alkuun otsikon jälkeen merkitään arvioitavan teoksen tiedon seuraavasti: Stuart Hall, Mitä on tekeillä? Esseitä vallasta, uusliberalismista ja monikulttuurisuudesta. Toim. Mikko Lehtonen & Olli Löytty. Vastapaino 2019. 273 s. Arvion mukana lähetetään arvioijan esittely (enintään 50 sanaa).

Essee on tiiviisti argumentoitu omaääninen kirjoitus, joka voi olla tyyliltään, näkökulmaltaan ja rakenteeltaan vapaamuotoisempi kuin artikkeli. Esseen tulee liittyä selkeästi Kulttuurintutkimus-lehden kannalta olennaisiin teemoihin ja keskusteluihin. Esseen enimmäispituus on 2 000 sanaa sisältäen lähdeluettelon mutta ei mukana lähetettäviä oheistekstejä. Esseen mukana lähetetään kirjoittajaesittely (enintään 50 sanaa) sekä ingressi eli johdantokappale (enintään 50 sanaa).

Tiedeuutiset-osiossa julkaistaan keskusteluja ja puheenvuoroja tieteestä ja tutkimuksesta, tapahtumaraportteja (esimerkiksi konferensseista ja seminaareista), tutkijahaastatteluja sekä uusien ja merkittävien tutkimushankkeiden, tieteellisten seurojen ja verkostojen esittelyjä. Tapahtumista raportoidessa tulee välttää luettelomaisuutta ja kertoa mieluummin oma pohdiskeleva näkemys tapahtuman sisällöstä. Tutkijahaastattelussa voidaan esimerkiksi tuoda esille haastateltavan kiinnostavia tutkimusaiheita, tutkimuksellisia argumentteja ja tieteellisiä saavutuksia. Kulttuurintutkimukseen kiinnittyvien tutkimushankkeiden, tieteellisten seurojen ja verkostojen esittelyssä kerrotaan niiden lähtökohdat ja taustat, tavoitteet, toimintatavat ja keskeiset toimijat sekä yhteystiedot. Tiedeuutiset-osiossa julkaistavien tekstien enimmäispituus on 2 000 sanaa.

Kirja-arviot, esseet ja tiedeuutiset arvioidaan lehden toimituksessa.

Käsikirjoituksen muotoileminen

Tekninen muotoileminen

  • Käytä fonttikokoa 12, riviväliä 1,5 ja tavanomaisia marginaaleja.
  • Älä käytä sisennystä uuden kappaleen alussa.
  • Älä käytä mitään erikoismuotoiluja kursivointia lukuunottamatta.
  • Kursivointia käytetään:
    • kokonaisten teosten (kirjat, elokuvat, albumit) nimissä.
    • ei-suomenkielisissä sanoissa.
    • epätavanomainen käsite ensimmäistä kertaa mainittaessa.
  • Käytä suoria lainauksia säästeliäästi. Suomenna kaikki lainaukset.
  • Erota yli kahden virkkeen mittaiset lainaukset omaksi kappaleekseen.
  • Teksteissä voidaan käyttää loppuviitteitä; ei alaviitteitä. Käytä loppuviitteitä harkitusti – tekstin tulee olla ymmärrettävissä myös ilman niitä. Älä käytä tekstinkäsittelyohjelman viitetoimintoa, vaan kirjoita loppuviitteet tavallisena tekstinä tekstin loppuun otsikon “Viitteet” alle. Merkitse viitteiden paikka tekstiin hakasuluissa olevalla numerolla näin: [1]
  • Merkitse kuvien, kuvioiden ja taulukoiden paikat tekstiin seuraavasti: [KUVA 1]. Nimeä tiedostot merkintöjä vastaavasti (esim. Kuva1.png).
  • Käytä vain kaksinkertaisia lainausmerkkejä (poikkeuksena lainaus lainauksen sisällä, joka merkitään yksinkertaisilla lainausmerkeillä).

Kirjoitustyyli ja oikeinkirjoitus

  • Käytä tekstiä havainnollistavia väliotsikoita. Suosi mieluummin tekstin sisältöä kuin sen rakennetta kuvaavia otsikoita (siis mieluummin “#Bookstagram ja sosiaalinen lukeminen” kuin “Aineistot ja menetelmät”). Väliotsikon pituus on enintään kymmenen sanaa. Otsikoissa ei käytetä numerointia.
  • Kirjoita auki tekstissä mainittujen henkilöiden etunimet ensimmäisen kerran mainittaessa. Usein myös tutkijan tieteenalan mainitseminen tai muu esittely on lukijalle hyödyllinen. Ei siis “Kuten Oinas (2019) toteaa, – –”, vaan “Kuten sosiologi Elina Oinas (2019) toteaa, – –”.
  • Merkitse sitaattien keskeltä tehdyt poistot kahdella välilyönneillä erotetulla ajatusviivalla “siis – – näin”. Merkitse sitaatteihin tekemäsi lisäykset ja muutokset hakasuluilla (“[t]ässä on suuri alkukirjain muutettu pieneksi”).
  • Kirjoita lyhenteet auki (esim. → esimerkiksi; n. → noin; mm. → muun muassa ja niin edelleen).
  • Käytä suomenkielistä käsitettä vieraskielisen sijaan aina kuin sellainen on olemassa tai kehitettävissä. Tarvittaessa voit kirjoittaa alkukielisen muodon suomenkielisen muodon perään sulkuihin kursivoituna. Vältä anglismeja sekä käsitteissä että lauserakenteissa.
  • Selitä lukijalle epätavanomaisten käsitteiden merkitys – Kulttuurintutkimus-lehden monitieteinen lukijakunta huomioiden.
  • Kulttuurintutkimus-lehti pyrkii edistämään paitsi sisällöllisesti myös kielellisesti ja tyylillisesti korkealaatuista suomenkielistä tiedejulkaisemista. Toivomme kirjoittajien tarvittaessa pyytävän toimituksen ulkopuolista apua tekstien kieliasun ja ilmaisun kehittämiseen.

Lähdeviitteiden merkitseminen tekstiin

  • Käytä tekstinsisäisiä viitteitä muodossa sulkumerkki sukunimi välilyönti vuosiluku pilkku välilyönti sivunumero sulkumerkki – esimerkiksi näin: (Toulouze 2005, 141). Jos viite liittyy useampaan edeltävään virkkeeseen, kirjoita piste sulkujen sisään. (Sukunimi 2020, 123.)
  • Erota lähteet toisistaan puolipisteellä ja lajittele ne sukunimen mukaan aakkostaen, esimerkiksi (Fornäs 1998, 182–183; Pekkilä 1988, 67–68).
  • Kahden tekijän lähteisiin viitatessa käytä &-merkkiä, ei ja- tai and- sanoja: (Tiaynen-Qadir & Salmenniemi 2017). Kolmen tekijän lähteeseen viitatessa käytä pilkkua ja &-merkkiä: (Salmi-Niklander, Kaarninen & Hytönen 2018). Neljän tai useamman tekijän lähteisiin viitatessa käytä ym.-merkintää (Newman ym. 2019) – ei “et al.”.
  • Sisäviitteissä voidaan käyttää viitteen merkityksen välittymisen kannalta tarpeellisia tarkentimia kuten ks., esim., mm., vrt. tai myös.
  • Viitattaessa peräkkäin samaan lähteeseen käytetään merkintää (mt.), yleensä sivunumeron kanssa (mt., 80). (Ei ”emt.”, ”ibid.” tai ”op cit.”.)
  • Samansukunimisiin kirjoittajiin viitatessa käytetään sisäviitteissä etunimen alkukirjainta (H. Guttorm 2005; P. Guttorm 2019).

Lähdeluettelon muotoileminen

  • Viimeistele lähdeluettelo huolellisesti. Lähdeluettelosta puuttuvien tietojen etsiminen on ensisijaisesti kirjoittajan, ei toimituksen, tehtävä. Mikäli lähdeluettelossa on puutteita, se lähetetään takaisin korjattavaksi.
  • Lähdeluettelo sijoitetaan kirjoituksen loppuun, mahdollisten loppuviitteiden ja aineistoluettelon jälkeen, otsikon “Lähteet” alle.
  • Jokaisesta lähteestä merkitään ainakin tekijä, julkaisuvuosi, teoksen nimi sekä tieto siitä, missä lähde on julkaistu. Esimerkkejä lähdeviitetyypeittäin on esitetty alla.
  • Lähteet aakkostetaan ensimmäisen tekijän sukunimen mukaan.
  • Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet julkaisut erotetaan toisistaan pienaakkosin: Jokinen, Eeva (2015a) ja Jokinen, Eeva (2015b). Vastaavia merkintöjä käytetään sisäviitteissä tällaisiin lähteisiin viitatessa.
  • Kokoelmien ja kokonaisten teosten (esim. kirja, äänilevy tai elokuva) nimet kursivoidaan. Kokoelmaan sisältyvien yksittäisten tekstien nimiä (esim. artikkeli tai kirjan luku) ei kursivoida.
  • Käännetyistä teoksista ilmoitetaan kääntäjän nimi sekä alkukielisen teoksen nimi ja ensimmäinen ilmestymisvuosi. (Ks. esimerkki alla.)
  • Tekijöille kirjoitetaan koko ensimmäinen etunimi, ei pelkkää etunimen alkukirjainta. Mikäli tekijän itse toivoma kirjoittajanimi poikkeaa tavanomaisista oikeinkirjoitussäännöistä, noudatetaan tekijän itse käyttämää muotoa. (Esim. hooks, bell.)
  • Ilmoita lähteille DOI-tunniste tai muu pysyvä tunniste, jos sellainen on saatavilla.
  • DOI-tunnisteellisiin lähteisiin viitatessa ei merkitä “Tarkistettu”-päivämäärää. Muissa verkkolähteissä ”Tarkistettu”-päivämäärä merkitään kuukauden tarkkuudella.
  • Englanninkielisissä lähteissä kustantajan kotipaikka kirjoitetaan englanninkielisen muodon mukaisesti (London, ei Lontoo).
  • Mikäli kustantajalla on useita kotipaikkoja, yhden mainitseminen riittää. Jos mainitaan kaksi kotipaikkaa, käytä välissä &-merkkiä (London & New York).
  • Käytä suomenkielisiä lyhenteitä toim. (ei ed./eds.) ja suom./käänt. (ei trans.).
  • Tarkista, että paikkakunta on kustantajan kotipaikkakunta eikä teoksen painopaikka.
  • Seuraavissa esimerkeissä esitetään yleisimpien lähdetyyppien merkitseminen lähdeluetteloon. Jos luettelossa ei ole sopivaa lähdetyyppiä, sovella esimerkkejä harkintasi mukaan.
    • Kirja: Casper, Monica J. & Moore, Lisa Jean (2009) Missing Bodies: The Politics of Visibility. New York: New York University Press.
    • Kirja (käännetty): Douglas, Mary (2000) Puhtaus ja vaara. Ritualistinen rajanvedon analyysi. Suom. Virpi Blom & Kaarina Hazard. [Purity and Danger: An Analysis of Concepts of Pollution and Taboo, 1966.] Tampere: Vastapaino.
    • Artikkeli toimitetussa teoksessa: Harjunen, Hannele (2016) Ulossulkemisia liikunnan kentällä: lihava liikkuva naisruumis katseiden kohteena. Teoksessa Päivi Berg & Marja Kokkonen (toim.) Urheilun takapuoli: Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 156–175.
    • Artikkeli tieteellisessä lehdessä: Hazleden, Rebecca (2003) Love yourself. The relationship of the self with itself in popular self-help texts. Journal of Sociology 39(4), 413–428. https://doi.org/10.1177/0004869003394006
    • Artikkeli tieteellisessä vuosikirjassa: Pentti, Piia (2019) Esitetty vai eletty Naantali? Osallisuuden ja osattomuuden dynamiikka kaupungin historiakulttuurissa. Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja 4, 6–17.
    • Sähköisesti julkaistu väitöskirja: Aula, Inkeri (2020) Angola kutsuu. Afrobrasilialainen maailmointi capoeirassa. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-3405-5
    • Verkkouutinen tai blogikirjoitus: Seuri, Ville (2020) Suosikkikirjailija antoi sähköpostihaastattelun, mutta kuka vastasi kysymyksiin? "Ongelma on, että toimittaja on vain kirjuri", sanoo työelämäprofessori. Yle.fi 26.9.2020. https://yle.fi/uutiset/3-11565146 (Tarkistettu lokakuussa 2020)
    • Verkkosivu: Opetus- ja kulttuuriministeriö (ei pvm.) Ammatillinen koulutus. https://minedu.fi/ammatillinen-koulutus (Tarkistettu lokakuussa 2020)
    • Esitelmä: Valkonen, Jarno (2019) Levoton tieto: tietämisen perspektiivit ylikuumentuneessa maailmassa. Kulttuurintutkimuksen päivät, Tampere 12.2019.

Toimitusprosessi ja julkaisuaikataulu

Kulttuurintutkimus-lehti ilmestyy painettuna neljä kertaa vuodessa. Erityisistä syistä kuten laajoissa teemanumeroissa voidaan toteuttaa myös kaksoisnumeroita (esim. 3–4/2020). Painettujen numeroiden ilmestymisen välissä lehteen julkaistavaksi hyväksyttyjä tekstejä voidaan ennakkojulkaista sähköisesti Journal.fi-alustalla toimituksen ja kirjoittajan yhteisymmärryksessä. Toimitus pidättää itsellään päätösvallan tekstien julkaisuaikatauluista sekä siitä, minkä tekstien osalta sähköinen ennakkojulkaiseminen on tarkoituksenmukaista.

Vertaisarvioitavat artikkelit arvioidaan ensin toimituksen sisällä (esiarviointi). Toimitus voi hylätä käsikirjoituksen, pyytää siihen muutoksia tai lähettää käsikirjoituksen suoraan vertaisarviointiin. Artikkelin ottaminen mukaan toimitusprosessiin ei tarkoita sen myöhempää hyväksyntää, vaan toimitus tekee julkaisupäätökseen liittyvää harkintaa prosessin kaikissa vaiheissa. Vertaisarvioinnissa käsikirjoituksesta pyydetään lausunnot vähintään kahdelta toimituskunnan ulkopuoliselta asiantuntijalta. Vertaisarvioinnin perusteella käsikirjoitukseen voidaan pyytää muutoksia, tai se voidaan hylätä tai hyväksyä sellaisenaan. Korjausten jälkeen toimitus voi edelleen edellyttää tarpeellisina pitämiään sisällöllisiä ja tyylillisiä muutoksia ennen käsikirjoituksen hyväksymistä. Julkaisupäätöksen tekee lehden päätoimittaja. Hyväksytty käsikirjoitus siirretään kielenhuoltoon ja tekniseen toimittamiseen. Mikäli teknisessä toimittamisessa ehdotetaan artikkeliin olennaisia muutoksia, nämä voidaan tarkistuttaa kirjoittajalla. Teknisen toimittamisen jälkeen artikkeli siirtyy taittoon. Taittovedos tarkistutetaan kirjoittajalla ennen julkaisua. Taitettu artikkeli aikataulutetaan julkaistavaksi tietyssä lehden numerossa sekä kirjoittajan kanssa sovitun mukaan myös ennakkojulkaisuna verkossa.

Kulttuurintutkimus noudattaa vertaisarvioinnissa TSV:n Vertaisarvioitu-tunnuksen käytölle asetettuja ehtoja (https://www.tsv.fi/fi/palvelut/tunnus/kayton-edellytykset) sekä Suomen tiedekustantajien liiton vertaisarviointiohjeen (https://tiedekustantajat.fi/ohjeita-vertaisarviointiin/) ja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeen (https://tenk.fi/fi/ohjeet-ja-aineistot/HTK-ohje-2012) periaatteita.

Muut tekstityypit (katsausartikkelit, esseet, kirja-arviot ja tiedeuutiset) arvioidaan toimituksen sisällä, ja niiden hyväksymisestä päättää lehden päätoimittaja. Ennen julkaisupäätöstä kirjoittajalta voidaan edellyttää toimituksen tarpeellisiksi katsomia sisällöllisiä ja tyylillisiä muutoksia. Taittovedos tarkistutetaan kirjoittajilla ennen julkaisua.

Tekijänoikeudet ja uudelleenkäyttö

Hyväksyessään tarjoamansa tekstin taittovedoksen kirjoittaja hyväksyy sen julkaisemisen painetussa lehdessä sekä pysyvästi Journal.fi-verkkopalvelussa. Kirjoittaja voi uudelleenjulkaista Kulttuurintutkimuksessa julkaistuja tekstejään esimerkiksi osana artikkeliväitöskirjaa tai artikkelikokoelmaa, kunhan tekstin alkuperäiset julkaisutiedot mainitaan.