Kuntoutus

Kuntoutujan muutosvalmiuden yhteys työeläkekuntoutusprosessin etenemiseen

2022-06-13T15:50:09+03:00

Johdanto. Huoltosuhteen heikkenemisen myötä työeläkekuntoutuksen vaikuttavuuden tärkeys Suomessa korostuu, koska sillä mahdollistetaan työurien jatkuminen työkyvyn muutoksista huolimatta. Tässä tutkimuksessa tutkittiin kuntoutujan muutosvalmiutta sekä sen yhteyttä työeläkekuntoutusprosessin etenemiseen. Muutosvalmius ymmärretään muutosvaihemallin viitekehyksessä valmisteluvaiheessa olevan ihmisen motivaationa muutoksen tavoittelemiseen.

Menetelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin erään suomalaisen työeläkekuntoutuksen palveluntuottajan asiakkailta, jotka vastasivat muutosvalmiuskyselyyn vuonna 2019 (n = 137). Kyselyssä on 12 väittämää, joihin vastataan Likert-asteikolla 1–5. Vastauksista laadittiin keskiarvosummamuuttujat sekä luokitellut muuttujat (heikko-kohtalainen-vahva). Taustatekijöinä selvitettiin ikä, sukupuoli, diagnoosi, ammatti, sosioekonominen asema ja asuinpaikkakunta. Lisäksi selvitettiin, missä vaiheessa kuntoutusprosessiaan tutkittavat olivat puoli vuotta aloittamisen jälkeen. Muuttujien välisiä yhteyksiä tutkittiin khiin neliö -riippuvuustestillä, Mann-Whitneyn U-testillä ja Kruskall Wallisin H-testillä.

Tulokset. Tutkimus osoittaa, että tutkittavista 70 prosentilla muutosvalmius oli vahvaa. Ne, joiden muutosvalmius oli vahvaa, olivat useammin työeläkekuntoutusprosessissaan suunnitelman mukaisessa toimenpiteessä kuin ne, joilla muutosvalmius oli kohtalaista tai heikkoa. Tutkittavista 44 prosenttia oli työeläkekuntoutusprosessissaan suunnitelman mukaisessa toimenpiteessä puoli vuotta aloituksesta, ja heistä 88 prosentilla muutosvalmius oli vahvaa. Tutkittavat eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi taustatekijöiden suhteen muutosvalmiudessa tai kuntoutusprosessin vaiheessa.

Johtopäätökset. Vahvalla muutosvalmiudella kuntoutusprosessin alkuvaiheessa on yhteys työeläkekuntoutuksen sujuvaan etenemiseen tarkasteltaessa prosessin vaihetta puoli vuotta kuntoutuksen aloittamisen jälkeen. Muutosvalmius oli työeläkekuntoutusprosessin etenemisen kannalta merkittävämpi tekijä kuin mikään muu tässä tutkimuksessa käytetyistä taustamuuttujista. Syytä olisikin tutkia, miten muutosvalmiutta on mahdollista edistää kuntoutusprosessien sujuvoittamiseksi. Pienen otoskoon takia tutkimuksesta ei kuitenkaan voi tehdä kauaskantoisia johtopäätöksiä. Jatkotutkimuksessa tarkennetaan tämän tutkimuksen havaintoja sekä arvioidaan palveluntuottajan kehittämän muutosvalmiuskyselyn validiteettia ja reliabiliteettia.

Abstract

Connection between readiness for change and the fluency of the progress in vocational rehabilitation arranged and paid for by authorized pension providers

Introduction. As the dependency ratio weakens it is important to develop vocational rehabilitation, so that employees could continue their careers despite possible limitations in their ability to work. We studied the relationship between readiness for change and rehabilitees’ progress in vocational rehabilitation arranged and paid for by authorized pension providers. Readiness for change is a term used in the integrative model of change to describe the motivation of a person in a preparation stage.

Methods. Rehabilitees (n=137) of a Finnish provider of vocational rehabilitation answered a readiness to change questionnaire during the year 2019. The questionnaire consists of 12 claims which are answered by five-point Likert Scale. The scores of the questionnaire were set as mean sum variables and classified as weak, average and strong. Age, gender, diagnosis, occupation, socio-economic status and place of residence were collected as socio-demographic characteristics. The rehabilitees´ progress in rehabilitation was checked 6 months after the rehabilitation started. The variables were compared to each other using chi-square test, Mann-Whitney U test and Kruskall-Wallis H test.

Results. The study shows that 70 % of the subjects had a strong readiness for change. Those who had a strong readiness for change had a more fluent progress in their vocational rehabilitation process after 6 months compared to those whose readiness for change was average or weak. After 6 months, 44 % were at the action stage of their rehabilitation as planned. 88 % of them had a strong readiness for change. When studying readiness for change or the progress of rehabilitation there were no statistically significant difference between rehabilitees considering their socio-demographic characteristics.

Conclusion. A strong readiness for change at the beginning of vocational rehabilitation has a connection to fluent progress in the rehabilitation process after 6 months. Readiness for change is more significant for the fluency of the vocational rehabilitation process than any other factor studied. It would be worth exploring how it is possible to promote readiness for change in order to streamline rehabilitation processes. Due to small sample size far-reaching conclusions cannot be made. Future studies are warranted using larger sample size to specify observations of this study and to assess the validity and reliability of the questionnaire.

Keywords: vocational rehabilitation, return to work, readiness for change

Autismikirjon häiriön varhaiskuntoutuksen toteutuminen ja toimivuus Suomessa – kysely vanhemmille

2022-06-13T15:57:36+03:00

Johdanto: Autismikirjon lapselle suositellaan yksilökuntoutusta ja lähi-ihmisten ohjausta laaja-alaisten toimintavaikeuksien vuoksi. Kuitenkaan suositusten toteutumisesta perheiden näkökulmasta ei ole tietoa Suomessa tai muissakaan Euroopan maissa, minkä vuoksi EU käynnisti 12 maassa hankkeen, johon suomalainen kartoitustutkimuksemme kuuluu.
Aineisto ja menetelmät: Varhaiskuntoutusta koskevaan kyselyyn vastasi 41 henkilöä. Tavoitteena oli tutkia autismikirjon lasten kuntoutuksen toteutumista ja vanhempien sekä läheisten kokemuksia autismikirjon lapsen kuntoutusprosessin toimivuudesta.
Tulokset: Lähes kaikki lapset olivat saaneet jotakin kuntoutusta yksilökuntoutuksena (95 %) tai ryhmäkuntoutuksena (8 %) kerran viikossa (39 %). Useimmat lapset kävivät puheterapiassa (85 %) ja myös toimintaterapiassa (73 %). Kuntoutus oli toteutunut 32 prosentilla julkisella ja 38 prosentilla yksityisellä puolella. Yli puolet vastanneista (56 %) oli tyytyväisiä lapsensa kuntoutukseen, mutta toivoivat lisätietoa kuntoutusohjelmista.

Nuoren kuntoutusrahaa saavat ovat usein myös muiden etuuksien ja sosiaali- ja terveyspalvelujen saajia

2022-06-13T16:05:42+03:00

Nuoren kuntoutusrahaa maksetaan 16–19-vuotiaille, joiden työ- tai opiskelukyky tai ammatin valitsemisen mahdollisuudet ovat olennaisesti heikentyneet ja joilla on tarve tehostetulle kuntoutukselle eli erityisille tukitoimille. Nuoren kuntoutusrahaa maksetaan opiskelun tai muun työelämään tähtäävän kuntoutuksen ajalta. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata nuoren kuntoutusrahaa saaneiden sosiaaliturvaetuuksien ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä monipuolisella rekisteriaineistolla ja tarkastella sitä, miten nuoren kuntoutusrahaa saaneiden etuuksien ja palvelujen käyttö eroaa muista saman ikäisistä nuorista. Tutkimuksessa hyödynnetään rekisteriaineistoa Oulussa vuoden 2018 ajan asuneista. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että nuoren kuntoutusrahaa saaneilla muiden sosiaaliturvaan kuuluvien etuuksien ja palvelujen käyttö on merkittävästi yleisempää verrattuna saman ikäisiin nuoriin. Nuoren kuntoutusrahaa saaneet ovat muita saman ikäisiä useammin muun muassa vammaistuen ja lääkekorvausten saajia ja ovat käyttäneet useammin julkisen sektorin terveyspalveluja. Terveyspalveluihin verrattuna julkisen sektorin sosiaalipalvelujen käyttö on ylipäänsä nuorilla vähäisempää, mutta nuoren kuntoutusrahaa saaneilla kuitenkin muihin saman ikäisiin nuoriin verrattuna yleisempää. Tutkimuksen tuottamaa kokonaisvaltaisempaa tietoa osatyökyisten ja tehostetumman kuntoutuksen tarpeessa olevien nuorten etuuksien ja palvelujen käytöstä voidaan hyödyntää muun muassa sosiaaliturvan uudistamistyössä, jossa yhtenä keskeisenä tavoitteena on etuuksien ja palvelujen toimiva yhteensovittaminen.

Taideterapian mahdollisuudet aivoverenkiertohäiriökuntoutuksessa

2022-06-13T16:11:05+03:00

Aivoverenkiertohäiriöön (AVH) sairastuu vuosittain 25 000 suomalaista. Yläraajan toimintahäiriöt ovat yleisiä sairastumisen jälkeen, ja ne vaikeuttavat päivittäistä elämää noin 85 prosentilla AVH-kuntoutujista. Yläraajan toimintahäiriön saaneista 5–20 prosenttia saavuttaa yläraajan täyden toimintakyvyn. Tässä esiteltävän kokeilun tavoitteena oli selvittää kuvataiteen hyötyjä ja mahdollisuuksia yläraajan toimintahäiriöissä AVH-kuntoutujilla. Kuvataiteen positiivisista psyykkisistä vaikutuksista on runsaasti tutkimuksia, mutta tutkimustieto kuvataiteesta motoriikan edistäjänä on puutteellista. Kokeilussa kysyttiin kokemuksia kolmelta AVH-kuntoutujalta, jotka harrastivat kuvataidetta kuntoutuksensa ohella. Kokeilu toteutettiin teemahaastatteluilla, ja kuntoutujat haastateltiin yksittäin. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin. Kokeilun tuloksista käy ilmi, että kuvataiteen avulla muun muassa keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys kehittyivät sekä yläraajan hienomotoriset toiminnot tarkentuivat. Kuitenkin kuvataiteen vaikutuksia yläraajan toimintakykyyn on vaikea erotella perinteisellä fysioterapialla saaduista vaikutuksista. Haastateltavat kokivat kuvataiteella olevan vaikutuksia moneen psyykkiseen tekijään, kuten tilanteen hyväksymiseen, jaksamiseen ja masennuksen vähentymiseen. Kuvataidetta voisi hyödyntää kuntoutuksessa positiivisten psyykkisten vaikutusten johdosta sekä hienomotoriikan ja uusien toimintamallien edistämisessä.

Mitä osteopatia on? Osa 1: Osteopatia Suomessa

2022-06-13T16:16:31+03:00

Osteopatia on manuaaliterapiaan eli käsin tehtävään hoitoon perustuva terveydenhuollon ala. Osteopaatit ovat nimikesuojattuja ammattihenkilöitä, jotka rekisteröidään Valviran Terhikki-rekisteriin. Osteopatian juuret ovat 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa, josta se kulkeutui 1900-luvulla Eurooppaan. Suomessa osteopaatteja on koulutettu vuodesta 1988, ja nimikesuojauksen osteopaatit saivat vuonna 1994 samaan aikaan naprapaattien ja kiropraktikkojen kanssa. Tällä hetkellä osteopatiaa opetetaan Suomessa kolmessa oppilaitoksessa: yhdessä ammattikorkeakoulussa ja kahdessa yksityisessä osteopatiakoulussa. Yhteensä Terhikkiin rekisteröityjä osteopaatteja on 621, joista ammattikorkeakoulusta valmistuneita on 232 ja yksityisistä oppilaitoksista 374.

Kuntoutuksen koulutuksen tutkimus Suomessa kirjallisuuskatsauksen valossa

2022-06-13T16:20:25+03:00

Kartoittavan katsauksen kirjallisuushauissa kuntoutuksen koulutuksesta Suomessa löytyi yhteensä 50 tutkimusta, selvitystä ja raporttia. Ajallisesti tarkasteltuna tutkimusten määrässä oli nouseva trendi. Katsauksessa kuntoutuksen ammattilaisten joukkoa oli rajattu ja koulutusasteista tutkimuskohteina esiintyivät enemmistönä ammattikorkeakoulut. Vähiten tutkittu osa-alue oli moniammatillisuuden toteutuminen kuntoutuksen koulutuksissa. Kuntoutuksen koulutuksen kehittämisessä tulisi erityisesti kiinnittää huomiota teknologiaan ja digitalisaatioon, työelämäyhteistyöhön sekä moniammatilliseen ja monialaiseen yhteistyöhön. Moniammatillisuuden edistämiseksi kuntoutuksen ammattilaisilla tulisi olla yhteinen tietoperusta ja teoreettisten käsitteiden käyttö. Tämän vuoksi kuntoutusalojen koulutuksissa tulisi olla yhteisiä opintoja ja pedagogisia ratkaisuja.

Kuntoutukseen ohjaamiseen tarvitaan yhtenäiset ja selkeät käytänteet

2022-06-13T15:47:29+03:00