Kuntoutus

Selkäydinvamman saaneiden henkilöiden kuntoutumispolkukokemukset kansallisessa selkäydinvammatutkimuksessa (FinSCI): Laadullinen ja narratiivinen tutkimus

2025-06-12T16:25:55+03:00

Tavoite: Tuottaa tietoa selkäydinvamman saaneiden henkilöiden kuntoutumispolkukokemuksista sekä niiden eroista ja yhteneväisyyksistä ja lisätä ymmärrystä selkäydinvamman saaneiden henkilöiden kuntoutumispoluista.

Menetelmät: Tutkimus toteutettiin laadullista ja narratiivista tutkimusotetta sekä hermeneuttista lähestymistapaa hyödyntäen. Tutkimukseen osallistui 15/45 selkäydinvamman saanutta henkilöä FinSCI-tutkimuksen haastatelluista. Aineisto oli ennalta koodattu teorialähtöisesti kuntoutumisprosessin mallin mukaisesti. Tämän tutkimuksen aineisto koostui näistä kuntoutumisprosessin eri vaiheisiin koodatuista aineistositaateista, ja se analysoitiin refleksiivistä temaattista analyysiä mukaillen.

Tulokset: Analyysin tuloksena muodostui neljä pääteemaa, jotka olivat narratiiveja kuntoutumispolkukokemuksista. Näistä yksi kuvasi kuntoutumispolkukokemuksia heti vammautumisen jälkeen ja näyttäytyi kuntoutumisen lähtöpisteenä. Tätä seuranneet kolme narratiivia kuvasivat itsenäisyyden ja fyysisen toimintakyvyn muutoksia, tuen tarpeita sekä omannäköisen elämän muodostumista ja näihin sisältyneitä merkityksiä kuntoutumispolulla.

Johtopäätökset: Itsenäisyyden saavuttaminen ja ylläpitäminen, sopivan ja yksilöllisyyden huomioivan tuen saaminen, vuorovaikutus ja omannäköisen elämän muodostuminen yksilöllisesti näyttäytyivät merkityksellisinä kuntoutumispolkukokemuksissa. Tutkimus lisäsi ymmärrystä selkäydinvamman saaneiden henkilöiden kuntoutumispoluista, mutta niiden syvempi tarkastelu on tarpeen ymmärryksen laajentamiseksi.

Abstract

Experiences of Individuals with Spinal Cord Injury in Rehabilitation Pathways as Part of the Results of the National Spinal Cord Injury Survey (FinSCI): A Qualitative and Narrative Inquiry

Background: This study aims to generate insights into the rehabilitation pathways for individuals with spinal cord injury by exploring the differences and similarities in their experiences during the rehabilitation process. The objective is to deepen the understanding of these pathways as both a qualitative and experiential phenomenon.

Methods: We employed qualitative, narrative, and hermeneutic approaches to analyze data from the FinSCI study, which had been previously deductively coded according to stages of the rehabilitation process. The study involved 15 out of 45 participants with spinal cord injury. Data consisted of coded quotes from these participants, focusing on various stages of their rehabilitation experiences.

Results: Four main themes emerged from the analysis, representing narratives constructed around the experiences within rehabilitation pathways. The first theme outlines the initiation of rehabilitation, while the subsequent themes explore different dimensions of these pathways. These narratives provide insights into the shifts in independence and physical functionality, the necessity for support, and life adjustments following a spinal cord injury.

Conclusion: Key factors in rehabilitation pathways included achieving and maintaining independence, receiving personalized and appropriate support, promoting meaningful interactions, and supporting individuality in reshaping personal lives. This study has broadened the understanding of rehabilitation pathways for individuals with spinal cord injury, highlighting the need for further detailed exploration of these experiences to enhance our comprehension of such pathways.

Keywords: spinal cord injury, rehabilitation, rehabilitation pathways, experience

Teemapohjainen etäsopeutumisvalmennus saattaa tukea osallistujien kokemaa hyvinvointia

2025-06-12T18:12:36+03:00

Sopeutumisvalmennus on kehitetty tukemaan ihmisiä sairauden tai vamman mukanaan tuomissa muutoksissa. Sopeutumisvalmennuskursseilla osallistujat saavat tietoa ja tukea arjessa selviytymiseen sekä vertaistukea. Etämuotoinen kuntouttava toiminta on lisääntynyt viime vuosina, ja sen toimivuudesta ja vaikutuksista tarvitaan enemmän tutkittua tietoa. Tämä tutkimus oli osa hanketta, jossa kehitettiin ja toteutettiin yli sairausryhmärajojen teemallisia etäsopeutumisvalmennuskursseja kymmenen järjestön välisenä yhteistyönä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kehitetyn etäsopeutumisvalmennuksen vaikutuksia osallistujien kokemaan hyvinvointiin. Lisäksi tarkasteltiin kurssilla asetettujen henkilökohtaisten kurssitavoitteiden toteutumista sekä ryhmäkoherenssin yhteyttä hyvinvoinnissa koettuihin muutoksiin.

Etäsopeutumisvalmennuskurssit sisälsivät 6–8 viikoittaista, verkossa toteutettua kahden tunnin kestoista ryhmätapaamista sekä seurantatapaamisen, joka toteutettiin 5 kuukauden kuluttua kurssin käynnistymisestä. Toteutetut kurssit (yhteensä 12) pohjautuivat neljään erilaiseen sisällölliseen teemaan. Osallistujien kokemaa hyvinvointia arvioitiin kyselymenetelmin seuraavilla osa-alueilla: yleinen fyysinen terveys ja mielenterveys (PROMIS), ahdistuneisuus (PROMIS), masentuneisuus (PROMIS), unihäiriöt (PROMIS), hallinnan tunne (Pearlin Mastery Scale), itsetunto (Rosenbergin itsetuntoasteikko) ja terveyteen liittyvä valtaistuminen, jota selvitettiin 11 väittämällä. Tavoitteiden toteutumista arvioitiin GAS-menetelmällä. Arvioinnit toteutettiin kurssin alussa, viikoittaisten tapaamisten päätyttyä sekä seurantatapaamisen jälkeen. Lisäksi viikoittaisten tapaamisten päätyttyä arvioitiin koettua ryhmäkoherenssia (SOC-G-10).

Tutkimukseen osallistui 44 henkilöä, heistä valtaosa (89 %) oli naisia. Osallistujat olivat iältään keskimäärin 47-vuotiaita. Viikoittaisten tapaamisten päätyttyä osallistujat arvioivat hyvinvointinsa (koettu fyysinen terveys ja mielenterveys, ahdistuneisuus, masentuneisuus, hallinnan tunne, itsetunto ja terveyteen liittyvä valtaistuminen) tilastollisesti merkitsevästi paremmaksi kuin kurssin alussa. Saavutetut tulokset säilyivät 5 kuukauden seurantavaiheeseen saakka. Koetulla ryhmäkoherenssilla ei ollut yhteyttä muutoksiin. GAS-menetelmällä kurssin alussa asetetut tavoitteet toteutuivat keskimäärin tavoitetasoisesti.

Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että teemapohjaisella etäsopeutumisvalmennuksella voidaan mahdollisesti tukea koettua hyvinvointia ja henkilökohtaisten kurssitavoitteiden saavuttamista. Jatkossa tarvitaan suuremmilla osallistujamäärillä tehtyjä, kontrolloituja satunnaistettuja tutkimuksia vaikutusten todentamiseksi.

Abstract

Web-based thematic adaptation training may support participants’ subjective well-being

Adaptation training is developed in Finland to help people adjust to life changes brought by an impairment or illness. During the courses, the participants get information and support how to manage daily activities, and peer support. Web-based adaptation training has increased in the last few years, and more information is needed about its effects and functionality. This study is part of a project, in which ten Finnish health associations developed and performed in collaboration thematic web-based adaptation training courses. The aim of this study was to investigate the influence of the web-based adaptation training on subjective well-being. In addition, the attainment of personal rehabilitation goals, and the connection of sense of group coherence to changes in subjective well-being was examined.

Web-based adaptation training courses included 6–8 weekly 2-hour group sessions, and a follow-up session at 5 months after the beginning. Courses (12 in total) were based on four different themes. Well-being experienced by the participants was assessed with questionnaires including global physical and mental health (PROMIS), anxiety (PROMIS), depression (PROMIS), sleep disturbance (PROMIS), sense of mastery (Pearlin Mastery Scale), self-esteem (Rosenberg Self-esteem Scale), and health-related empowerment, which was assessed with 11 questions. Goal attainment scaling (GAS) was used to examine the attainment of personal rehabilitation goals. GAS-forms and questionnaires concerning well-being were filled at the beginning of the course, after the last weekly session and after the follow-up session. Sense of group coherence was assessed at the end of weekly sessions.

A total of 44 persons participated in the study, most of them were female (89 %). Mean age of the subjects was 47 years. At the end of the weekly sessions, the subjects assessed their well-being (global physical and mental health, anxiety, depression, sense of mastery, self-esteem, and health-related empowerment) significantly better compared to baseline. The achieved results remained until the follow-up session. Sense of group coherence had no connection with changes in subjective well-being. On average, the subjects attained the target level of the rehabilitation goals set at the beginning of the course.

The results suggest that thematic web-based adaptation training may have a positive influence on subjective well-being, and it may support attainment of personal rehabilitation goals. However, these results should be verified by RCTs’.

Keywords: Adaptation training, web-based rehabilitation, telerehabilitation, remote rehabilitation, health associations, self-esteem, well-being, goals, group coherence

Työterveysyhteistyö eri kokoisten työpaikkojen näkökulmasta

2025-06-12T18:18:41+03:00

Suomen väestön ikääntyminen lisää kestävyysvajetta ja tarvetta työurien pidentämiseen. Työterveysyhteistyö vastaa tähän osaltaan tukemalla työntekijän työkykyä ja työhyvinvointia työpaikan, työntekijän ja työterveyshuollon suunnitelmallisella ja tavoitteellisella yhteistyöllä. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata eri kokoisten työpaikkojen näkökulmasta työterveysyhteistyön toteutumista ja työterveysyhteistyön edistäviä ja heikentäviä tekijöitä. Tutkimusaineistona oli valtakunnallinen työpaikoille puhelimitse syksyllä 2021 tehty kysely, johon vastasi 154 eri työpaikan edustajaa. Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä ja sisällön erittelyllä.

Työpaikat olivat pääosin tyytyväisiä työterveysyhteistyöhön ja arvioivat yhteistyön toteutuvan hyvin. Työterveysyhteistyötä tehtiin ja arvioitiin tiheämmin suurilla työpaikoilla kuin pienillä työpaikoilla. Työterveysyhteistyötä edisti nimetty vastuuhenkilö työterveyshuollossa, palvelujen saatavuus, hyvä ja säännöllinen vuorovaikutus sekä työterveyshuollon aktiivinen ote. Työterveysyhteistyötä heikentävinä tekijöinä pidettiin työterveyshuollon palvelujen huonoa saatavuutta ja työterveyshuollon henkilöstön vaihtuvuutta sekä sujumatonta tiedonkulkua.

Henkilöstön terveys, työkyky ja työhyvinvointi luovat pohjan yritystoiminnan tuloksellisuudelle myös pienissä työpaikoissa, joilla on tärkeä merkitys työllisyydelle ja hyvinvoinnille. Työterveysyhteistyön tulee olla työpaikan tarpeiden mukaista. Työsuojelun osallisuutta työterveysyhteistyössä tulisi lisätä. Yhteistyöhön ja työkykyä tukevien käytäntöjen kehittämiseen tulee etenkin pienissä työpaikoissa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Jatkotutkimuksia työterveysyhteistyön vaikuttavuudesta tarvitaan.

Abstract

Occupational health cooperation from the perspective of workplaces

The ageing of the Finnish population increases the sustainability gap and the need to extend working careers. Occupational health cooperation contributes to this by supporting the employee's ability to work and their well-being at work through systematic and goal-oriented cooperation between the workplace and occupational health care. The aim of the study was to describe occupational health cooperation and its functionality from the perspective of workplaces. The research material included a telephone survey conducted for workplaces, to which representatives of 154 workplaces responded. The data was analysed using statistical methods and content analysis.

The workplaces were mostly satisfied with the occupational health cooperation. Occupational health cooperation was engaged in and evaluated more frequently in large workplaces than in small workplaces. Occupational health cooperation was advanced especially by a designated responsible person in occupational health care, the availability of services, good and regular interaction and an active approach to occupational health care.

The health, work ability and well-being of the personnel create the basis for the profitability of business operations, even in small workplaces, which play an important role in employment and well-being. Occupational health cooperation must be in accordance with the needs of the workplace. The involvement of occupational health and safety in occupational health cooperation should be increased. More research data is needed on the effectiveness of occupational health cooperation.

Keywords: workplace, occupational health service, cooperation, work ability

Kuntoutujien toimijuuden kategoriat

2025-06-12T18:23:19+03:00

Toiminnalliset häiriöt ovat erilaisia kehollisia oireita, joille ei löydy selkeää lääketieteellistä selitystä. Artikkelissa havainnollistamme toiminnallisia häiriöitä kokeviin kuntoutujiin kohdistuvaa biopoliittista hallintaa analysoimalla heihin kohdistuvia toimijuuden kategorioita. Tutkimusaineistona ovat valtakunnalliset toiminnallisten häiriöiden kuntoutuksen järjestämissuositukset, joiden analyysimenetelmänä hyödynnämme kategoria-analyysia. Analyysissa tarkastelun kohteena ovat kuntoutujien ja heidän oireidensa kategorioiden ja määreiden kuvaukset.

Biopoliittisesta hallinnasta poikkeavat kuntoutujat jakautuvat aineistohavainnoissamme kolmeen toimijuuskategoriaan: 1) toimintakyvyltään heikentyneisiin, 2) väärin suhtautuviin ja 3) haitallisesti verkostoituneisiin kuntoutujiin. Nämä kategoriat on muodostettu etsimällä lääketieteen asiantuntijoiden laatimasta aineistosta kuntoutujien toimijuudelle annettuja määreitä. Aineistossa toimintakykyä määritellään kuntoutujien “vaikeutta”, työkykyä, kuntoutukseen reagointia ja passiivisuutta kuvailemalla. Väärin suhtautuvien kategoriassa merkittävimpinä luonnehdintoina näyttäytyvät kuntoutujan kriittinen ajattelu, kyvyttömyys omaksua asiantuntijatietoa, hakeutuminen vaihtoehtoisen tiedon äärelle ja oireista huolestuneisuus. Haitallisesti verkostoituneiksi leimautuvat ne kuntoutujat, joilla on kuormittunut tai kriittisesti asiantuntijatietoon suhtautuva läheis- tai vertaisverkosto. Löydetyt toimijuuskategoriat ovat negatiivisesti virittyneitä ja keskittyvät kuntoutujien kielteisiin piirteisiin. Aineistossa korostettiin lääketieteellisen asiantuntijatiedon ylivertaisuutta sekä kuntoutujien taipumusta vääriin käsityksiin oireistaan.

Abstract

Categories of agency in rehabilitation – national functional disorder rehabilitation recommendations as a strategy of biopolitical control

Functional disorders are a variety of physical symptoms for which there is no medical explanation. This article illustrates the biopolitical management of rehabilitated people with functional disorders by analysing the categories of agency that they are assigned. The research data are the national recommendations for the organization of rehabilitation for functional disorders, and we use category analysis as a method of analysis. The analysis focuses on the descriptions of categories and qualifiers of the rehabilitees and their symptoms.

In our data findings, rehabilitation patients who deviate from biopolitical management fall into three categories of actors: 1) impaired, 2) incorrectly responded and 3) adversely networked. These categories we formed by searching the data compiled by medical experts for attributes of rehabilitees’ agency characteristics assigned to rehabilitators in documents prepared by medical experts. In the data, functioning is defined by describing the "difficulty" of the rehabilitees, their ability to work, their response to rehabilitation and their passivity. In the category of abusive, the most prominent characterizations are critical thinking, inability to assimilate expert knowledge, seeking alternative information and worrying about symptoms. Rehabilitation patients with a stressed or critical network of close persons who are critical of expert information are characterized as being adversely networked. The categories of agency found are negatively biased, focusing on the negative characteristics of rehabilitees. The data highlighted the superiority of medical expertise and the tendency of rehabilitees to misperceive their symptoms.

Keywords: functional disorders, functional somatic syndrome, agency, category analysis, organising rehabilitation, biopolitics

Kelan ammatilliseen kuntoutusselvitykseen osallistujat ja heidän kuntoutuspolkunsa

2025-06-12T18:28:01+03:00

Kelan ammatillisessa kuntoutusselvityksessä selvitetään moniammatillisen tiimin avulla asiakkaan työ-, toiminta- ja opiskelukykyä ja tuetaan hänen kuntoutussuunnitelman laatimista. Tämä tutkimus tuotti rekisteriaineiston analyysin perusteella tietoa ammatillisen kuntoutusselvityksen asiakkaista sekä heidän tilanteestaan ennen ja jälkeen kuntoutukseen osallistumisen. Erityisesti tarkasteltiin, mitä Kelan kuntoutuspalveluita ja etuuksia edelsi kuntoutusselvitystä sekä toisaalta mihin Kelan kuntoutukseen siirryttiin ammatillisesta kuntoutusselvityksestä. Ammatillisen kuntoutusselvityksen asiakasmäärä on ollut keskimäärin vuosittain noin 5800 henkilöä, keski-iän ollessa noin 38 vuotta. Asiakkaista reilu 10 prosenttia lukeutui nuoren ammatilliseen kuntoutukseen. Puolella kuntoutukseen osallistuneista oli mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriö ja neljäsosalla oli tuki- ja liikuntaelinsairaus. Noin 20 prosentilla asiakkaista oli jokin muu sairausdiagnoosi ja lääkkeiden erityiskorvausoikeuksia oli myönnetty noin 43 prosentille ja Kelan vammaistukea noin yhdeksälle prosentille kuntoutusselvityksen asiakkaista. Tämäntyyppiset etuudet yhdessä diagnoositiedon kanssa toivat esille, että asiakkailla oli monentyyppisiä työ- ja toimintakykyä rajoittavia kroonisia sairauksia. Suurin osa asiakkaista oli ennen kuntoutusta työttömiä, 14 prosenttia sairauspäivärahalla ja työkyvyttömyyseläkkeellä 12 prosenttia. Ennen kuntoutusselvitystä yleisimmin osallistuttiin psykoterapiaan ja siinä tyypillisesti kuntoutuspsykoterapiaan. Kuntoutusselvityksen jälkeen asiakkaat olivat ohjautuneet yleisimmin Työllistymistä edistävään ammatillisen kuntoutukseen, mutta reilu puolet asiakkaista ei ohjautunut mihinkään Kelan kuntoutukseen. Vaikka tutkimus tuotti uutta tietoa ammatillisen kuntoutusselvitykseen osallistuneista ja heidän etuussiirtymistään, vaatisi kuntoutuspolkujen ja asiakasprofiilien hienosyisempi hahmottaminen kuitenkin tarkempaa analyysia laajemmilla aineistoilla.

Mitä kuntoutuksen ydinosaaminen oikeastaan on – ja miksi sen määrittelyllä on väliä?

2025-06-12T16:23:54+03:00